Oma kotia ja tulevaisuutta kohti


Maanantaina kävin kirjoittamassa elämäni ensimmäisen vuokrasopimuksen ensimmäiseen omaan asuntoon. Tuntui hienolta. Haave, jonka toteutumista olin odottanut jo pitkää, kävi toteen. Haaveen, jonka piti toteutua jo kolme vuotta sitten. Parempi kuitenkin myöhään kuin koskaan, vai miten se sanotaan.

En ole vielä muuttanut asuntooni, mutta vein jo maanantaina tavaroita sinne. Odotan muuttoa kovasti. Syntymäpäiväni ovat ensi viikolla ja toivon, että pääsisin muuttamaan silloin. Jännittää ihan hirveästi ja olen nähnyt kauheasti unia uudesta asunnosta. Tavaroita olen jo pakannut pahvilaatikoihin. 🙂

kotini ovi :)
kotini ovi 🙂

Rakastan omia vanhempiani, mutta on ihanaa saada omaa tilaa ja elää omaa rytmiä. Tänä aikana kun muutin opintojen jälkeen vanhempieni luokse, on tullut monta kertaa ikävä asuntolaelämää. Olo silloin oli paljon vapaampi. Silloin saanut enemmän vapautta päättää omista menoista ja asioista.

Nyt täytyy vain pitää yrittää elää säästeliäästi, kun toukokuulta on maksettavana ½ kuun vuokra ja ensi kuun alussa olisi maksettavana vuokra kokonaan. Vuokra sinänsä on edullinen ja saan sen maksettua, mutta paljon sen jälkeen ei tule hetkeen olemaan rahaa. Koska en ole saanut papereita vielä koululta, en ole voinut pyytää työttömyystukea ja työt alkavat vasta 27.5., joten mistään ei ole tullut rahaa. No kyllä sitä jotenkin selviää. Ja on se ihan hyvä, tietää miltä se tuntuu, kun ei ole paljoa rahaa ja oppia olemaan taloudellinen. Tätähän se tosielämä on, aina ei voi helppoa, mutta sitä oppii arvostamaan sitä vähääkin mitä on olemassa.

oikean puoleinen aivain on kämppäni avain
oikean puoleinen aivain on kämppäni avain

Tunnen välillä pientä syyllisyyttä siitä, että minulla on mennyt elämä niin hyvin. Olen terve nuori nainen, nykyään hoikka, saanut kouluni päätökseen, kesäksi tiedossa töitä, on katto pään päällä, minulla on läheisiä ja ystäviä sekä ihana poikaystävä, jotka tukevat minua. Olen siitä kiitollinen, että niin on käynyt, sillä tiedän, ettei kaikilla mene niin. Tietysti on minulla ollut elämässäni haasteita, mutta niistä on selvitty. Kuitenkin moni muu on saanut kärsiä enemmän kuin minä. Toisaalta olen kyllä tehnyt töitä sen eteen mitä olen nyt. Ehkei minun siis pitäisi olla niin ankara itselleni, mutta harmittaa niiden puolesta joilla ei mene niin hyvin kuin itsellä. Toivoisi niin kovasti, että voisi antaa edes vähän omastaan. Ainakin niille, joille vastoinkäymisiä tulee kerta toisensa jälkeen.

Mutta aion kuitenkin mennä rohkeasti eteenpäin ja tehdä parhaani. Haluan, että ystävät, läheiset, perheeni ja poikaystäväni voivat olla minusta ylpeitä.

Pidän kovasti lähihoitajan työstä, vaikka välillä on rankkoja päiviä, mutta silti se on todella palkitsevaa. Kuitenkin nyt olen alkanut miettiä jatkavani opintojani kenties terveydenhoitajaksi. Tuntuu jotenkin, että sitä haluaa saavuttaa vielä jotain ja haastaa itseään. Hieman vaan pelottaa ne sairaanhoitajan opinnot, jotka sisältyvät terveydenhoitajan opintoihin. Toisaalta, joskus on hyvä alistaa pelkojaan ja lähteä rohkeasti kokeilemaan mitä siitä tulee.

Published by

smilingloopy

Olen 25-vuotias geronomiopiskelija, joka kirjoittaa ajatuksistaan elämän iloista ja suruista sekä kaikesta mikä tuntuu itsestä hyvältä.

3 thoughts on “Oma kotia ja tulevaisuutta kohti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s