Suru ja kaipaus


Siivet selkääsi sait, elämään petyit kai.

Ei se iloa tuonut ollenkaan. Pelkkää tuskaa vain. Tunsit sen kasvavan aina vain.

Et jaksanut yrittää, kun ei ollut yhtään ystävää. Sait yksin eteenpäin pyrkiä.

Tunne oli kamala. Liian vahva. Et pystynyt jatkamaan.

Nyt olet enkelinä taivaassa. Isän huomassa. Et nähnyt enää missään järkeä.

Kunpa olisin voinut pitää kiinni kädestäs ja saanut näkemään elämässä edes jotain hyvää.

Kunpa sun ei olisi tarvinut lähteä. Tuijotan nyt tähtiä. Kuvittelen sut niistä yhtenä ja kuiskaan sulle; ” Mulla on  sua kova ikävä”

Toivon sinun näkevän, että olit minulle tärkeä.

 

Published by

smilingloopy

Olen 25-vuotias geronomiopiskelija, joka kirjoittaa ajatuksistaan elämän iloista ja suruista sekä kaikesta mikä tuntuu itsestä hyvältä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s