Pikkukaupunki- ja asuntolaelämää


Monet ihmiset usein ihmettelevät miten isossa kaupungissa asunut tyttö, muuttaa pienelle paikkakunnalle asuntolaan asumaan ja opiskelemaan alaa, jota pystyisi opiskelemaan kotikaupungissaankin. Syitä asialle on ollut monenlaisia. Muun muassa se vaikutti asiaan, että lukion jälkeen halusin pois kotoa ja nähdä millaista se elämä on kotikaupungin ulkopuolella, joten hain opiskelemaan eripuolille Suomea.

Kun sain tietää, että ylioppilaslakki jää saamatta keväällä 2011, tein päätöksen, etten osallistu ammattikorkean pääsykokeisiin enkä minkään muunkaan koulun enää.  Syynä oli se, että halusin suorittaa ylioppilastutkinnon loppuun eli yrittää syksyllä 2011 uudestaan kirjoittaa ylioppilaaksi. Kuitenkin olin ehtinyt jo käydä sosiaali- ja terveysalan pääsykokeissa. Sain sitten jossain vaiheessa kesälomaa tiedon, että minut oli valittu opiskelemaan sosiaali- ja terveysalalle lähihoitajaksi pienemmälle paikkakunnalle. Yhden yön mietittyäni päätin ottaa paikan vastaan, sillä paikkakunta sijaitsi lähellä kotikaupunkiani, joten kirjoituksissa käyminen koulun ohessa ei tuottanut ongelmia. Niinpä syksyn aikana ehdin kirjoittaa ylioppilaaksi ja suorittaa lähihoitajaopinnoista yhden neljäsosan.

Tämä pikkukaupunki ei kyllä paljoa häviä isommalle kaupungille. Täällä on peruspalvelut mitä ihminen tarvitsee pärjätäkseen: rautatieasema, matkahuolto, poliisi, sairaala, terveyskeskus, neuvola, autokouluja, kouluja, ruokakauppoja, kenkäkauppoja, pankkeja, kukkakauppa ja hautaustoimisto yms. Lisäksi on erilaisia vapaa-ajan ja harrastusmahdollisuuksia. Paikkakunnalta löytyy myös teatteri sekä elokuvateatteri sekä mukavia pieniä kahviloita sekä jäähalli, urheilukenttä ja uimahalli. Etäisyydet palvelujen luokse eivät ole suurimmaksi osaksi kovinkaan kaukana, kävelymatkan päässä, jotkut kyllä vaativat apuneuvoja niihin pääsemiseksi. Bussit kyllä kulkevat hyvin moneen suuntaan. Maisemat ovat aivan ihanat eri vuoden aikoina. Luonto lähellä eikä ole vain kerrostaloilla täytetty. Peltoa ja hevosia voi nähdä niillä välillä.

Jotenkin lukion jälkeen näin pienelle paikkakunnalle oli ihana tulla opiskelemaan. Täällä käveleminen ja luonto, jotenkin rentouttaa. Kotikaupungin keskustassa tuntuu, että kaikilla on kiire jonnekin, johtuu varmaan siitä, että ihmisiä on niin paljon. Täälläkin ihmisillä on varmasti omat kiireensä, täällä kuitenkaan väestön pienemmyyden vuoksi, se ei tartu niin pahasti itseensä kuin suuremmassa kaupungissa. Kaupungissa oli aina kiire bussiin, kotiin taikka kauppaan. Täällä pienellä pienemmällä paikkakunnalla tuntuu, että kaiken kyllä ehtii tehdä ajallaan ja useimmiten kaikessa rauhassa, kunhan varaa tarpeeksi aikaa.

Moni kammoksuu ajatusta asuntolassa asumista. Asuntolassa missä asun, niin solut ovat tarkoitettu kahdeksalle henkilölle. Huoneita on neljä eli kaksi ihmistä jakaa yhden huoneen. Huoneessa on kaksi sänkyä, vaatekaappia, kirjoituspöytää, ikkuna verhot sekä kaksi pientä kirjahyllyä.

Minä pidän asuntolassa asumisesta, vaikkakin ikävä puoli on se, että viikonlopuksi täytyy lähteä pois asuntolasta paitsi jos on hyvä syy esim. pitkä matka kotiin taikka työ. (asuntolassa asuu myös alaikäisiä eikä viikonloppuisin ole asuntolanvalvojaa) Kotona on ihan mukava käydä, kun näkee poikakaveria, omia kavereita ja perhettä, mutta välillä ärsyttää, kun aina täytyy mennä jonnekin, eikä voi jäädä yhteen paikkaan pitkäksi aikaa. Juuri, kun olet ehtinyt asettua, niin pian täytyy lähteä.

Kuitenkin pidän asuntolassa asumisesta siksi, että saan itselleni ns. enemmän tilaa hengittää kuin että asuisin kotona kokonaisen viikon.  Vanhemmillani on kuitenkin omat tavat ja sääntönsä, jotka heidän kanssaan asuessaan koskevat myös minua, mutta asuntolassa saan toimia omien tapojeni ja sääntöjeni mukaan, kunhan ne eivät ole asuntolan sääntöjä vastaan (taikka ei jää kiinni asuntolan sääntöjen rikkomisesta) Lisäksi asuntolanvalvojat tarjoavat kyytejä kauppaan sekä harrastuksien äärelle. Ammattikoulun asuntolassa asumisessa on sekin etu, että asuminen on ilmaista, ei ole vuokraa. Itse täytyy maksaa avainpanttimaksu, jonka saa avaimen palauttamisen jälkeen takaisin, jos ei ole rikkonut asuntolassa mitään.  Itse laitetaan ruoka, jos haluaa syödä, mutta asuntolanvalvojilta saa ilmaiseksi wc-paperia sekä astianpesuainetta.

Jotkut saattavat miettiä eikö haittaa, kun asuu niin monen kanssa ja joutuu jakamaan huoneen kenties jonkun ihan vieraan ihmisen kanssa. No, ensin se tuntui oudolta asua toisen kanssa samassa huoneessa, kun oli vanhemman isosiskon muuton jälkeen tottunut nukkumaan yksin omassa huoneessa, mutta kyllä siihen sopeutui. Ja jos solussa on mukava porukka, niin asuntolaelämäkin on ihan mukavaa.

Published by

smilingloopy

Olen 25-vuotias geronomiopiskelija, joka kirjoittaa ajatuksistaan elämän iloista ja suruista sekä kaikesta mikä tuntuu itsestä hyvältä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s