Yhteinen matka kaveruuudesta rakkauteen



Aikaisemmassa blogissani postaukseeni Niille, jotka pelkäävät yrittää, minulta  pyydettiin kirjoittamaan siitä, miten minun ja avopuolisoni tarina alkoi, mutta en sitä kuitenkaan suoranaisesti kirjoittanut. Blogista kyllä löytyy poastaus Nuoren naisen rakkaustarina, joka kyllä kertoo siitä, mutta nyt voisi aika olla kypsä kertoa siitä paremmin. Tässä linkki Niille, jotka pelkäävät yrittää postaukseen, joku haluaa lukea ( en ole poistanut blogia, jos joskus tekee mieli palata alustalle ) 
Kun olin yläasteella, muistan kuinka avopuolisoni meni koulun ruokalassa minun ja luokkkakaverini pöydän ohitse viemään astiansa pois. Silloin muistan tunteneeni pienen väristyksen ja ajattelin, että tässä kaverissa on jotain. Kuitenkaan silloin ei mitään oikeastaan tapahtunut enkä tuntenut avopuolisoani enkä vielä ollut ihastunut häneen. Tiesin vain hänen nimensä

19.7.2011 olen facebookissa alkanut juttelemaan avopuolisoni kanssa. Ja juteltiin siitä lähtien siellä ensin hieman harvakseltaan. Ennen facebookkia taidettiin jutelle yhdessä irc-gallerian ja kuvake tyyppisessä paikassa, en enää muista sen nimeä. Jokin herätti kaverissa kiinnostukseni.

Jokusen aikaa oltiin keskusteltu avopuolison kanssa, kun yks päivä
juuri ennen, kun olin lähdössä kaverin kanssa ulos päätin kysyä facebookissa avopuolisolta, lähtisikö hän kanssani kahville. 27.2. 2015 muistaakseni kysyin.  Halusin tutustua siihen paremmin, jossei muuten niin ainakin kaveri mielessä. Muistan kuinka jännitin vastausta ja mietin olenko jotenkin sekaisin. Lähinä siksi, koska en yleensä ole kauhean spottaani ja pyysin lähes tuntematonta ihmistä kahville. Ei ihan mun tapasta. Mietin koko sen ajan, kun kaverin kanssa olin ulkona, että mitäköhän jätkä oikein ajatteli koko hommasta. Lisäksi mietin munasinko itseni ihan totaalisesti. Ou shit. Sitten kuitenkin mun avopuoliso vastas, että vois lähteäkin ja omg sitten paniikissa aattelin, että oikeesti mä teen tän. 

Jännäsin kahville menemistä tosi paljon. Kun kävelin kahvilaa kohti mun sydän hakkas hulluna ja olin hermostunut. Monta kertaa peilasin matkan varrella itseäni kaupan näyteikkunoista ja mietin näytänköhän oikeasti hyvältä sekä onko parempi hiukset auki vai kiinni. Kahvilassa juotiin kahvia ja keskusteltiin. Kahvin juomisen jälkeen käveltiin kaupungilla ja juteltiin. Sitten hajaannuttiin eri suuntiin, kun avopuolisolla oli silloin menoa.

Tuosta kahvilla käymisestä sitten kaikki alkoi. Tapailtiin ja käytiin erilaisissa paikoissa muunmuassa käytiin älypäivillä, katsomassa ammattiopiston esityksiä ja ulkona kävelyllä.  Mun avopuoliso tuli sitten välillä käymään mua katsomassa Jämsässä, jossa asuin ammattiopiston asuntolassa ja mä kävin melkein joka viikonloppu Jyväskylässä kotona, kun asuntolassa ei saanut olla viikonloppuisin, paitsi jos oli harjoittelu tai pitkä matka kotiin. Aika pitkään mietin, että ollaanko me kavereita vai mitä me oltiin. Mä kyllä tykkäsin aika paljonkin jo pitkään mun avopuolisosta, mutta meni aika pitään ennen kuin pussattiinkaan ensimmäistä kertaa. Sitten, kun se tapahtu niin se oli jotain ihanaa. Vaikka siinä meni aikaa, kun se tapahtu ja välillä turhautti, kun ei tiennyt missä ollaan meneillään, niin silti se oli odottamisen arvoista. 

Sitten mun avopuoliso meni inttiin sinä kesänä, kun alettiin seurustelemaan. Sitä  ennen pystyttiin olee tiiviisti yhdessä, koska kummallakaan ei ollut töitä. Se oli varmaa mun elämän paras kesä ja kevät. Avopuolison intin loppuvaiheessa sitten 2013 ja valmistuttani lähihoitajaksi, sain kesätöitä Jämsästä ja muutin asuntolasta vuokra-asuntoon. Avopuoliso vietti jonkin verran aikaa lomilla mun kämpällä. Sitten kesän loputtua muutin Jyväskylään, hetken asuin vanhempien luona työttömänä ja sitten sain töitä ja muutin takaisin omille vuokralle. Avopuoliso vietti jonkin verran aikaa mun luona kun intti loppu.  Ensin mua ahdisti ajatus yhteen muuttamisesta. Ei niinkään sen takia, että avopuolisossa ois ollut mitään vikaa, päinvastoin. Se tuntui kuitenkin isolta askeleelta ja veis suhdetta astetta vakavalle tasolle.  Ja sitten, kun oli asunut yksin, niin sitten oli hassua jotenkin jakaa asunto toiselle ja jännitti omia tekemisiään. Tyyliin voinko käydä vessassa, kun toinen on paikalla tai laulaa suihkussa. Tiedän aika hassua, mutta ajan saatossa kypsyin ajatukseen ja avopuoliso muutti mun luokse asumaan ja opin olemaan oma itseni kotonakin hänen kanssaan. Kai sitä vaan pelkäs, jos toinen on 24/7 sun kanssas ja näkee sussa sun kaikki puolet, kuten sen, kuinka menkat  saa sut herkemmäksi kaikelle, kuin yleensä tai sen, ettet tuoksu vain ruusuilta, vaan myös joskus pieraiset. Kai se kuitenkiin ihan hyvin käynyt kaikki, kun yhdessä oltu tänä vuonna 5 vuotta ja avopuoliso muutti mun kanssa tänne Kouvolaan 2015 syksyllä. Aikamoinen matka yhdessä taivallettu. On ollut ylä- ja alamäkiä, mutta toistemme vierellä pysytty enkä osaa kuvitella elämää kenenkään muun miehen kanssa. Hänen kanssaan haluan viettää loppuelämäni, jos niin saan.

Tämä Auroran biisi Täydelliset on tosi hyvä ja kuvastaa mun mielestä meidän parisuhdetta hyvin. Toinen täydentää toista ja toinen toista.





Published by

smilingloopy

Olen 25-vuotias geronomiopiskelija, joka kirjoittaa ajatuksistaan elämän iloista ja suruista sekä kaikesta mikä tuntuu itsestä hyvältä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s