Pitkästä aikaa mökille ja isovanhempia katsomaan


Tulin toukokuun alussa kesäasukkaaksi vanhempien luokse ja teen lähihoitajan töitä vanhassa työpaikassani, jossa työskentelin ennen geronomiopintoja. Viime kesänä työskentelin myös siellä. Raha tuleekin tarpeen, kun opintotukea leikattiin tänä keväänä -80€ ja syksyllä siirryn yleisen asumistuen piiriin. Nyt jännittää voinko syksyllä saada sitä, kun kesän ajan on tuloja.  

Eilen alkoi viikonloppuvapaa ja tänään pääsen lähtemään mökille pitkästä aikaan vanhempien mukaan. Ihanaa päästä yöksikin sinne, kun on jotenkin rentouttavaa päästä luonnon keskelle ilman kaupungin meteliä ja vilskettä.  Mikä parasta, pääsen näkemään pitkästä aikaa isovanhempani, isäni vanhemmat. Äidin vanhemmat ovat kuolleet. Äidin isää en ole päässyt näkemään, koska kuoli ennen syntymääni, mutta äidinäiti porskutti menemään 92-vuotiaaksi ja häneen kerkesin tutustua syntymästäni 15 ikävuoteen saakka.

Tunnen olevani onnekas, kun olen saanut tavata ja tutustua melkein kaikkiin isovanhempiin ja heidän kanssa päässyt olemaan varsinkin lapsena olemaan tiiviisti tekemisissä.  Nytkin aina vain, kun vain pystyn, käyn isän vanhempia katsomassa. He täyttävät tänä vuonna molemmat 93 vuotta.  Ihailen heidän parisuhdettaan. He ovat olleet yhdessä lukiosta saakka ja kokeneet ja nähneet elämässään yhdessä kaikenlaista. Pitkä suhde heillä takana ja heistä olisi mallia ottamista ❤  Toivon, että itsekin saisin olla oman kumppanin kanssa yhdessä niin pitkään ja sen olevan sellaista, että ollaan toisen rinnalla niin hyvinä kuin huonoina aikoina 🙂 kunnes kuolema meidät erottaa ❤

Minulla ei ole muihin sukulaisiini yhtä hyvää suhdetta, kuin isovanhempiini on. Kun olin nuorempi suhde isän siskoon ja hänen lapsiinsa oli olemassa ja ihan tiivis ja hyvä. Äidin siskoon ja lapsiin oli myös jonkinlainen suhde, kun mummi asui vielä kotonaan ennen muistisairauden puhkeamista.  Mummin kuoleman jälkeen äidin sisko ei ole paljoa pitänyt yhteyttä äitiini eikä kehenkään muuhunkaan. Myös isän sisko ja hänen lapsensa pitävät nykyään hyvin vähän yhteyttä. Facebookissa saattavat syntymäpäivänä toivottaa onnittelut tai vastaavaa, mutta siihen se sitten jää.

Serkkuni ovat sen verran vanhempiakin minua, joka on myös varmasti vaikuttanut siihen, ettei ole niin hyvää ja tiivistä suhdetta heihin. Usein harmittaa se, ettei suhde ole parempi.Toisaalta, jos toisia ei kiinnosta tai eivät halua, niin minkä sille voi. On sentään hyvä suhde isovanhempiin. 

Omiin sisaruksia yritän pitää mahdollisimman hyvän suhteen, sillä olisi kiva, jos omilla lapsilla olisi joskus paremmat suhteet sukulaisiinsa, kuin mitä itselläni on ollut. Varmaan kahdeksaan vuoteen en esimerkiksi ole nähnyt äitini siskoa.

Tänä viikonloppuna aion nauttia luonnon rauhasta ja sen kauneudesta sekä jutella mahdollisimman paljon isovanhempieni kanssa 🙂

Published by

smilingloopy

Olen 25-vuotias geronomiopiskelija, joka kirjoittaa ajatuksistaan elämän iloista ja suruista sekä kaikesta mikä tuntuu itsestä hyvältä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s