Eksysissä taas


En jaksa enää olla yksin vahva.

Pian murenen, jollen apua saa. En kestä omia ajatuksiain. Liian tuskallisia.

Auta.Silmäni täyttyvät kyynelistä ja hukun niihin. Tunnen, etten enää osaa uida. Tarvitsen jonkun pelastamaan.

Ei ole mulla enää voimia jaksaa. Väsyttää ja jalkoja kolottaa. Tarvitsen jonkun joka vois vähän mua kantaa.

En halua olla heikko, mutta nyt se täytyy myöntää. Tarvitsen jonku oikealle tielle takaisin opastamaan.

Seison taas risteyksessä vailla tietoa mikä olisi oikea suunta. Olen jälleen eksyksissä.

Voisiko joku jonkin merkin näyttää, että oikein teen?
En tiedä mitä pitäisi tehdä, olen täysin avuton.Missä mun pelastajani on?

Published by

smilingloopy

Olen 25-vuotias geronomiopiskelija, joka kirjoittaa ajatuksistaan elämän iloista ja suruista sekä kaikesta mikä tuntuu itsestä hyvältä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s