Kiitollinen, siunattu, onnellinen


”Kiitollinen, siunattu, onnellinen. Matkannu tänne ohi ongelmien.Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken,mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen.Kiitollinen, siunattu, onnellinen. Matkannut tänne ohi ongelmien.Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken,mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen.”

 Näin Cheek räppäsi eilen Suomipop-festareilla. Tämä säkeistö kiteyttää sen miten välillä ajattelen.
Elämänpolkuni ei ole ollut ainakaan itselleni helppo.( Toki varmasti löytyy ihmisiä, joilla on ollut vielä vaikeampaa. ) Olin lähes koko peruskoulun ajan koulukiusattu. Se alkoi heti ensimmäisellä luokalta. Minulla oli ystäviä. Tai oikeastaan luulin heitä ystäviksi, mutta useammat eivät sitä todellisuudessa sitä olleet. Monet käyttivät ystvällisyyttäni ja kiltteyttä hyväkseen. Se satutti ja haavoitti pitkäksi aikaa. Minun alkoi olla vaikeaa luottaa enää muihin ihmisiin.

Yläasteella sattui paljon kaikenlaista. Varsinkin viimeisellä luokalla olin tosi maseentunut. Ruoka ei oikein maistunut eikä mikään tuntunut oikein miltään. En halunnut mennä yksin koulun ruokalaan. Vetäydyin muista ihmisistä ja hengailin pääsääntöisesti yksin. Välillä tunsin tunnetta, että haluaisin jättää elämän leikin kesken. Tunsin myös suurta painetta kotoa, jossa odotettiin minulta tietynlaista käyttäytymistä ja koulussa pärjäämistä. En meinannut kestää sitä kaikkea. Inhosin itsestäni kaikkea enkä uskonut enkä luottanut itseeni yhtään. Ensimmäisen kerran yläasteen viimeisellä luokalla poika sanoi minua kauniiksi, mutten oikein osannut uskoa. Varsinkin,kun minulle oli suoraan sanottu, etten ole tyttö mistään parhaasta päästä eikä minua tartte sen takia huomioida mitenkään ja kutsuttu ällöttäväksi ja vaikka miksikä. Onneksi minulla oli kuitenkin elämässä muutama ihminen, jotka saivat pidettyä kiinni elämässä ja se, että ihastuin rankasti ensimmäistä kertaa elämäsässäni. Ihastukselta sainkin ensimmäisen suudelamani ja toivoa siitä, että joku voisi pitää minusta tällaisena kuin olen.

Yläasteen jälkeen sain lukiosta ensimmäiset oikeat ystävät ja heidän ansiostaan opin taas luottamaan ihmisiin ja myös itseeni enemmän. Yksi heistä on edelleenkin elämässäni ja olen siitä erittäin kiitollinen ja onnellinen. Varsinkin, kun hän tällä viikolla pyysi minut häihinsä kaasoksi! olin niin otettu ja onnnellinen! Lukion aikana kävin myös isoskoulutuksessa, mistä sain myös itseluottamusta lisää ja kavereita. Ylioppilaaksi en päässyt ensimmäisellä yrittämällä. Se oli kova pettymys itselleni ja perheelle. Olin hakenut korkeakouluihin sekä päässyt muutamiin niistä valintakokeisiin, mutta päätin, etten mene niihin. Päätin suorittaa ensin ylioppilastutkinnon alta pois ennen uuden koulun aloittamista. Kuitenkin olin ehtinyt jo käydä lähihoitaja koulutuksen pääsykokeisiin ja minut hyväksyttiin opiskelmaan sinne. Nukuin yön yli ja päätin sitten lähteä koulutukseen. Kesän luin ylioppilas kokeisiin ja uusin syksyllä ja pääsin ylioppilaaksi.

Oli onni, että menin lähihoitaja kouluun, koska sain huomata sen olevan minulle soveltuva ja halusin käydä koulutuksen loppuun sekä sain erittäin hyvän ystävän itselleni sieltä.  Lähihoitaja koulutuksen aikana tapasin poikaystäväni ja aloimme seurustelemaan. Pitkään pelkäsin, että mies kyllästyisi pian ja jättäisi tai kaiken olevan vain unta. En uskonut sitä todeksi, että minusta voisi joku aidosti välittää ja pitää sellaisena kuin olin. Olin vielä silloin sisältäni sirpaleina, mutta suhde on tehnyt minusta paljon ehjemmän ja itsevarmuuttaa on tullut paljon lisää. Mies on myös pysynyt yli 4 vuotta rinnalla ja se on aivan ihanaa ja rakastan häntä hyvin paljon. Myös se, että lähihoitaja koulutuksen aikana koin ensimmäistä kertaa olevani hyvä jossain kasvatti itseluottamusta. Myös se, että on asunut itsenäisesti, on tukenut minua paljon ja kasvattanut.

Kun sain tietää päässeeni korkeakouluun opiskelemaan vuosi sitten jäänityksellä jäin miettimään mitä poikaystävä sanoisi, koska hänellä oli/on kaikki ystävät ja perhe Jyväskylässä. Kuitenkin hän itse halusi lähteä mukaani vieraalle paikkakunnalle, mistä kumpikaan ei tuntenut ketään. Se tuntui todella mahtavalle ja poikaystävän tuki on merkinnyt paljon.Hän on ollut rinnallani hyvinä ja huonoina hetkinä eikä ole pelästynyt eikä lähtenyt kesken kaiken, vaikken aina olekaan mikään helpoin ihminen ❤

Olen niin kiitollinen kaikesta siitä, mitä olen saanut. Olen saanut niin paljon, että välillä mietin miten ansaitsen sen kaiken hyvän ❤ Olen kiitollinen tukiverkostostani. Ihanasta perheestä, hyvistä kavereista, ihanasta poikaystävästä/sielunkumppanista/elämänkumppanista, jonka kanssa haluan viettää lopun elämäni, jos se on vain mahdollista. Olen kiitollinen myös elämän kivikoista. Ne ovat tehneet minusta vahvemman ja eteenpäin taistelevan ihmisien. ❤

Published by

smilingloopy

Olen 25-vuotias geronomiopiskelija, joka kirjoittaa ajatuksistaan elämän iloista ja suruista sekä kaikesta mikä tuntuu itsestä hyvältä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s