Näkökulmia ostokäyttäytymiseen ja nykyiseen kaupunki- ja ostoskeskuskulttuuriin.

Olen viime aikoina alkanut miettiä ostokäyttäytymistäni enemmän kuin ennen.  Jos vertaa miten tein ostoksia joskus teininä kiinnosti enemmän edullinen, kuin se mistä sen ostaa ja mistä ostaa. Myöskään nuorempana mitä ruokaa osti kaupasta ei miettinyt niin kuin nyt. Tällä hetkellä haluan tukea mahdollisimman paljon kotimaisia raaka-aineita ja ruokatarvikkeita. Kotimaista kurkkua ja tomaattia, vaikka hinta voi olla suurempi kuin ulkomaisella.  Joku saattaa miettiä miten on mahdollista opiskelijabudjetilla? Karsimalla ns. turhat ostokset. Pidän tärkeänä, että meiltä Suomesta saa kotimaista ruokaa, lihaa, viljaa, kalaa, kasviksia, marjoja yms. joita voi syödä huoletta ilman, että tarvitsee pelätä vatsatauteja tai ruokamyrkytyksiä ruuasta. Samalla tavalla pyrin käyttämään enemmän paikallisia leipomoita, putiikkeja ja liikkeitä sekä kahviloita ja ruokapaikkoja ketjujen sijaan.  Toki välillä tulee käytyä ketjujen paikoissa, mutta paikallista käyttämällä tuetaan yrittäjyyttä ja pystytään yrittää säilyttämään palveluja lähellä.  Myös työpaikkojen säilyminen ihmisillä tärkeää.  Kyllä välillä itsekin sortuu ostamaan esimerkiksi netistä tavaraa, mutta olen sitäkin pyrkinyt karsimaan.  Jos emme käytä palveluja ne loppuvat ja yhä useammin siirtyvät nettiin, kuitenkaan kaikkia se väylä ei tavoita.

Kenkien ostamisessa myös käytän enemmän ajatusta kuin nuorempana. Tärkeää on se, että kenkä tuntuu hyvältä jalassa, eikä rakkuloita jaloissa.  Kengistä voi maksaa hieman enemmän, jos niillä ajattelee niiden voivan kestää useamman vuoden ja ne ovat hyvät jalassa sekä ulkonäkö miellyttää. Jos vain mahdollista, mieluiten ostan kotimaiset kengät. En sano, etteivätkö edulliset kengät voi olla hyvät, päinvastoin. Kuitenkin tärkeintä on, ettei pilaa jalkojaan vääränlaisilla kengillä.  Itse en nuorempana panostanut kenkiin ja sen vuoksi jalat usein rakkuloilla ja hiertymillä. Oikeanlaisilla kengillä voi niitä ehkäistä ja siihen nykyään pyrin. Välttyy monelta itkulta ja säryltä. Kenkä vaikuttaa ryhtiin ja nilkan asentoon. Vääränlainen ryhti voi aiheuttaa selkävaivoja. Rakastan kirpputoreja ja sieltä löytyy kyllä ihania ja hyviä kenkiä. Usein myös kotimaisia.

Monien kaupunkien keskustat ovat autioituneet, koska palveluita siirtynyt isoihin kauppakeskuksiin.  Kaupunkien keskustojen kompastuskiviä ovat suuret vuokrat, maksullinen parkkimaksut ja pysäköintipaikkojen määrä voi olla vähäinen. Myös keskustaan pääseminen on voitu tehdä hankalaksi, esimerkiksi auton voi joutua pysäköimään pidemmän matkan päähän. Ostoskeskuksiin taas on helppo mennä , ilmainen parkki ja saman katon alla useimmin useampi palvelu.  Ihmiset haluavat päästä helpommalla. Kuitenkin tästä helppoudesta kärsivät ne joilla ei ole auton käyttö mahdollista esimerkiksi ikääntyvät. Voi olla osalle rankkaa lähteä suureen kauppakeskukseen ostamaan vaikka esimerkiksi vain maitoa. Pitkät käytävät kuljettavana, eikä aina ole penkkejä joihin voisi käydä istumassa. Isot kauppakeskukset tuovat mahdollisuuksia, mutta myös tuovat heikkouksia. Autioituneiden keskustojen läpi on surullista kulkea, liiketilojen ikkunoissa tekstit : vuokrataan liiketilaa.  Olen sitä mieltä, että kauppakeskukset ja kaupunkien keskustat voisivat miettiä niin, että kummassakin olisi sitä jotain mitä toisessa ei ole niin, että molemmille riittäisi kävijöitä. Keskustoihin esimerkiksi paikallisia yrityksiä, paikallisia kahviloita, paikallista käsityötä, museoita, pop up-kauppoja, taidenäyttelytiloja, tiloja viettää aikaa yhdessä esimerkiksi valokuvasuunnistuskuvia ympäri paikkakuntaa ja jotain mikä toimii niin sanotusti maamerkkinä paikkakunnalle. Kauppakeskuksiin liikkeitä mitä ei ole muualla, kauppaketjuja, ruokapaikkoja yms.  Molempiin omia tapahtumia.  Kaupungit tarvitsevat molempia ja ennen kaikkea lähellä olevia paikkoja. Ei kenenkään tulisi joutua matkustamaan satojen kilometrien päähän hoitaakseen esimerkiksi pankkiasioitaan eikä voida olettaa, että kaikki löytyy netistä, koska se ei tavoita kaikkia.

Moni ei välttämättä ajattele oman toiminnan seurauksia ja saattaa vähätellä sitä. Mitä merkitys sillä on, jos minä ostan jotain? Kyllä se on yksittäinen teko, mutta kun joku toinen tekee saman myös siitä tulee asia joka vaikuttaa muihin. Voi vaikuttaa siihen onko sinun naapurin Jarnolla huomenna työpäivä vai ei.  Sama asia kuin vaaleissa äänestäminen. Jos et mieti ketä äänestät, saatat äänestää ihmistä, joka ei aja sinun etujasi. Jos jätät äänestämättä voi olla, että se joka voisi ajaa asioitasi parempaan jäädä valitsematta, koska jäi yhdestä äänestä kiinni.  Äänestämällä, joku joka haluaa ajaa sinulle tärkeitä asioista, voi päästä yrittämään vaikuttamaan niihin asioita. Haluatko, että opintotuestasi tai työttömyystuestasi leikataan? Voit siihen yrittää vaikuttaa äänestämällä.

Omilla teoilla on merkitys. Ota niistä vastuu. Niin minäkin yritän parhaani mukaan. Jokainen tekee virheitä se on okei ja inhimillistä. Älä kuitenkaan mieti mitä et voi, mieti mitä voit.

Pohdintaa blogin pitämisestä ja kirjoittamisesta


Luin vähän aikaa sitten erään bloggaajan blogia. Hän kirjoitti blogissaan, ettei häntä enää oikein kiinnosta bloggaaminen, kun on lukijat vähentynyt eikä kommentteja kirjoituksissa. Jokainen meistä pitää blogia omasta syystään, mutta itse en tiedä onko hyvä lähtökohta se, että kirjoittaa tai pitää blogia lukijoiden ja kommenttien vuoksi.

 Itsestäni on kyllä myös kiva saada kommentteja kirjoituksistani ja nähdä, että joku on käynyt katsomassa. Kommentteja en kylläkään ole kauheasti saanut tämän blogialustan aikana. Sinänsä ymmärrän sen, koska en välttämättä kirjoita aiheista, jotka kiinnostaisivat valtaosaa ihmisitä. Lisäksi ei ole yhtä ainutta teemaa, josta kirjoittaisin. En vain halua kategorisoita mihinkään tiettyyn muottiin, vaan haluan vapauden kirjoittaa mistä haluan. Joka tapauksessa itselleni ei ainakaan ole suurimmassa merkityksessä, se lukija määrä tai kommenttien määrä, vaan blogin kirjoittaminen on ensisijaisesti minusta lähtöisin. Haluan jakaa jollain tapaa asioita ja käsitellä asioita kirjoittamisen kautta. On hienoa, jos joku pystyy samaistumaan tai kokee saavansa niistä jotain tai ne herättävät tunteita. 

Olen ensimmäisen blogini aloittanut yläasteella ja siitä,se on jäänyt. Välillä olen tosi aktiivinen blogin päivittäjä ja toisinaan sitten hieman harvakseltaan päivitän. Se riippuu aina siitä, mitä ideoita itsellä on kirjoittamiseen ja miten on aikaa. Varsinkin nyt, kun on opiskelija, tulee aika paljon kirjoitettua erillaisia esseitä. Sitten ylimääräiseen ei aina meinaa jäädä aikaa, vaikka olisikin asioita mielessä, joita haluaisi käsitellä. Lisäksi, kun minusta ei tullutkaan toimittajaa tai kirjailijaa, tämä on minusta hyvä harrastus ja sopiva tapa toteuttaa itseäni. Toki sitä ei vielä tiedä, jos sitä joskus kirjoittaisi kirjankin. Kukaan ei voi tietää. 
Mutta minkälainen ihminen  kirjoituksen takana on, silloin kun ihmistä kiinnostaa lähinä lukijoiden ja kommentit? Onko kenties kyseessä ihminen, joka olisi jäänyt elämässään jotain vaille? Tai kenties kyseessä on valtavirrassa uiva? Toki ymmärrän sen, jos blogilla on tarkoitus tehdä rahaa, niin sillä on merkitystä kuinka paljon ihmisiä seuraa ja kommentoi, mutta sitten nämä ns. tavalliset lifestyle blogit. Itselle herää ajatus siitä, onko silloin ihminen aito? Tai muiden ihmisten mielyttämisen tarve suuri? En tiedä onko niin väärin ajatella tai pohtia, mutta nämä ovat minun ajatuksiani.
Eräs tyyppi tarjoutui auttamaan blogini kanssa ja olisi tarjonnut parempaa alustaa, jos olisin maksanut hänelle hieman. Hänen mielestään blogini sisältö oli hyvä, mutta kaikki muu vie kiinnostusta blogista eikä ihmiset jää lukemaan sisältöä. Arvostin hänen tarjoustaan ja mietinkin sitä jonkin aikaa, mutta kieltäydyin. Minulla ei ole ehkä 100000 lukijaa tai seurajaa blogillani eikä kommentteja, mutta olen aito oma itseni kirjoituksissan ja saanut tehtyä blogistani juuri sellaisen kuin olen halunnut. Jos joku ei pidä, onneksi blogeja on netti täynnä.