Aamupohdintaa ja ikäkriiseilyä


Kirjoitettu kesällä 2017

Aikaiset aamut eivät ole minua varten. Nukkuisin mieluiten yhdeksään. Se tuntuu luonnollisemmalta ajankohdalta. Klo 5 herätys ei niinkään, mutta siitä selviää. Onneksi kahvi on keksitty ja olen sitä ihanuutta oppinut juomaan! Aamu lähtee niin paljon paremmin käyntiin kahvin avulla. Gilmoren tyttöjen Lorelain kahviriippuvuutta minulla ei kuitenkaan ole hih. Kuitenkin vähintään kerran päivässä pitää kahvia saada tai päivä on pilalla.

Ihailen kyllä ihmisiä, jotka heräävät aamulla varhain ja ehtivät tekemään päivän aikana paljon esimerkiksi käymään jumpassa heti aamusta, huolehtimaan lasten menoista, siivota jne. Se on niin ihailtavaa! Ehkä sitten joskus jos luoja lapsia suo, niin opin minäkin käyttämään koko päivän hyödyllisesti.

Lapsista puheenollen. Elän kai jotain ikäkriisiä. Tunnen itseni jotenkin vanhaksi. Olen huomannut, että ikätoverini ovat alkaneet vakiintua, mennä kihloihin, naimisiin ja savata lapsia. Se on järkyttävää ja tietyllä tavalla ahdistavaa. Miten tässä näin kävi? Toki siis nämä ovat ihania asioita ja olen ihmisten puolesta onnellinen. Lähinnä se on järkyttävää huomata olevansa siinä ikävaiheessa.

Tosiasia on kyllä se, että minäkin olen alkanut miettiä enemmän noita edellä mainittuja asioita. Varsinkin kun eräs työkaverini sanoi, että haluaisi ensimmäisen lapsen ennen kuin on täyttänyt 25 vuotta. Mieleeni muistui siinä hetkessä, se mitä joskus ajattelin. Nimittäin joskus muistaakseni luin jostain, että nykyään ensisynnyttäjien ikä on noussut 28 ikävuoteen. Sillon ajattelin, että haluaisin saada ensimmäisen lapsen ennen kuin olen 28, enkä haluaisi tukea tätä tilastoa. Saa nähdä milloin se hetki sitten todellisuudessa tulee. Elämä kun ei aina mene niin kuin on suunnitellut ja koulustakin päästyäni olen jo 26 tai 27.

Olen kyllä sen verran vanhollinen, että haluaisin kihloihin ja naimisiin ennen lapsia. Koulukin olisi kiva suorittaa loppuun ennen niitä, niin saisi kerralla hoidettua, eikä jäisi roikkumaan. Haaveilen, että koulun päätyttyä voisi asettua jonnekin, muuttaa rivitaloasuntoon tai omakotitaloon ja perustaa perheen. Olisi kiva olla kohtuullisen nuori, jos saa lapsia, jotta niiden kanssa jaksaa tehdä asioita ja voisi kokea hetkiä.

Unelmat ovat unelmia. Toivottavasti ne voivat toteutua 🙂 haluaisin joskus kokea äitiyden, vaikka mietin välillä olisiko minusta siihen. Kuitenkin äiti on supersankarista seuraava tai samainen henkilö. Tai ainakin niin itse ajattelen äideistä. Varsinkin omasta äidistäni, hän on niin viisas ja osaava! Osaisinko olla edes vähän hänenlaisensa? Arvostan kyllä äitiyttä. Siihen ei pysty kaikki ja vastuu on suuri. Miten kasvattaa pienestä ihmeestä kelpokansalainen? Siinä on varmasti enemmän kuin vain vähän haasteita. Mutta aika näyttää tuleeko minusta koskaan äitiä 🙂 Ehkä ensin nyt sit odotellaan kihloja ja sanotaan tahdon ennen kuin mennään asioiden edelle. Päivä kerrallaan.

Published by

smilingloopy

Olen 25-vuotias geronomiopiskelija, joka kirjoittaa ajatuksistaan elämän iloista ja suruista sekä kaikesta mikä tuntuu itsestä hyvältä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s