Kyyneliä ja iloa


Löysin netistä mietelmän, joka menee: ”Kiinni pitämisessä vaikeinta on irti päästäminen.
Niinhän se on. Kun on pitkään pitänyt jotakin asiaa taikka ihmistä hyvin tärkeänä osana elämää, sitä on hyvin vaikea päästää irti.

Vaikka on voinut elämän varrella sattunut asioita jotka sotkevat asioita niin, että loitonee siitä mikä on tärkeä. Kuitenkin kun yrittää luopua jostain tai jostakusta tulee mieleen ne hyvät muistot, kaikki ne asiat mitkä on koettu yhdessä. Vaikka tuntuis ettei missään tunnu olevan mitään järkeä, niin sitä ajattelee miten minä voin luopua tuosta ihmisestä. Ihmisestä joka on ollut sinulle niin rakas, niin rakas, että sydäntä särkee ajatus luopua siitä itselleen niin tärkeästä. Sisällä tuntuu, että toisaalta tekisi mieli luovuttaa, mikä voisi olla järkevämpää. Tai ainakin siinä voisi säästää itseään. Kuitenkin sitä toisaalta sitä ei haluaisi luovuttaa.

Sitä voi ajatella ystäviä tulee ja menee. Niinhän se on ja kuuluukin elämään. Kuitenkin sitä joistakin ihmisistä haluaisi pitää tiukemmin kiinni sillä tosi asia on se, ettei tosiystävää korvaa mikään eikä niitä saa mistä vaan. Ja se, että toinen ihminen on rakas, on myös vaikea luopua hänestä. Ja minun on vaikea luopua, päästää irti omista todellisista ystävistäni, joita rakastan ja arvostan suuresti, vaikka olemme ajautuneet erillemme. En tiedä miten pystyn päästämään heistä irti. He ovat minulle niin rakkaita.

Onneksi minun ei ole tarvinnut olla tämän asian kanssa yksin, sillä minulle erittäin ja rakas ihminen, Marianna on ollut tukenani. Marianna on jaksanut tukea ja kuunnella minua. Hän ymmärtää minua todella hyvin ja olen erittäin onnellinne siitä, että hän on osa elämääni. Hän on tosiystävä ja odotan kovasti huomista ja lähtöämme yhdessä Tampereelle. Meillä tulee varmasti olemaan mukavaa yhdessä. 🙂

Äitini inhoaa tätä Romanssi kappaletta, mutta itselleni se nostaa mieleen hyviä muistoja. Muistoja siitä, kuinka lauloimme sitä ystäväni kanssa milloin minkälaisessakin tilanteessa. Ne ovat hyviä muistoja, joita en unohda koskaan 🙂

Published by

smilingloopy

Olen 25-vuotias geronomiopiskelija, joka kirjoittaa ajatuksistaan elämän iloista ja suruista sekä kaikesta mikä tuntuu itsestä hyvältä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s