Mielenkohennuspäivä


Tänään päätin, että tänään olisi mielenkohennuspäivä. Olen murehtinut ystäväsuhteitani niin monta päivää,etten oikein ollut tehnyt mitään muuta. Olen rypenyt itsesäälissä ja miettinyt miten asiat ovat menneet näin pitkälle. Ennen niin hyvät ystävät ovat kuin vieraita tosiaan. Puhuvat omissa sopukoissaan toisistaan, mutta eivät puhu toisilleen avoimesti asioista. Nyt tarvitsin pienen tauon moisesta, sillä en oikein tiedä mitä tehdä. Yrittää saada ystävyyssuhde uudestaan takaisin raiteilleen yhdessä ystävien kanssa vaiko luovuttaa? Toisaalta sitä on jo väsynyt ja tuntuu, etteivät toiset tule yhtään vastaan. Toisaalta kun mietin mitä olemme yhdessä tehneet ja kokeneet, tulee heti tulevat kyyneleet silmiin eikä sitä haluaisi luovuttaa. Jotenkin tuntuu, että heidän olisi parempi, jos en olisi heidän rasitteena. Kuitenkin näin on paha maku suussa.

No niin. Päätin siis, että nyt on mielenkohennuspäivä. Kävin tänään entisellä työssäoppimispaikallani yllättäen, ilman ennakkovaroitusta. Oli hauska nähdä kuinka ihmiset hämmentyivät ensin ja sitten olivat sitten niin iloisia minut nähdessään minut. Osa jopa halasi. Piristi kyllä mieltä kun oli sellainen vastaanotto eikä minua oltu unohdettu, vaikka olin ollut siellä ensimmäisen vuoteni toisessa työssäoppimisjaksolla. Minulle keitettiin kahvit ja puolipakotettiin juomaan toinenkin kuppi. Pyysivät tulemaan uudestaan.

Kun olin vanhasta työssäoppimispäivästä selvinnyt kävin kirpparilla kiertelemässä ja ostin vyön ja laukun. Molemmat maksoivat 2 euroa.

Kuljin sitten parturi-kampaamojen ohitse. Tuumasin, että tukkani on kyllä tällä hetkellä aikamoinen pehko. Olen ollut pitkään niin sanottu parturiuskollinen eli olen vuosia käyttänyt samaa parturia, koska hän on hyvä ja saa aikaan hyvää jälkeä. Kuitenkin yhtäkkiä teki mieli kokeilla jotain uutta. Menin siis kysymään ensin yhdestä onko aikoja ja sieltä olisi saanut vasta lokakuulle ajan. Totesin, etten niin pitkälle ajalle halunnut varata. Sitten menin seuraavasta parturi-kampaajan ovesta sisään ja siellä sanottiin, että jos malttaa odottaa 15 minuuttia niin sitten on aikaa leikata. Jäin odottamaan tukkani siistittiin ja sain uuden hiustyylin. Vaikka parturi oli täysin vieras ja hieman jännitti millaista jälkeä hän saisi aikaan, tulos oli kuitenkin miellyttävä. Tuli heti kevyempi olo ja olin tyytyväinen leikkaukseen.

Parturi-kampaajalta päästyäni kuljin kauneussalongin ohitse . Ajattelin muuten vaan lukea mitä heillä on tarjolla, sitten silmiini osui kulmakarvojen muotoilu. Olin monta vuotta halunnut mennä sellaiseen nähdäkseni millaiselta näyttäisin, jos kulmakarvani olisivat siistityt. Päätin tarttua hetkeen ja tehdä sen. Kävin kysymässä olisiko miten vapaita aikoja ja minulle sanottiin, jos tulen 15 minuutin päästä niin yksi työntekijä voisi siistiä kulmakarvani. Ja näin tein ja noin 15 minuutin päästä minulla oli huolitellut kulmakarvat. Tulos oli yllättävä ja tuntui oudolta. Ne olivat kyllä siistit mutta olin kuitenkin ihan eri näköinen ja kulmat punoittivat jokusen tunnin toimeenpiteen jälkeen. (En ole vieläkään tottunut niihin täysin) En kuitenkaan katunut jälkeenpäin.

Lähdin sitten asunnollani käymään, pakkasin jumppakamat kassiin ja lähdin kuntosalille. Vedin kunnon hikitreenit. Ai että tuntui hyvälle! Olo oli ihanan virkeä sen jälkeen.

Kävin sitten kuntosalin jälkeen kaupassa ostin salaattitarpeet ja kun kotiin pääsin valmistin itselleni kinkkusalaatin mozzarellajuuston kera. En ollut pitkään aikaa syönyt kinkkusalaattia ja oli kiva vaihteeksi syödä sellaista hieman kevyempää, mutta silti täyttävää ruokaa. Kylkiäisenä oli piirakkaa ja metsämansikan makuista kivennäisvettä.

Seuraavaksi olisi tarkoitus laittaa sauna lämpiämään ja sen jälkeen katsoa muutama jakso Private Practicea eli suomeksi Rakkauden anatomiaa ( ostin yhdessä vaiheessa

varalta, jos Grey’s Anatomy eli Greyn anatomiat loppuvat kesken eli jos ei ole vielä varaa ostaa seuraavaa tuotantokautta)

Päivä on mennyt siis hyvin ja sitä alkaa taas nousta kuopista ylös. Nyt odotan kovasti perjantaita kun eräs ystäväni pyysi minut luokseen Tampereelle. Kiva päästä pitkästäaikaa yökyläilemään ja päästä viettämään aikaa tärkeän ihmisen kanssa. Ihmisen joka jaksaa tukea tilanteessa kuin tilanteessa. Sellaiset ihmiset auttavat jaksaa pyristelemään eteenpäin elämässä.

Bon appétit!

Published by

smilingloopy

Olen 25-vuotias geronomiopiskelija, joka kirjoittaa ajatuksistaan elämän iloista ja suruista sekä kaikesta mikä tuntuu itsestä hyvältä.

2 thoughts on “Mielenkohennuspäivä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s