Katseet tulevaisuudessa, kuitenkin jalat maassa


Haaveilen tällä hetkellä siitä, että pääsisin opiskelemaan terveydenhoitajaksi. Hain kevään 2014 haussa siihen koulutukseen, mutta pisteeni eivät riittäneet edes pääsykoekutsuun. Tietysti se harmitti ja kyllä siinä enemmän kuin muutama kyynel ehti vierähti, mutta ei se haittaa. Kyyneleet puhdistavat ja kun antaa itselleen aikaa, osaa taas nähdä eteenpäin. En aio antaa asian lannistaa itseäni vaan aion yrittää syksyn haussa uudestaan. Haen ehkä muuhunkin kuin terveydenhoitajan koulutusohjelmaan nyt kun tuli se, että saa kuuteen paikkaan hakea, en vain tiedä vielä mikä se muu koulutusohjelma olisi. Sosiaali- ja terveysalalla aion kuitenkin pysyä tai kuka tietää. Kuitenkin ainakin tosi paljon pidän tästä alasta, vaikka osaakin olla rankkaa ja kiireistä, mutta on se myös palkitsevaa.

Se, että haluan ammattikorkeakouluun opiskelemaan ei johdu siitä, että saisi parempaa palkkaa ( vaikka ei se tietty huono juttu sekään ole) ja pitäisi olla korkeasti kouluttautunut. Ei todellakaan. Minua ei haittaa olla ensin lukion käynyt ja sitten ammattikoulussa valmistunut lähihoitaja.  Minä pidän työstäni todella paljon.Parhaat hetket aamuvuorossa on se, kun saa toivottaa vanhukselle hyvää huomenta ja rupattelu hänen kanssaan aamutoimien aikana. Iltavuorossa paras hetki on mielestäni se, kun päivän päätteeksi peittelee vanhusta sänkyyn ja toivottaa hyvät yötä. Aina tässä työssä ei saa kiitosta, mutta koen silloin kuin löydän hyvin nukkuneen tai jätän hyvin ja rauhallisin mielin olevan vanhuksen nukkumaan, tunnen saavani siinä suurimman kiitoksen ja mielihyvän. Myös se, että saa toisen ilahtumaan, vaikka ihan pienillä asioilla tuntuu hyvälle 🙂

Joka tapauksessa se, että haluan vielä ammattikorkeakouluun, johtuu siitä, että haluaisin vielä saavuttaa jotain ja kehittää itseäni ammatillisessäkin mielessä. Opiskelussa on se hienoa, että pääsee kokeilemaan erillaisia ja  uusia asioita. Totta kai sosiaali- ja terveysala kehittyy jatkuvasti ja tulee uutta opeteltavaa mm. teknologia kehittyy jatkuvasti, uudenlaisia apuvälineitä keksitään ja tulee markkinoille yms. Kuitenkin on vielä kiinnostusta uuden oppimisen suhteen ja minua kiinnostaa ennaltaehkäisevästä työstä sekä haluaisin olla mukana kehtitämässä sosiaali- ja terveysalaa. Toivottavasti voisin päästä terveydenhoitajan koulutusohjelmaan, mutta jos en pääse, katsotaan mutä sitten tehdään 🙂 No ainaskin mennään elämässä eteenpäin jos ei muuta.  Toistaseksi minulla on ainakin syyskuuhun töitä tiedossa, olisi kiva jos pystyisin jatkamaan vielä tässä työpaikassa ainakin vuoden loppuun, mutta se jää nähtäväksi. Minulla on kyllä ollut viime marraskuusta tähän päivään saakka mukava työpaikka. Työilmapiiri on ollut kiva ja avoin sekä asiakasta välittäminen näkyy meillä ja kuntouttavaa työotetta 🙂 Ja asiakkaat ovat ihania ja kaikki erillaisia persoonia.  Aikahan sen näyttää. Esimies ainakin sanoi, kun kävin kysymässä pystyisinkö jatkamaan, että haluaisi pitää minut, kun ovat olleet tyytyväisiä, mutta ei vielä tiennyt onko mahdollista jatkaa. Jos ei pysty jatkamaan siihen on olemassa ratkaisuaja, hakea töitä ja opiskelmaan. Tietty se mietityttää ja välillä stressaakin, kun ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta en jaksa enkä näe järkevänä sitä koko aikaa tehdä. Entinen työkaveri sanoi joskus, että elämään pitää luottaa ja olen samaa mieltä.  Uskon, että kaikella on tarkoituksensa ja ajallaan kaikki järjestyy tavalla tai toisella.

IMG_9674

Published by

smilingloopy

Olen 25-vuotias geronomiopiskelija, joka kirjoittaa ajatuksistaan elämän iloista ja suruista sekä kaikesta mikä tuntuu itsestä hyvältä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s