Opiskeleminen oppimisvaikeuksien kanssa


Lukiossa minulle todettiin keskivaikea lukihäiriö ja jo ala-asteella minulle todettiin muistin kapeutuma.  Oppimisvaikeuksien kanssa opiskeleminen ei ole helppoa. Olen ollut kielissä huono, minkä vuoksi en ole koskaan opetellut kuin englantia ja ruotsia, jotta edes jotain kieltä osaisin käyttää. Minua kyllä kiinnostaisi opetella muitakin kieliä. Ehkä joku päivä voisin ottaa jotain kielikursseja, vaikka kansalaisopistossa, mutta tällä hetkellä tavoitteeni on selviytyä ammattikorkeakoulusta ulos. Kielissä minua on auttanut se, että olen lukenut vieraskielisiä tekstejä ensin läpi useamman kerran ja sitten katsonut vieraat ja oudot sanat. Sitten olen kääntänyt itselleni tekstin kokonaan. Sanastoa olen oppinut niin, että olen kirjoittanut vieraskielisen sanan ja sen suomennuksen useaan kertaan tai olen kirjoittanut lappujen toiselle puolelle vieraskielisen sanan ja toiselle suomennuksen tai olen kirjoittanut vieraskielisen sanan eri värillä kuin suomennoksen. Lisäksi olen myös yhdistellyt vieraskielisiä sanoja suomennoksiin.
Lukiossa tenttialueet eivät olleet niin suuria, kuin ne ovat ammattikorkeakoulussa, minkä vuoksi on täytynyt kehitellä omaa opiskelutaktiikkaa. Vielä en ole löytänyt täydellistä. Kuitenkin on auttanut se, että aloittaa niin, että avaa kirjasta sisällysluettelon ja lukee alueen otsikot. Sitten selaa alueen läpi ja katselee kuvia, minkä jälkeen lukee kuvatekstit. Kuvatekstien jälkeen alkaa lukee mahdolliset tiivistelmät tai pienet laatikot. Tämän jälkeen lukee otsikot ja sitten alkaa lukee tekstin läpi ja lukee, jos on aikaa vielä uudelleen. Sitten tekee itselleen tiivistelmiä tai mietekarttoja. Lukee myös tunneilla tehdyt muistiinpanot ja jaetut monisteet. Jos kirja on ollut oma, olen myös alleviivannut tärkeimmät kohdat tekstistä. Kuitenkin opiskeluun liittyvät kirjat ovat aika arvokkaita ja jos kaikki ostaisi voisi olla vararikossa, mistä johtuen tämä mahdollisuus voi olla harvinainen.
Minun on vaikea huomata kirjoittamassani tekstissä virheitäni, vaikka lukisin tekstini uudestaan ja uudestaan läpi. Onneksi oikolukuohjelmat on keksitty, vaikkakin siitä sanotaan, ettei niihin kannata täysin luottaa. Kuitenkin ne ainakin havaitsevat, jos toistan jonkun sanan uudestaan tai lauseesta puuttuu jotain.
Jotkut ajattelevat, että lukihäiriöiset olisivat jotenkin tyhmiä tai jotain ei pitäisi tehdä, koska on lukihäiriö esimerkiksi kirjoittaminen. Ei. En ole tyhmä (vaikken ehkä aina kaikkein fiksuimmalta vaikutakaan), vaan opin eri tavalla, kuin ne joilla ei ole lukihäiriötä ja oppimiseni vie aikaa ja tarvitsen kertausta. Helppoa oppimisvaikeuksien kanssa ei ole ja olen monta kertaa ammattikorkeakoulun aikana rehellisesti itkenyt, kun tuntuu vaikealta ja ensimmäisenä vuonna teki mieli lopettaa sen takia. Loin itse itselleni korkeita tavoitteita ja paineita. Kuitenkin päätin, etten anna lannistaa itseäni vaan taistelen ja aion jatkossakin taistella. Tavoitteeni ovat realistisempia. Missään vaiheessa koulutaival ei ole ollut helppo (alakoulusta lähtien käynyt tukiopetuksesta, paitsi ammattikoulussa ja ammattikorkeakoulussa), mutta olen päättänyt, etten anna oppimisvaikeuksien olevan este tavoitteiden ja asioiden tavoittamiseen.  Minä pystyn ja kykenen. Omassa tahdissani ja tavallani. Jos se ei jotain miellytä, ei se haittaa. Näihin opintohin olen hakenut itseäni varten, jotta voisin kehittyä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisena ja omieni mielenkiintojen vuoksi. En sen vuoksi, että joku muu odottaisi minun tekevän jotain.
Nyt toisena vuotena olen yrittänyt löytää paremmin tasapainoa opiskelun ja vapaa-ajan välillä, jotta jaksan paremmin. Olen keskittynyt enemmän siihen, että nukun hyvin ja huolehdin ravinnosta. (ehkä turhankin hyvin tuosta syömisestä. En kuitenkaan anna sen stressata. Kyllä se tästä )Kuitenkin vielä olisi saatava taas takapuoli ylös ja liikkumaan. Herkut ovat stressin vuoksi maistuneet paremmin kuin hyvin.  Olen nimittäin tunnesyöppö. Sen verran olen jo saanut nyt syksyllä aikaiseksi, että aloitin Laviksen.  Maanantaisin yritän käydä tanssimassa 45 minuuttia. Hauskaa ja tehokasta. Ainoastaan kaksi kertaa on jäänyt menemättä. Eiköhän se, tästä.

Published by

smilingloopy

Olen 25-vuotias geronomiopiskelija, joka kirjoittaa ajatuksistaan elämän iloista ja suruista sekä kaikesta mikä tuntuu itsestä hyvältä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s