Kirjoitus-ja lukukokemuksia


Sain ensimmäisen päiväkirjani kun olin ensimmäisellä luokalla. Toivoin sellaista, kun luokkakaverillani oli sellainen. Siihen kirjoittaminen oli mukavaa, mutta tuli kirjoitettua harvakseen koulu-uran alkutaipaleella. Asiaan vaikutti varmasti se, että opin hitaasti lukemaan ja kirjoittamaan sujuvammin.  Kun lukeminen ja kirjoittaminen alkoivat sujua paremmin aloin pitää niiden pienten aineiden kirjoittamisesta, joita koulussa piti kirjoittaa. Odotin aina kovasti palautetta opettajalta. Enemmän ja tiheämmin sitten aloin kirjoittaa päiväkirjaa ala-asteen ylimmillä luokilla. Runoja aloin kirjoittaa yläasteella ja joitakin pieniä novelleja.

Kirjoittamisen kautta olen pystynyt käsittelemään sellaisia tunteita ja joista en ole pystynyt tai osannut muille ihmisille puhumaan. Samalla siinä kun on kirjoittanut päiväkirjaa ja muuta, on myös tallentunut se miten oma ajatusmaailma on kehittynyt vuosien varrella ja miten eri aikakausina näkee jotkut asiat ihan eri valossa. Jälkeenpäin kun on päiväkirjoja selannut taaksepäin, niin on miettinyt miten sitä on voinutkin ottaa jonkun asian niin herkästi tai on ajatellut jotain asiaa tietyltä kannalta.

Tämä blogi syntyi siksi, että halusin jakaa ajatuksiani muille ja herättää muissa ajatuksia ja tunteita.  Mikä parasta olisi, niin se, että joku voisi samaistua johonkin mitä olen täällä käsitellyt ja kenties saada voimaa niistä ja jotain vinkkiä. On myös mukava saada palautetta omista kirjoituksistaan, jotta voi kehittää itseään ja kirjoitustapaansa.

Kuten aikaisemmin mainitsin, niin lukemaan oppiminen kesti minulla jonkin aikaa. Kävin ensimmäiset puolitoista vuotta koulu-urasta kotipaikkakuntani kaupungin toisella laidalla. Inhosin sen ajan lukemista, koska se oli niin vaikeaa ja tuntui, ettei sitä ikinä opi.  Silloisen luokanopettajan mukaan oli normaalia, että kehityin lukemisen suhteen niin hitaasti.

Kun, sitten vaihdoin koulua muutettuamme kaupungin toiselle laidalle uusi luokanopettajani otti asiakseen, että lukutaitoni alkaisi kehittyä parempaan suuntaan. Sain tukiopetusta ja lukutaitoni kehittyi siinä puolen vuoden aikana huimasti. Minuun iski jopa niin sanottu lukuhimo eli opin pitämään kirjojen lukemisesta ja olin utelias oppimaan lisää. Maanantaina saatoin lainata kirjastoautolta läjän kirjoja ja palauttaa ne jo seuraavana päivän, kun luin ne nopeasti.

Ala-asteella rakastin Anni Polvin Tiina– kirjasarjaa. Pystyin tietyllä tavoin samaistumaan kirjasarjan päähenkilöön Tiinaan. Hänelle sattui ja tapahui vaikka mitä, mutta hän tarkoitti kuitenkin hyvää. Tietenkin oli myös mukava lukea siitä kuinka Tiinan ja hänen kaverinsa Juhan suhde kehittyi vuosien vieriessä astetta lämpimäpään suuntaan. Myös Enid Blytonin Viisikko kirjoista. Oli hauskaa lukea siitä kuinka neljä lasta tuli toimeen omine nokkinensa ja nauttivat hienoista eväistä sekä ratkoivat mystillisiä asioita.

Yläasteella pidin kovasti Anni Swanin kirjoista, jonka kirjoissa näkyi hyvin mm. 1800- luvun loppu ja 1900- luvun alku ja sen ajan arvot ja aatteet. Myös Louisa M. Alcottin kirjoista. Suosikki hänen teoksistaan oli ehdottoasti Tytöstä parhain, jonka kulutin melkein puhki, kun lainasin aina vain uudestaan. Kirja kertoo Pollysta joka on maalta ja muuttaa kaupunkiin erään ystävänsä perheen luo, joka on kokenut erilaisen kasvatuksen kuin Polly. Pollyn tavoille ensin nauretaan, mutta myöhemmin hänet hyväksyttään. Kirjassa käsitellään Pollyn aikaa koululaisena ja soitonopettajana työskentelystä sekä tunne-elämän myllerryksistä. Myös L. M. Montgomeryn ja F. H. Burnettin teokset olivat lähellä sydäntä.  Pidin kyllä myös ns. normaaleista nuorten kirjoista, mutta näiden kirjailijoiden kirjat mielyttivät eniten. Näiden teosten tanssiaisiakin oli mukava kuvitella ja teosten ajan pukeutumistyylejä.

Luin paljon aina lukioon saakka. Sen jälkeen tuli sellainen vaihe, että tuli luettua vain lukion äidinkielen kurssien pakolliset kirjat. Sitä vaan oli jo valmiiksi sen verran luettavaa, ettei innostanut lukea ylimääräisiä. Jos sain kuitenkin aikaiseksi lukea jotain, luin aika romantiikkaan liittyviä kirjoja mm. Jane Austenin kirjoja. Luin myös aika paljon mangaa. Haaveilin aina siitä, että olisi joku joka saisi minussa herämään sellaisia tunteita kuin niillä kirjanhenkilöillä ja joku jolle olisin erityinen.

Lukion jälkeen olen löytänyt kiinnostuksen runoja kohtaan sekä sellaisia teoksia, joissa on psykologiaa ja filosofiaa taustalla. Ihmismieli kiehtoo ja erilaisen persoonallisuudet. Myös Tuija Lehtisen teokset mielyttävät minua kovin, koska ne kertovat eri taustan omaavista ihmisistä ja käsittelevät ihmissuihteita. Yläasteella luin Tuija Lehtisen nuorten kirjoja ja nyt aikuisten kirjoja. Jotkut historiaan perustuvat teoksetkin ovat hyviä. Pidän erityisesti joistakin Tommy Tabermannin runoista.  Suosikkini hänen runoista on Pieni laulu ihmisestä

Pieni laulu ihmisestä

Ihminen tarvitsee ihmistä 
ollakseen ihminen ihmiselle, 
ollakseen itse ihminen. 
Lämpimin peitto on toisen iho, 
toisen ilo on parasta ruokaa. 
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja, 
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa. 
Ihminen tarvitsee ihmistä. 
Ihminen ilman ihmistä, 
on vähemmän ihminen ihmisille, 
vähemmän kuin ihminen voi olla. 
Ihminen tarvitsee ihmistä.

Tämä runo on siksi minulle erityinen, koska se saa minut ajattelemaan niitä ihmisiä,  jotka ovat olleet osa elämääni ja ovat vaikuttaneet siihen millaiseksi ihmiseksi olen nyt tullut. Ilman tiettyjä ihmisiä ja heidän tukeansa en välttmättä olisi tällainen kuin nyt olen enkä välttämättä tässä nyt. Olen oppinut myös näiltä ihmisiltä paljon.

Lukeminen on kyllä mukavaa ajanvietettä silloin, kun aikaiseksi ja malttaa sitä tehdä. Se avartaa sekä ajatusmaailmaa, sivistää ihmistä ja herättää erilaisia tunteita sekä voi toimia piilopaikkana maailmalta ja saa ajatukset muualle. Sitä vaan itse on aikanaan käyttänyt kirjoja piilo/turvapaikkana maailmalta, että sitä haluaa nyt elää elämää eikä vain lukea siitä.

Published by

smilingloopy

Olen 25-vuotias geronomiopiskelija, joka kirjoittaa ajatuksistaan elämän iloista ja suruista sekä kaikesta mikä tuntuu itsestä hyvältä.

5 thoughts on “Kirjoitus-ja lukukokemuksia

  1. Näyttää siltä, että meillä on paljon yhteistä. Olemme lukeneet samat kirjat ja runot. Molemmat kirjoitamme päiväkirjaa, ensin perinteisempää, nyt blogiin, kumpikin omalla tavallaan – minä ehkä vähän viitteellisemmin, mutta kuitenkin. Ja tiedätkö mitä? Minkäkään en meinannut oppia en sitten millään lukemaan 🙂

    Tykkää

  2. Olipa mukava lukea tätä postausta. Ekaluokkalaiseni rakastaa kirjoja ja tarinoita, mutta oma lukeminen takkuaa vielä. Rohkaisevaa kuulla, että vaikeudet ovat voitettavissa ja lukemisesta ja kirjoittamisesta voi vielä tulla hänelle rakas harrastus.

    Mun ”lukijanura” on mennyt aika samoja polkuja kuin sulla: tyttökirjoista Jane Austeniin jne… 🙂

    Tykkää

    1. kiitos tästä 🙂 juu kaikki on mahdollista 🙂 ja nykyään kouluissa tehdään paljon työtä lukutaidon kehittämisen kanssa ja siihen saa apua 🙂 Itse kävin paljon tukiopetuksessa ala-asteen aikana, mikä silloin tuntui mälsältä mut jälkeenpäin ajateltuna oli hyvä asia 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s