Uutta vuotta ja inssiä :)


Vuosi on vaihtunut vuoteen 2013. Kuinkahan pitkään kirjoitan vielä vahingossa 2012 vuodeksi vai oppisinkohan uuden vuosiluvun nopeasti? Saa nähdä.

Vuosi on alkanut hyvin. Sain aloittaa sen minulle tärkeiden ihmisten kanssa, poikakaverin ja omien vanhempieni kanssa. Oli kiva, kun uutta vuotta tuli vietettyä eri tavalla kuin viime vuosina, mutta kuitenkin tietyllä tavalla se tuntui hassulta. Lukiovuosista viime uuteen vuoteen oli tullut vietettyä uutta vuotta kavereiden kanssa, joten ei kai se ihme, että hieman hassulta sattuu tuntemaan. Oli kumminkin kiva tänä uutena vuotena viettää aikaa poikakaverin kanssa, ihastella raketteja ja katsoa kotona Sherlock Holmesia vanhempien kanssa.

Tänään 2.1.2013 klo 14.30 alkoi inssi.

Yöllä näin unia siitä kuinka en koskaan päässyt inssiin enkä sitä ennen 13.30 olleeseen lisäajotunnille.  Matkustin junalla aina onnistuneesti jonnekin muualle kuin opiskelupaikkakunnalleni, jossa inssi oli tarkoitus suorittaa. Ensimmäisellä matkustuskerralla päädyin Tampereelle ja unessani olin heräävinäni siihen, että se oli unta ja vielä ehtiväni inssiin. Toisella matkustuskerralla löysin itseni Joensuusta, heräsin sinne saavuttuani oikeasti ja huokasin helpotuksesta, että se oli vain unta.(herätyskello herätti)

Heräsin siinä 9 aikoihin. Lojuin sängyssäni noin vartin ja nousin ylös aamupalalle. Teetä, leipää ja maustamatonta jogurttia hillon kanssa. Mieleni teki kyllä kahvia, mutta ajattelin, että tee pitäisi mielen sopivan rentona. Kävin sitten aamupalan jälkeen pesemään tukkani. Puin päälleni ja muita aamutoimia siinä tein. Sitten äiti lähti viemään minua autolla bussille, joka vei minut opiskelupaikkakunnalle.

Kotona olin ollut vielä melko rauhallinen ja automatkalla bussille, mutta noustuani bussiin minua alkoi jännittää. Vatsanikin alkoi tapansa mukaan reagoida stressiin, eli alkoi kerätä perhosia vatsaani. Lisäksi mielessäni pyöri kaikennäköisiä asioita. Yritin mielessäni kerrata niitä asioita, joita ajaessani pitää muistaa ottaa huomioon.

Lähestyessämme opiskelupaikkakunnan matkahuoltoa bussilla, bussin toisella puolella käytävää istuva matkustaja alkoi yskiä kovin. Saavuttuamme perille menin ulos bussista ja perässäni tuli tämä yskinyt matkustaja. Juuri, kun ehdin pois hänen altaan, hän tulee kohtaan jossa hetki sitten olin seissyt. Hän purjosi siihen kohtaan maahan. Nättiä? Ikäväähän se oli, että hän voi pahoin, mutta jotenkin olin onnellinen, etten se ollut minä, joka purjosi jännitystä pois. Ja onneksi ehdin pois alta. Toivottavasti matkustajalla on jo parempi olla.

Bussini oli saapunut hyvissä ajoin opiskelupaikkakunnalle ja minulla oli hyvin aikaa. Päätin vielä käydä kahvilassa teellä ja yritin saada ajatukseni rentoutumaan. Teen juotuani lähdin autokoululle odottamaan lisäajotunnin alkua. Minulla oli autokoulu ajo-opas vai mikä onkaan ja siitä kertailin asioita, kuten väistämisvelvollisuudet ja erilaisia kylttejä sekä taskuparkkeerauksen.

Sitten alkoi lisäajotunti aikanaan ja se meni hyvin ja osasin olla rennompi kuin aikaisemmilla ajotunneilla. Sain myös paljon hyvää ja rakentavaa palautetta opettajalta vielä viimeisillä metreillä Stressaus inssistä hetkellisesti taukosi siinä. Kun, sitten pysäköin auton katsastuskonttorille, jännitys tuli takaisin.

Ensin katsastusmies kertoi inssinsuorittamisesta sekä haittaako keskusteleminen. Lähdimme sitten ajelemaan ajonopettaja takapenkillä ajelemaan. Kävimme eräällä huoltoasemalla peruuttelemassa parkkiruutuihin ja katsastusmies kertoi minne pitäisi ajaa seuraavaksi. Itse sain valita reitin huoltoasemalle ja paikkoihin, joihin mies pyysi ajamaan.

 

Ajo päättyi sitten takaisin katsastusasemalle, josta oli lähetty. Kun palautteen antamaan alkoi, olin ihan varma, että katsastusmies sanoo, että ajo on hylätty. Sitten hän kysyikin haittaako, jos hän kirjoittaa minulle ajokortin. Olin äimänä. Olin päässyt läpi. Hetki kesti, kun tajusin sen olevan totta. Oikeastaan se alkoi mennä aivoihin vasta siinä vaiheessa, kun palasimme ajonopettajan kanssa autokoululle allekirjoittamaan papereita ja sain lahjaksi autokoululta parkkikiekon. Sitten, kun astuin autokoulun ovesta ulos, tunne oli aivan uskomaton. Olin saanut kaikki kokeet kerralla kertaa läpi, toisin kuin olin epäillyt.

Toivoin tietenkin pääseväni kokeet kerralla läpi, mutta monia tärkeitä kokeita on elämän aikana täytynyt uusia toiseen kertaan. Autokoulun teoriakoetta ei tarvitse uusia eikä ajokoetta. Uskomatonta. Tunne on vieläkin uskomaton. Niin uskomaton, että se saa melkein kyyneliin, mutta en aio niitä tänään vuodattaa.  Tänään minä hymyilen. On syytä hymyillä 🙂

Hyvää uutta vuotta 2013 kaikille 🙂

Published by

smilingloopy

Olen 25-vuotias geronomiopiskelija, joka kirjoittaa ajatuksistaan elämän iloista ja suruista sekä kaikesta mikä tuntuu itsestä hyvältä.

3 thoughts on “Uutta vuotta ja inssiä :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s