Oman tiensä kulkija

Olen aina kokenut olevani hieman erilainen kuin muut. Sellaisena, joka ei sovi yhteen muottiin, eikä haluakaan siihen sopia.  Esimerkiksi jo lapsesta saakka olen kuunnellut musiikkia, joka ei ole ollut yleisesti sopivaa. On jopa ollut muiden mielestä noloa kuuneltavaa. Silti jatkanut kuuntelemista.

Ystäväni sanovat, että minut tunnistaa kadulta minun omasta tyylistäni. Oma siskonikin sanoi tyyliäni viikko sitten maailman matkaajan tyyliksi.Minkäs mahdat? Rakastan värejä enkä osaa kuvitella itseäni missään ns. harmaassa ja tylsässä. Toki osaan pukeutua myös neutraalisti, jos johonkin tilaisuuteen tarvitsee olla hillitympi.  Kuitenkin aina olen pyrkinyt oleman aito oma itseni.

Nuorempana pyysin paljon anteeksi olemassa oloani ja ehkä häpesin itseäni. Miksen osaa olla kuin niin kuin muut? Nykyään mietin: ”Miksi minun pitäisi olla niin kuin muut, kun minä olen minä? Jos se ei jollekin kelpaa, se on hänen ongelmansa.”

Kerran minulle tarjottiin mahdollisuutta, että joku olisi tehnyt niin sanotulla pienellä rahalla, että eräs ihminen olisi tehnyt mulle blogipohjan ja kaikki.  Minä olisin voinut keskittyä periaatteessa vain kirjoittamiseen.  Joku voisi kutsua minua hulluksi, mutta minä kieltäydyin.  Haluan olla niin sanotusti oman blogini herra ja tehdä asiat omalla tavallani.  Se ei ehkä ole se yleisesti hyväksytty eikä ehkä ole mikään lukijamagneetti. Ei sen tarkoituskaan ole eikä tarvitsekkaan.  Monet blogioppaat suosittelevat kirjoittamaan säännöllisesti, jotta voi saada lukijoita ja tilaajia. Totta se varmasti on, mutta en halua väkisin kirjoittaa jotain.  Kirjoitan mielummin silloin, kun tunnen inspiraatiota ja halua kirjoittaa, kuin että kirjoitan merkityksetöntä tekstiä.  Minulle blogin pitäminen on tapa ilmaista toteuttaa itseäni . Jos joku siitä saa jotain hieno homma.

Niin blogissa, tyylissäni ja elämän tavassani pyrin siihen, että olen aito ja ylpeä sitä mitä olen. Ei pidä olla liian ylpeä tai itserakas, mutta itseään tulisi myös rakastaa.  Jokainen mokaa, jokaisessa on huonoja puolia ja puolia joita on vaikea rakastaa, mutta täytyy olla itselleen myös armollinen ja löytää mitä rakastaa itsessä.  Esimerkiksi itse vihaan omia polviani, minusta ne ovat kuin perunat lol, mutta hiuksistani ja silmistäni pidän. Ei ole aina helppo rakastaa itseään, mutta sitä on hyvä opetella eikä kaikkea tarvitse heti oppia. Antaa itselleen aikaa.  Minulta meni aikaa 26 vuotta ja siihen vaikuttaneet ihmiset ympärillä.

Mielestäni on parempi olla oma itsensä, kuin esittää jotain muuta, mitä ei ole.  Jos esittää jotain muuta kuin on, silloin on epäaito ja vain kiusaa itse itseään.

 

 

 

Näkökulmia ostokäyttäytymiseen ja nykyiseen kaupunki- ja ostoskeskuskulttuuriin.

Olen viime aikoina alkanut miettiä ostokäyttäytymistäni enemmän kuin ennen.  Jos vertaa miten tein ostoksia joskus teininä kiinnosti enemmän edullinen, kuin se mistä sen ostaa ja mistä ostaa. Myöskään nuorempana mitä ruokaa osti kaupasta ei miettinyt niin kuin nyt. Tällä hetkellä haluan tukea mahdollisimman paljon kotimaisia raaka-aineita ja ruokatarvikkeita. Kotimaista kurkkua ja tomaattia, vaikka hinta voi olla suurempi kuin ulkomaisella.  Joku saattaa miettiä miten on mahdollista opiskelijabudjetilla? Karsimalla ns. turhat ostokset. Pidän tärkeänä, että meiltä Suomesta saa kotimaista ruokaa, lihaa, viljaa, kalaa, kasviksia, marjoja yms. joita voi syödä huoletta ilman, että tarvitsee pelätä vatsatauteja tai ruokamyrkytyksiä ruuasta. Samalla tavalla pyrin käyttämään enemmän paikallisia leipomoita, putiikkeja ja liikkeitä sekä kahviloita ja ruokapaikkoja ketjujen sijaan.  Toki välillä tulee käytyä ketjujen paikoissa, mutta paikallista käyttämällä tuetaan yrittäjyyttä ja pystytään yrittää säilyttämään palveluja lähellä.  Myös työpaikkojen säilyminen ihmisillä tärkeää.  Kyllä välillä itsekin sortuu ostamaan esimerkiksi netistä tavaraa, mutta olen sitäkin pyrkinyt karsimaan.  Jos emme käytä palveluja ne loppuvat ja yhä useammin siirtyvät nettiin, kuitenkaan kaikkia se väylä ei tavoita.

Kenkien ostamisessa myös käytän enemmän ajatusta kuin nuorempana. Tärkeää on se, että kenkä tuntuu hyvältä jalassa, eikä rakkuloita jaloissa.  Kengistä voi maksaa hieman enemmän, jos niillä ajattelee niiden voivan kestää useamman vuoden ja ne ovat hyvät jalassa sekä ulkonäkö miellyttää. Jos vain mahdollista, mieluiten ostan kotimaiset kengät. En sano, etteivätkö edulliset kengät voi olla hyvät, päinvastoin. Kuitenkin tärkeintä on, ettei pilaa jalkojaan vääränlaisilla kengillä.  Itse en nuorempana panostanut kenkiin ja sen vuoksi jalat usein rakkuloilla ja hiertymillä. Oikeanlaisilla kengillä voi niitä ehkäistä ja siihen nykyään pyrin. Välttyy monelta itkulta ja säryltä. Kenkä vaikuttaa ryhtiin ja nilkan asentoon. Vääränlainen ryhti voi aiheuttaa selkävaivoja. Rakastan kirpputoreja ja sieltä löytyy kyllä ihania ja hyviä kenkiä. Usein myös kotimaisia.

Monien kaupunkien keskustat ovat autioituneet, koska palveluita siirtynyt isoihin kauppakeskuksiin.  Kaupunkien keskustojen kompastuskiviä ovat suuret vuokrat, maksullinen parkkimaksut ja pysäköintipaikkojen määrä voi olla vähäinen. Myös keskustaan pääseminen on voitu tehdä hankalaksi, esimerkiksi auton voi joutua pysäköimään pidemmän matkan päähän. Ostoskeskuksiin taas on helppo mennä , ilmainen parkki ja saman katon alla useimmin useampi palvelu.  Ihmiset haluavat päästä helpommalla. Kuitenkin tästä helppoudesta kärsivät ne joilla ei ole auton käyttö mahdollista esimerkiksi ikääntyvät. Voi olla osalle rankkaa lähteä suureen kauppakeskukseen ostamaan vaikka esimerkiksi vain maitoa. Pitkät käytävät kuljettavana, eikä aina ole penkkejä joihin voisi käydä istumassa. Isot kauppakeskukset tuovat mahdollisuuksia, mutta myös tuovat heikkouksia. Autioituneiden keskustojen läpi on surullista kulkea, liiketilojen ikkunoissa tekstit : vuokrataan liiketilaa.  Olen sitä mieltä, että kauppakeskukset ja kaupunkien keskustat voisivat miettiä niin, että kummassakin olisi sitä jotain mitä toisessa ei ole niin, että molemmille riittäisi kävijöitä. Keskustoihin esimerkiksi paikallisia yrityksiä, paikallisia kahviloita, paikallista käsityötä, museoita, pop up-kauppoja, taidenäyttelytiloja, tiloja viettää aikaa yhdessä esimerkiksi valokuvasuunnistuskuvia ympäri paikkakuntaa ja jotain mikä toimii niin sanotusti maamerkkinä paikkakunnalle. Kauppakeskuksiin liikkeitä mitä ei ole muualla, kauppaketjuja, ruokapaikkoja yms.  Molempiin omia tapahtumia.  Kaupungit tarvitsevat molempia ja ennen kaikkea lähellä olevia paikkoja. Ei kenenkään tulisi joutua matkustamaan satojen kilometrien päähän hoitaakseen esimerkiksi pankkiasioitaan eikä voida olettaa, että kaikki löytyy netistä, koska se ei tavoita kaikkia.

Moni ei välttämättä ajattele oman toiminnan seurauksia ja saattaa vähätellä sitä. Mitä merkitys sillä on, jos minä ostan jotain? Kyllä se on yksittäinen teko, mutta kun joku toinen tekee saman myös siitä tulee asia joka vaikuttaa muihin. Voi vaikuttaa siihen onko sinun naapurin Jarnolla huomenna työpäivä vai ei.  Sama asia kuin vaaleissa äänestäminen. Jos et mieti ketä äänestät, saatat äänestää ihmistä, joka ei aja sinun etujasi. Jos jätät äänestämättä voi olla, että se joka voisi ajaa asioitasi parempaan jäädä valitsematta, koska jäi yhdestä äänestä kiinni.  Äänestämällä, joku joka haluaa ajaa sinulle tärkeitä asioista, voi päästä yrittämään vaikuttamaan niihin asioita. Haluatko, että opintotuestasi tai työttömyystuestasi leikataan? Voit siihen yrittää vaikuttaa äänestämällä.

Omilla teoilla on merkitys. Ota niistä vastuu. Niin minäkin yritän parhaani mukaan. Jokainen tekee virheitä se on okei ja inhimillistä. Älä kuitenkaan mieti mitä et voi, mieti mitä voit.

Joskus itseään pitää kuunnella

Siitä on aikaa, kun viimeksi päivitin blogia, jospa saisin sille aikaa taas kaivettua. Tarvitsen ja kaipaan kirjoittamista. Tässä kuitenkin viimeisimmät kuulumiset.

Eilen päätin, että on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja samalla ottaa aikalisän. Aloin tuntea pientä henkistä ahdistusta ja päätin eilen, jos en tee jotain asialle mitään, hukun siihen ja vaikeampaa päästä pinnalle. Päätin kirjautua Facebookin ja pitää taukoa osasta sovelluksesta joita yleensä käytän paljon. Koin, että pitää olla liikaa ja kokoajan saatavilla, kun samalla myös muu elämä tuo stressiä elämään.

Tänään olin projektiopintojen ja opinnäytetyön tiimoilta ohjaamassa omaishoidettavien ryhmää kurssikaverin kanssa. Mukavaa meillä oli syötiin yhdessä, fiilisteltiin Euroviisuja, pelattiin Bingoa, juotiin kahvia, täyteltiin elämän puuta, jota aloiteltiin jo viime kerralla sekä käytiin halukkaiden kanssa ulkona kokeilemassa senioreille suunnattuun liikunta-alueeseen.

Kun pääsin kotiin, päätin lähteä pitkän tauon jälkeen läheteä lenkille ja mennä samalla käymään metsässä. Olisin halunnut tietyllä asteella pistää heti kovat piippuun, mutta en halunnut, että käy niin kuin viimeksi. Viimeksi, kun treenasin pitkän tauon jälkeen, reväytin jalkani. Siispä hiljaa hyvä tulee. Kuitenkin nyt pyrin lisäämään liikuntaa ja ulkoilla enemmän, sekä myös ruokailuun kiinnittää huomiota. Viimeiset kaksi kuukautta on mennyt lähes valmisruualla, kun on ollut kylpyhuoneremontti asunnossa eikä vettä ole ollut saatavila yli kahteen kuukauteen sinne.

Sieluni aina lepää, kun pääsen luonnon ääreen ja on tutkittukin, että luontoliikunta vähentää stressiä ja laskee verenpainetta. Makasin jonkun aikaa hiljaa sammaleella (välillä havunneulaset kyllä pisteli ikävästi) ihan hiljaa ajattelematta mitään ja kuuntelin vain linnun laulua. Aurinko paistoi ja lämmitti. Tunsin jo voivani hengittää paremmin.

Uskon, että pieni tauko siitä niin sanotusta ylimääräisestä eikä niin pakollisesta auttavat ja sillä, että teen jotain muuta ja hoidan mieltäni. Olen noussut ennenkin montuista ja aion tehdä sen taas. En aio antaa periksi. Itseään pitää vain joskus pysähtyä kuuntelemaan, jotta voi voida taas hyvin.