Vuorelle Kiipeäminen


Havainnointia. Olen piirtänyt itse 😀

Elämä on kuin vuorelle kiipeäminen. Joku kiipeää vaivatta vuorelle, edes hengästymättä matkalla ja on jo ihailemassa maisemia, kun joku toinen on vasta aloittamassa kiipeämistä.  Osan matka kestää pidempää kuin toisen. Kunto voi olla huono ja tulee kompastuttua matkalla enemmän tai vähemmän. Osa hyytyy matkalla alkumetreillä eivätkä jaksa edes yrittää. Silloin vuoren huippu voi näyttää silloin olevan liian kaukana ja saavuttamattomissa, eikä löydy uskoa voivansa päästä sinne. Kuitenkin kaikilla on mahdollisuus päästä vuoren huipulle. Joku tarvitsee vain apua sinne päästäkseen, toisen tukea ja uskomista itseensä.

Ihmisen kyky pystyä tekemään asioita on yleensä ihmisen omasta tahdosta kiinni. Usein olemme itse esteenä tavoitteillemme. Suojaudumme ja keksimme syitä miksi emme voi jotain tehdä. Ihmisen täytyy löytää se tahto, jotta voi saavuttaa sen minkä haluaa. Joskus sen tahdonvoima ja halu löytyy sitten kun joku on hieman työntänyt eteenpäin. Tai se voi syntyä sen aikana kuin tekee jotain. Jos omat jalat eivät kanna huipulle, voi pyytää apua ja tukea toiselta, kenties joku voi kantaa osan matkaa taikka vetää pulkalla tai jollain muulla apuvälineellä.

Vuorelta alaspäinkään meneminen ei ole aina helppoa. Joku menee juoksemalla taikka rullalaudalla sen alas ilman, että muistaa pelätä ja pääsee vammoitta. Jotakuta taas heikottaa ja pelottaa kovin, se mitä voi tapahtua jos lähtee menemään alas. Entä jos kaadun tai kompastun ja satutan itseni?

Joskus on hyvä ottaa rauhallisemmin ja miettiä asioita, sillä hosuminen ja aivot narikassa tyyli ei ole aina hyvä asia.  Mennessä liian lujaa alas mäeltä voi sattua pahasti. Toisaalta, jos jää liikaa ajattelemaan, voi jäädä maisemat näkemättä, kun jää vain pelkoihinsa kiinni. Joskus täytyy vaan päästää menemään, jotta voi saavuttaa jotain ja voittaa pelkonsa tai itselleen vaikean asian. Mikään ei voita sitä tunnetta mikä tulee siitä, kun onnistuu tekemään jotain, mitä ennen ei ole kyennyt.

Itse onnistuin eilen pyöräilemään erään mäen päälle, mitä en ollut aikaisemmin pystynyt. Polviin sattui aikaisemmin ja kunto loppui kesken ja en jaksanut nähdä vaivaa yrittääkseni loppuu.  Eilen mäen päälle polkeminen tuntui helpolta eikä polviini sattunut yhtään. Hengästynyt olin, mutta iloinen siitä, että tein sen enkä antanut periksi. En vaikka ulkohousuni meinasivat tippua. (olisi kyllä ollut farkut alla, mutta olisi se ollut huvittavaa silti) Päätin vain, että tänäänhän minä poljen tämän mäen ylös ja niin minä tein. Tunne siitä, että pystyin oli uskomaton. Minä olin jaksanut. Se oli näkyvä merkki siitä kuinka pitää yrittää jaksaa pinnistellä, niin voi saavuttaa jotain sekä se oli merkki siitä, että kuntoni on kohentunut viimeisen vuoden aikana. Nyt pystyn moniin asioihin mihin ennen en ole kyennyt ja se kohentaa roimasti itsetuntoani. Usko itseeni on kasvanut, vaikka välillä haparoin. Silti minulla on nyt enemmän halua ja tahtoa tehdä parhaani ja erilaisia asioita.

Jotkut ihastuessaan jäävät vain haaveilemaan ulosmenosta ihastuksen kohteensa kanssa ja seurustelemisesta, mutta eivät uskalla mennä toteuttamaan haavettaan ja jäävät miettimään pitkään uskaltaako kysyä vai ei. Sitten jäävät katsomaan, kun toinen vie nenän edestä sen, mitä itse olisi halunnut.  Sitten kärsitään sydänsäryistä. Toisaalta jos uskaltaa mennä kysymään ulos sitä voi tulla torjutuksi. Se, että tulee torjutuksi voi lannistaa ihmistä ja ihmisen itsetunto kokee kolhun. Niistä voi kumminkin oppia ja voivat olla merkkejä siitä etteivät ne ihastuksen kohteet olleet sinua varten.

Olen ollut molempia tyyppejä. Alakoulussa ja yläkoulun kahdeksannelle luokalle saakka vielä olin näitä, jotka vain haaveilevat ihastuksen kohteistaan ja asioiden tekemisestä.  Kolhuja niiltä ajoilta on tullut ja sitten siltä ajalta, kun aloin rohkaistua kertomaan tunteistani ja pyytämään ulos. Olen ollut se torjutuksi tullut ja torjuja. Olen ollut myös se jolle on annettu myöntävä vastaus. Näistä asioista olen oppinut monta asiaa.  Sen, että joskus ei pidä miettiä liikaa, vaan tarttua hetkeen niin voi saada kokea jotain uskomatonta ja ainutlaatuista. Olen myös oppinut sen mitä mieheltä haluan ja toivoisin sekä olen oppinut itsestäni sen, millainen seurustelukumppani toivoisin olevani toiselle sekä mitä suhteelta toivoisin.

Jos havaitsette muuten kirjoituksissani virheitä, niin ne johtuvat keskivaikeasta lukihäiriöstä, mutta yritän tehdä parhaan, jotta saisitte laadukasta ja hyvää tekstiä luettavaksenne 🙂

Published by

smilingloopy

Olen 25-vuotias geronomiopiskelija, joka kirjoittaa ajatuksistaan elämän iloista ja suruista sekä kaikesta mikä tuntuu itsestä hyvältä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s