Tunnesyöppö ja Huono omatunto herkuttelusta


Tunnustan nyt olevani tunnesyöppö. Kun masentaa ja mieli on maassa, sitä tulee helposti syötyä epäterveellisesti. Ja kun on vielä perso makealle ja tykkää napostella.

Kun asuin vielä lukioaikana kotona viikot ja viikonloput, kauppoihin oli matkaa vain vähän ja heikkona hetkenä oli helppo käydä ostamassa jotain makeaa. Sitä sitten söin vailla huonoa omatuntoa enkä huomannut yhtään, että olisin ollut lihava. Painoa tuli kyllä lisää, mutta mielestäni peilikuva näytti samalta kuin ennen. Viimeisenä vuonna varsinkin kiloja kertyi jonkin verran, en edes muista kuinka paljon. Muistan kuinka ennen joulua kävin kouluterveydenhoitajan luona ja hän kysyi olenko tyytyväinen painooni. Vastasin että kyllä sitä voisi vähemmänkin painaa. Terveydenhoitaja siihen tuumasi, että voisin minä ihan hyvin muutaman kilon pudottaa. Pudottamisen sijasta paino kyllä nousi. Kun siskot vihjailivat, että pitäisi minunkin alkaa käydä lenkillä tai tekemään jotain. En silloinkaan nähnyt mitään vielä. Ajattelin kunhan vaan sanoo, jotta kunto kasvaisi. Ei siinä kyllä olisi ollut mitään pahaa.  Sitä vaan ei saanut itseään liikkeelle.

Kun sitten muutin kotoa ammattiopiston asuntolaan, jossa sai asua viikon, mutta viikonloppuisin piti lähteä kotiin, päätin ottaa elämääni uuden suunnan.  Painoa en ollut suunnitellut pudottavani, vaan ajattelin parantaa kuntoani, jotta pärjäisin työssäni. Aloin pyöräillä lähes päivittäin, kävin uimahallissa uimassa, kävin lenkillä ja kuljin työssäoppimispaikkoihin kävellen tai jalan. Pyörällä ja kävellen kävin kaupassa melkein koko vuoden, paitsi kovimpina pakkaspäivinä. Keskustaan asuntolalta on noin neljä kilometriä. Lähin kauppakin löytyy sieltä. Herkkuja ei niin vaan lähdetty ostamaan, jos alkoi tehdä mieli. Lisäksi koulussa sain hyötyliikuntaa, kun oli portaita. Syödä aloin tasaisesti päivän aikana ja koulussakin kävin melkein joka päivä syömässä.  Kun makeanhimo iski, ostin karkin sijasta hedelmiä sekä kasviksia ja napostelin niitä.  Vähitellen paino alkoi tippua huomaamattani ja vaatteet alkoivat olla liian suuria. Kurssikaverini huomasivat myös sen kuinka kutistuin. Oloni oli paljon parempi ja kevyempi myös kunto koheni. Ensimmäisen asuntolavuoden jälkeen olin laihtunut – 13 kilogrammaa.  Sallin kyllä välillä itselleni herkutteluhetkiä ja ostin kyllä karkkiakin, mutta harvoin.  Kesäloman alussa laihduin vielä 2 kilogrammaa kotona.

Nyt on toinen ja viimeinen asuntolavuosi menossa. Olen ollut hieman laiskana, enkä ole liikkunut yhtä paljon, kuin viime vuonna. Kuitenkin olen koulun alettua käynyt melkein joka kerta kuntosalilla kuin on ollut opiskelijoilla vuoroja koulunkuntoilusalilla. Tällä viikolla olin pelaamassa norsupalloa ja pelaamassa Mölkkyä asuntolan liikuntapäivässä sekä kävin alkuviikosta kuntosalilla ja eilen kävin pienellä kävelyllä. Ensi viikolla aikomukseni on liikkua taas paljon enemmän.

Olen kyllä nyt tyytyväinen painooni sillä olen saanut sen pysymään samana kuin kesällä. Ei ole kiloja kertynyt lisää ja aikomukseni on pitääkin painoni tällaisena. Enää en aio päästää itseäni samaan kuntoon kuin olin vuosi sitten. Näin jälkeenpäin hirvittää se miten itse ei nähnyt omaa tilannetta, kai sitä jotenkin oli sokea tilanteelle, mutta siihen en aio mennä takaisin.

Herkkuja nautin kyllä välillä, mutta vähemmän kuin ennen. Ei minua nyt ole masentanutkaan eikä stressannut liikaa, on ollut ihan normaalia koulustressiä. Ei minun tee enää mielikään makeaa samalla tavalla kuin ennen.  Ennen olisin saattanut ostaa levyn Fazerin sinistä, nykyään riittää se pieni patukka. Toisaalta hieman harmittaa se, ettei osaa enää nauttia herkuista samalla tavalla. Sitä on jotenkin vielä elossa pieni pelko, että entä jos minä ratkean taas ja sitten kilot tulee takaisin ja samassa jamassa kuin ennen. Ja sitten kuin uskaltautuu syömään herkkuja, jälkeenpäin potee syyllisyyttä, että on mennyt syömään. Ehkä minä vielä osaan nauttia sopivassa määrissä herkuista vielä ilman syyllisyyttä. Täytyy välillä antaa itselleen oikeus myös nauttia elämästä eikä murehtia asioita, kunhan ei ota tavaksi tai liian usein herkkuja syö.

 

Published by

smilingloopy

Olen 25-vuotias geronomiopiskelija, joka kirjoittaa ajatuksistaan elämän iloista ja suruista sekä kaikesta mikä tuntuu itsestä hyvältä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s