Erilaisuus


Me olemme kuin nuo kivet. Jokainen meistä on erilainen. Joitakin meistä elämä on kohdellut hyvin ja olemme välttyneet suurilta kolhuilta ja toisinaan se on jättänyt meihin monenlaisia jälkiä, jotka eivät lähde meistä koskaan pois. Olemme erivärisiä ja erimuotoisia ja erikokoisia. Siitä huolimatta yritämme usein näyttä samalta ja olla niin kuin muut ihmiset. Miksi emme uskalla olla sellaisia kuin olemme? Miksi välitämme siitä mitä mieltä muut ovat?

Syynä voi olla, se, että erilaisuuteen kiinnitetään helposti huomiota. Pelkäämme, että meidät tuomitaan ja aletaan pilkata. Joku voi alkaa karttaa toista, jos huomaa tämän olevan erilainen tai tekevän asioita erilailla. Voi myös olla, että joku muukin haluaisi olla erilainen ja viettää mieluummin aikaa erilaisen ihmisen kanssa kuin mitä niin sanottu oma ryhmä, jossa elää, mutta ei ole uskallusta toteuttaa asiaa. Esimerkiksi suosittu henkilö töissä haluaisi olla vähemmän suositun henkilön kaveri. Henkilön, jota muut ihmiset pilkkaavat. Suosittu ei uskalla tehdä aloitetta kaveruudelle, koska miettii mitä muut siitä ajattelisivat ja pelko siitä, että itseään aletaan myös pilkata, on olemassa.

Itse ajattelen niin, että tietyissä asioissa on hyvä tehdä niin kuin muut esimerkiksi liikenteessä ajaa siinä suunnassa kuin kuuluukin ja noudattaa liikennesääntöjä. On myös tärkeää oppia kuinka syödään (milloin käytetään haarukkaa ja veistä, milloin lusikkaa yms.) ja muut ihmisen tässä yhteiskunnassa tarvitsemansa taidot. Kuitenkin voimme itse päättää millaisia vaatteita haluamme käyttää ja minkä värisiä. Tietenkin, jos on kaveri, niin kaverilta kannattaa kysyä mitä mieltä kaveri on vaateyhdistelmästä, jottei se ihan älytön ole, mutta ei sitä tarvitse kaverin kanssa olla samaa mieltä. Vaatetyyliäkään ei tarvitse muuttaa samanlaiseksi kuin kaverilla. Tärkeintä on, että itse voi hyvin ja tietenkin se, että ottaa muutkin huomioon pukeutumisessaan. Kaikki eivät välttämättä tahdo sinusta kaikkea, vaan haluaisivat jotain arvuuteltavaa eli paljastavien vaatteiden kanssa kannattaa miettiä, missä, milloin ja miten niitä käyttää.

Kuitenkin erilaisuus ei ole aina kaunista tai hyvännäköistä. Esimerkiksi itse tykkään käyttää sadesäällä kumisaappaita, kaupungillakin, jos tarvitsee olla paljon ulkona ja kävellä. Tiedän etteivät ne kovinkaan kauniit ole, mutta kuivat jalat ovat ihan mukavat eikä kipeänä tarvitse olla. 🙂

Emme myöskään aina helposti hyväksy muiden erilaisuutta ennakkoluulojemme vuoksi tai pidämme joskus erilaisuutta oikeutena loukata muita. Ennakkoluulojemme vuoksi voimme menettää jotain arvokasta. Esimerkisi homous, vanhuus ja vammaisuus herättävät useimmissa ihmisissä ennakkoluuloja. Homous tarttuu, homojen kanssa ei voi tavallisista asioista keskustella. Vanhukset ovat heikkoja ja hauraita. Pelätään myös sitä, mitä meille tapahtuu ja vältetään sitä todellisuutta. Kehitysvammaista tai jostain syystä vammautunutta ihmistä saatetaan pitää tyhmänä ja välillä tunnutaan ajatella, että hänelle voi sanoa mitä vaan, eikä hän ymmärrä mitään.

Homous ei minusta ole huono asia. Jokaisella on oikeus rakkauteen ja onnellisuuteen, kunhan ei tahallaan pyri loukkaamaan toista toiminnallaan, myös homoilla. Eikä se homous muuta sitä ihmistä. Esimerkiksi kaverisi kertoo sinulle olevansa homo. Ensin se voi olla yllätys ja hämmentää, mutta ei se muuta sitä ihmistä. Hän on yhä se sama ihminen kuin ennenkin, mutta hänen seksuaalinen suuntautuminen on vain eri. Ei se poista sitä, ettei hän voisi edelleenkin olla hyvä ystävä, jos on ollut tähän mennessä. Jos mietit, ettette voi nyt enää katsoa naisia ja arvostella heidän ulkonäköä. Kai hän nyt homoudestaan huolimatta osaa sanoa mielipiteensä siitä, pitääkö jotain naista kauniina vai ei? 😀 Jos annat homouden tulla ystävyytenne tielle, voi olla, että menetät sellaisen ystävyyden, jota et enää mistään löydä.

Vanhat ihmiset eivät ole niin hauraita kuin miltä näyttävät. Useammat jaksavat porskuttaa paremmin ja ovat energisempiä kuin nuoremmat. Kuntosalillakin saattavat jaksaa tehdä enemmän kuin nuoremmat ja jaksavat tehdä ihmeen paljon. Heillä riittää usein paljon kerrottavaa elämästä ja omasta elämästään, koska ovat eläneet täällä pidempää. Pidän niitä tarinoita mukavina ja elämänkatsomusta avartavana. He saattavat puhua siksi niin paljon kerralla, koska saattavat asua yksin ja läheiset olla kaukana ja ystäviä ei välttämättä ole kauheasti. Ymmärtäähän sen itsekin, jos päivät pitkät yksin olisi kotona eikä ketään jolle puhu ja sitten jossain törmäisi, johonkin ihmiseen, jolla olisi edes hetki aikaa, kyllä sitä helposti haluaisi jostain puhua. Sitä paitsi ei vanhuutta kannata vältellä. Meistä jokainen vanhenee, halusi tai ei. Käyttää sitten ryppyvoiteita ja kirurginveistä tai ei.

Kehitysvammaisia on eriasteisia. Monet heistä ovat kyllä todella fiksuja ja aivan ihania. He eivät ole mitään aivokuolleita, jotka eivät ymmärrä mitään. Kyllä heilläkin on tunteet ja kyllä he huomaavat ihmisten tuijottamisen esimerkiksi kaupoissa. Vammaisuus ei ole mikään oikeus loukata ketään. He ovat ihmisiä siinä missä muutkin ja heillä on oikeus elämiseen. Heidän kanssaan näkee maailmaa uusin silmin ja he tuovat elämään uusia ulottuvuuksia:)

Vaikka erilaisuus ei aina ole helppoa, niin kyllä kannattaa olla omanlaisensa kivi, mutta kiveä ei kannata laittaa sydämen paikalle 🙂 Jokainen meistä on hyvä sellaisena kuin on ja olisihan se tylsää, jos me kaikki olisimme samanlaisia. 🙂 Ei olisi mitään syytä enää yllättyä 🙂

Published by

smilingloopy

Olen 25-vuotias geronomiopiskelija, joka kirjoittaa ajatuksistaan elämän iloista ja suruista sekä kaikesta mikä tuntuu itsestä hyvältä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s