Älä luovuta


Suomessa ihmisen elinajanodote on vuosien varrella kasvanut. Sisätautien erikoislääkäri Jussi Huttusen artikkelin Elinikä ja elinajanodote http://www.terveyskirjasto.f (15.8.2012) mukaan 1940- luvun alussa suomalainen eli keskimäärin 55 vuotta, elinajanodote on tänään yli 75 vuotta. Naiset taas elivät 62 vuotta, tänään elinajanodote on 82 vuotta. Vaikka elinajanodote on kasvanut, silti kaikki eivät saavuta eläkeikää. Siihen vaikuttavat erilaiset sairaudet kuten esimerkiksi verenkiertoelinten sairaudet, dementia, hengityselinten sairaudet ja alkoholiperäiset sairaudet. Yksi toinen syy asialle on se, että ihmiset antavat periksi eivätkä jaksa elää eli tekevät itsemurhan. Tilastokeskuksen 2010 tehdyn tutkimuksen mukaan itsemurhan teki 954, 718 miestä ja 263 naita. Psykiatrian professori Jouko Lönnqvistin artikkelin Itsemurhat (18.7.2005) työnikäiset tekevät eniten itsemurhia ja kuoleman syynä erityisen suuri alle 35-vuotiailla. Kasvatustieteiden tohtorin, luokanopettajan Tuula Uusitalon tekemän selvityksen Nuorten itsemurhat Suomessa (2007) mukaan joka vuosi yli sata suomalaisnuorta päättä elämänsä itsemurhaan. Tämä tarkoittaa sitä, että vähintään joka kymmenes itsensä surmannut suomalainen on alle 24-vuotias. Elämä ei ole helppoa. Moni tuntee olevansa yksinäinen, jotakin kiusataan, joku tekee kovasti töitä saadakseen velkansa maksettua, jollakin on elämänkriisejä menossa, läheinen kuolee, joku ottaa avioeron, joku sairastuu vakavaan sairauteen, joku on tapaturma- altis. Joillekin tuntuu tapahtuvan enemmän ikäviä asioita kuin toiselle. Joku kärsii vakavista mielenterveys ongelmista. Nämä ovat vain murto- osia niistä ikävistä asioista mitä ihmiselle voi tapahtua, mutta ne helposti lannistavat ja musertavat ihmistä. Kenenkään ei toivoisi näitä kokevat, mutta jokainen kokee näitä. Jotkut pääsevät näistä ylitse, jotkut musertuvat niiden alle. Jotkut luovuttavat ja kokevat helpompana luovuttaa, lakata olemasta.

Minun mielestäni on hirveän surullista, että Suomessa ihmisistä niin moni voi huonosti. Nykyään ihmisiltä vaaditaan nykyään niin paljon kotona, koulussa ja työelämässä. Pitäisi olla innovatiivinen, kiirettä pitää, ulkonäköpaineita ja suorittaa asioita mahdollisimman hyvin ja laadukkaasti. Ennen muun muassa kemiaa ja fysiikkaa oli vasta yläasteella. Nyt se aloitetaan jo alakoulussa. Lukion ylioppilaskirjoituksissa riitti se, mitä koulussa oli oppinut. Nyt muun muassa englannissa vaaditaan sellaista sanastoa, mitä välittämättä ole koulussa käyty. Ihmisiä kannustetaan kovasti harrastamaan ja liikkumaan mahdollisimman. Sitten päiväohjelma on niin täynnä, ettei ihmisillä ole aikaa olla perheen kanssa esimerkiksi syödä yhdessä illallista ja vaihdella päivän kuulumisia. Me olemme niin kaukana toisistamme, vaikka pienillä teoilla voisimme vähentää ihmisten huonovointisuutta. Milloin sinä olet viimeksi kysynyt, joltain ihmiseltä kuinka sinä voit? Niin pieni asia voi pelastaa jonkun päivän, sillä hän tietää edes jonkun olevan kiinnostunut ja välittävän. Sinulle asialle ei ole ehkä merkitystä, mutta toisella voi antaa paljon. Työelämässä yritetään tehdä mahdollisimman tehokkaasti työtä uuvuksiin asti. kuitenkin täytyy yrittää tehdä töitä, jotta leipä olisi syötävänä ja voisi pitää työnsä, jottei työvoimatoimistoon päätyisi. Kuinka paljon yhteiskunta säästäisi, jos työuupumukseen sairastuneiden määrä vähenisi? Kenties pidemmät ajat työnsuorittamiselle olisi ja varmistettaisiin, että ihminen syö, pitää oikeasti taukoja, jakaa työtään muille eikä tee kaikkea yksin ja näin. Työ paikoilla voisi vaikka välillä jotain kursseja joissa opetettaisiin rentoutusharjoituksia ja jotain viriketoimintaa. Ei sen tarvitsisi olla mitään kallista. Voisi vaikka koko yrityksen työntekijät käydä yhdessä ulkona vaikka kerran päivässä, jotta tulisi välillä ulkoiltua ja saatua happea. Silloin työkin olisi tehokkaampaa ja ihmiset voisivat voida paremmin.

Jos on masentunut, on usein vaikea uskoa siihen, että asiat voisivat muuttua paremmiksi ja vaikeuksien ylipääseminen voi tuntua mahdottomalta. Se, että menee ja sanoo toiselle, lopeta tuo synkistely, kyllä kaikki järjestyy, se harvoin tuottaa tulosta. Ihmisestä usein nuo sanat kuulostavat kliseiseltä. Ennemminkin kannattaa kuulostella miltä hänestä tuntuu, miksi hänestä tuntuu, miten pitkään ja anna aikaasi. Keskity oikeasti kuuntelemaan, äläkä ole poissaolevalta. Se tuntuu toiselta samalta kuin sinua ei kiinnosta ja hänelle tulee pahaolo, eikä välttämättä halua tai kykene ottamaan asiaa puheeksi enää. Silloin kannattaa varsinkin kuunnella, kun toinen tulee oma-aloitteisesti puhumaan. Hän on silloin voittanut kynnyksen ja halukas murtamaan muurejaan. Silloin vaikka sinusta tuntuisi kuinka kiireiseltä, kannattaa miettiä onko sinulla oikeasti niin kiire, ettet ehdi jutella. Vaikka, ihan vain 5-10 minuuttia. Jos et, ehdi kuunnella juttua loppuu, pyydä, että voitteko palata asiaan myöhemmin. Silloin myös palaa äläkä unohda. Se on toiselle ihmiselle tärkeää, sillä voi kenties pelastaa toisen hengen. Sitä paitsi sellainen ihminen, joka on haavoittuvaisessa tilassa, ei helposti unohda sitä, että hänet unohdettiin. Vaikka et tarkoittaisi pahaa, voit silti pahoittaa toisen mielen. On inhimillistä unohtaa välillä, mutta tällaiset asiat kannattaa muistaa.

Kaikilla ei ole ystäviä eikä läheisiä joille voisi puhua. Jos olet, sellainen sinun ei tarvitse tyytyä osaasi. Yksin ei tarvitse olla. Aloita, vaikka uusi harrastus. Ala käydä vaikka lenkillä taikka uimahallissa uimassa, liity partioon siellä pääsee patikoimaan, olemaan luonnossa ja oppii monenlaisia taitoja ja voi saada uusia kavereita. Ystäviä voi saada myös Punaisen ristin ystäväpalvelun kautta. Lue siitä lisää osoitteesta http://www.punainenristi.fi/hae-tukea-ja-apua/yksinaisyyteen, se on kaikenikäisille tarkoitettu. Jos nuori kaipaa jotakuta jolle puhua niin sitten löytyisi tällaista sivua http://www.kommentti.fi/kolumnit/mlln-verkkotukioppilaat-%E2%80%93-vertaistukea-nuorilta-nuorille. Rohkeasti kokeilemaan, jos jotain hyötyä voisi olla. Myös seurakunnan työntekijöiden kanssa voi mennä puhumaan. Minusta surullista on todella surullista, että ihminen lakkaa uskomasta elämää.

Niin monta kertaa olen tosielämässä ja netissä törmännyt näihin ihmisiin. Joka kerta kun heitä kohtaa toivoisin, että voisin mennä halaamaan ja pyytää heitä puhumaan siitä mikä heitä painaa. Itsekin olen tuntenut aikoinaan halua kuolla, silloin kun olin masentunut eikä mikään tuntunut miltään. Ne ajat ovat kuitenkin nyt mennyttä aikaa.Olen iloinen, etten tehnyt itsemurhaa. Paljon hyvää olisi jäänyt kokematta.Paljon olen oppinut niistä vaikeuksistani.Jotkut miettivät miten voin olla niin iloinen ja pirteä. Olen oppinut arvostamaan sitä vähäistä mitä minulla on. Tuttavia on paljon, mutta ystäviä ei ole, mutta ei se haittaa. Sentään joitain on ja heille voin puhua jos tarve vaatii. Sadepäivänä helposti meinaa ajatella, että ihan tyhmää kun sataa, mutta toisaalta voi miettiä mitä hyötyä siitä voisi olla. Kenties voi tehdä niitä asioita sisällä, joita ei ole pitkään aikaan ehtinyt tehdä. Kenties voi katsoa elokuvaa tai lukea kirjaa taikka jos on muutama kaveri olemassa, niin pyytää vaikka kaverin teellä käymään taikka pelaamaan jotain peliä. Voisin toki jäädä menneitä vatvomaan, mitä aikoinaan tein ja märehtimään miksi tein ja jäädä siihen kaikkeen kiinni ja valittaa. Mutta toisaalta mitä minä hyödyn siitä, että takerrun ja annan niiden lannistaa itseäni? Siinä jää tällä hetkellä meneillään oleva elämä elämättä, eikä etene minnekään. Nykyään haluan vain elää. Toki toisinaan olen surullinen eikä elämä ole niin mutkatonta ja suoraviivaista kuin voisi luulla. Nykyään sitä vain yrittää olla enemmän elämässä kiinni ja haluan oppia asioita ja olen kiinnostunut muista ihmisistä ja asioista. Nautin tästäkin hetkestä, kun saan päästää sen ulos, kirjoittaa sen mitä ajattelen. Nautin kahvin juomisesta. Tuntuu mukavalta, kun lämpö mukista leviää käsistä koko kehoon ja sen tuoksu on ihana ja maku mahtava. Silloin on niin rento olo ja piristyy.

Koskaan ei pidä luovuttaa jaksamasta uskoa elämään. Ei vaikka miten tuntuisi, että päivä tuntuu samanlaiselta kuin eilinen ja kaikki toistuu samanlaisena. Elämä on siitä ihmeellinen, että joskus se yllättää ja tuo meidän eteemme jotain ainutlaatuista, joka muuttaa kaiken aivan toisenlaiseksi ja saa asiat näkymään toisessa valossa.

Sinä jolla on vaikeaa ja kamppailet elämäsi kivikoissa, älä luovuta vaan yritä jaksaa ja ponnistella ❤ Joskus täytyy nähdä paljon vaivaa ja tuskaa saavuttaakseen jotain hyvää, mutta sen hyvän saavuttaminen ei ole mahdotonta ❤ Voimia sinulle ja halaus ❤

Published by

smilingloopy

Olen 25-vuotias geronomiopiskelija, joka kirjoittaa ajatuksistaan elämän iloista ja suruista sekä kaikesta mikä tuntuu itsestä hyvältä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s