Näkökulmia ostokäyttäytymiseen ja nykyiseen kaupunki- ja ostoskeskuskulttuuriin.

Olen viime aikoina alkanut miettiä ostokäyttäytymistäni enemmän kuin ennen.  Jos vertaa miten tein ostoksia joskus teininä kiinnosti enemmän edullinen, kuin se mistä sen ostaa ja mistä ostaa. Myöskään nuorempana mitä ruokaa osti kaupasta ei miettinyt niin kuin nyt. Tällä hetkellä haluan tukea mahdollisimman paljon kotimaisia raaka-aineita ja ruokatarvikkeita. Kotimaista kurkkua ja tomaattia, vaikka hinta voi olla suurempi kuin ulkomaisella.  Joku saattaa miettiä miten on mahdollista opiskelijabudjetilla? Karsimalla ns. turhat ostokset. Pidän tärkeänä, että meiltä Suomesta saa kotimaista ruokaa, lihaa, viljaa, kalaa, kasviksia, marjoja yms. joita voi syödä huoletta ilman, että tarvitsee pelätä vatsatauteja tai ruokamyrkytyksiä ruuasta. Samalla tavalla pyrin käyttämään enemmän paikallisia leipomoita, putiikkeja ja liikkeitä sekä kahviloita ja ruokapaikkoja ketjujen sijaan.  Toki välillä tulee käytyä ketjujen paikoissa, mutta paikallista käyttämällä tuetaan yrittäjyyttä ja pystytään yrittää säilyttämään palveluja lähellä.  Myös työpaikkojen säilyminen ihmisillä tärkeää.  Kyllä välillä itsekin sortuu ostamaan esimerkiksi netistä tavaraa, mutta olen sitäkin pyrkinyt karsimaan.  Jos emme käytä palveluja ne loppuvat ja yhä useammin siirtyvät nettiin, kuitenkaan kaikkia se väylä ei tavoita.

Kenkien ostamisessa myös käytän enemmän ajatusta kuin nuorempana. Tärkeää on se, että kenkä tuntuu hyvältä jalassa, eikä rakkuloita jaloissa.  Kengistä voi maksaa hieman enemmän, jos niillä ajattelee niiden voivan kestää useamman vuoden ja ne ovat hyvät jalassa sekä ulkonäkö miellyttää. Jos vain mahdollista, mieluiten ostan kotimaiset kengät. En sano, etteivätkö edulliset kengät voi olla hyvät, päinvastoin. Kuitenkin tärkeintä on, ettei pilaa jalkojaan vääränlaisilla kengillä.  Itse en nuorempana panostanut kenkiin ja sen vuoksi jalat usein rakkuloilla ja hiertymillä. Oikeanlaisilla kengillä voi niitä ehkäistä ja siihen nykyään pyrin. Välttyy monelta itkulta ja säryltä. Kenkä vaikuttaa ryhtiin ja nilkan asentoon. Vääränlainen ryhti voi aiheuttaa selkävaivoja. Rakastan kirpputoreja ja sieltä löytyy kyllä ihania ja hyviä kenkiä. Usein myös kotimaisia.

Monien kaupunkien keskustat ovat autioituneet, koska palveluita siirtynyt isoihin kauppakeskuksiin.  Kaupunkien keskustojen kompastuskiviä ovat suuret vuokrat, maksullinen parkkimaksut ja pysäköintipaikkojen määrä voi olla vähäinen. Myös keskustaan pääseminen on voitu tehdä hankalaksi, esimerkiksi auton voi joutua pysäköimään pidemmän matkan päähän. Ostoskeskuksiin taas on helppo mennä , ilmainen parkki ja saman katon alla useimmin useampi palvelu.  Ihmiset haluavat päästä helpommalla. Kuitenkin tästä helppoudesta kärsivät ne joilla ei ole auton käyttö mahdollista esimerkiksi ikääntyvät. Voi olla osalle rankkaa lähteä suureen kauppakeskukseen ostamaan vaikka esimerkiksi vain maitoa. Pitkät käytävät kuljettavana, eikä aina ole penkkejä joihin voisi käydä istumassa. Isot kauppakeskukset tuovat mahdollisuuksia, mutta myös tuovat heikkouksia. Autioituneiden keskustojen läpi on surullista kulkea, liiketilojen ikkunoissa tekstit : vuokrataan liiketilaa.  Olen sitä mieltä, että kauppakeskukset ja kaupunkien keskustat voisivat miettiä niin, että kummassakin olisi sitä jotain mitä toisessa ei ole niin, että molemmille riittäisi kävijöitä. Keskustoihin esimerkiksi paikallisia yrityksiä, paikallisia kahviloita, paikallista käsityötä, museoita, pop up-kauppoja, taidenäyttelytiloja, tiloja viettää aikaa yhdessä esimerkiksi valokuvasuunnistuskuvia ympäri paikkakuntaa ja jotain mikä toimii niin sanotusti maamerkkinä paikkakunnalle. Kauppakeskuksiin liikkeitä mitä ei ole muualla, kauppaketjuja, ruokapaikkoja yms.  Molempiin omia tapahtumia.  Kaupungit tarvitsevat molempia ja ennen kaikkea lähellä olevia paikkoja. Ei kenenkään tulisi joutua matkustamaan satojen kilometrien päähän hoitaakseen esimerkiksi pankkiasioitaan eikä voida olettaa, että kaikki löytyy netistä, koska se ei tavoita kaikkia.

Moni ei välttämättä ajattele oman toiminnan seurauksia ja saattaa vähätellä sitä. Mitä merkitys sillä on, jos minä ostan jotain? Kyllä se on yksittäinen teko, mutta kun joku toinen tekee saman myös siitä tulee asia joka vaikuttaa muihin. Voi vaikuttaa siihen onko sinun naapurin Jarnolla huomenna työpäivä vai ei.  Sama asia kuin vaaleissa äänestäminen. Jos et mieti ketä äänestät, saatat äänestää ihmistä, joka ei aja sinun etujasi. Jos jätät äänestämättä voi olla, että se joka voisi ajaa asioitasi parempaan jäädä valitsematta, koska jäi yhdestä äänestä kiinni.  Äänestämällä, joku joka haluaa ajaa sinulle tärkeitä asioista, voi päästä yrittämään vaikuttamaan niihin asioita. Haluatko, että opintotuestasi tai työttömyystuestasi leikataan? Voit siihen yrittää vaikuttaa äänestämällä.

Omilla teoilla on merkitys. Ota niistä vastuu. Niin minäkin yritän parhaani mukaan. Jokainen tekee virheitä se on okei ja inhimillistä. Älä kuitenkaan mieti mitä et voi, mieti mitä voit.

Kiitollinen, siunattu, onnellinen

”Kiitollinen, siunattu, onnellinen. Matkannu tänne ohi ongelmien.Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken,mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen.Kiitollinen, siunattu, onnellinen. Matkannut tänne ohi ongelmien.Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken,mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen.”

 Näin Cheek räppäsi eilen Suomipop-festareilla. Tämä säkeistö kiteyttää sen miten välillä ajattelen.
Elämänpolkuni ei ole ollut ainakaan itselleni helppo.( Toki varmasti löytyy ihmisiä, joilla on ollut vielä vaikeampaa. ) Olin lähes koko peruskoulun ajan koulukiusattu. Se alkoi heti ensimmäisellä luokalta. Minulla oli ystäviä. Tai oikeastaan luulin heitä ystäviksi, mutta useammat eivät sitä todellisuudessa sitä olleet. Monet käyttivät ystvällisyyttäni ja kiltteyttä hyväkseen. Se satutti ja haavoitti pitkäksi aikaa. Minun alkoi olla vaikeaa luottaa enää muihin ihmisiin.

Yläasteella sattui paljon kaikenlaista. Varsinkin viimeisellä luokalla olin tosi maseentunut. Ruoka ei oikein maistunut eikä mikään tuntunut oikein miltään. En halunnut mennä yksin koulun ruokalaan. Vetäydyin muista ihmisistä ja hengailin pääsääntöisesti yksin. Välillä tunsin tunnetta, että haluaisin jättää elämän leikin kesken. Tunsin myös suurta painetta kotoa, jossa odotettiin minulta tietynlaista käyttäytymistä ja koulussa pärjäämistä. En meinannut kestää sitä kaikkea. Inhosin itsestäni kaikkea enkä uskonut enkä luottanut itseeni yhtään. Ensimmäisen kerran yläasteen viimeisellä luokalla poika sanoi minua kauniiksi, mutten oikein osannut uskoa. Varsinkin,kun minulle oli suoraan sanottu, etten ole tyttö mistään parhaasta päästä eikä minua tartte sen takia huomioida mitenkään ja kutsuttu ällöttäväksi ja vaikka miksikä. Onneksi minulla oli kuitenkin elämässä muutama ihminen, jotka saivat pidettyä kiinni elämässä ja se, että ihastuin rankasti ensimmäistä kertaa elämäsässäni. Ihastukselta sainkin ensimmäisen suudelamani ja toivoa siitä, että joku voisi pitää minusta tällaisena kuin olen.

Yläasteen jälkeen sain lukiosta ensimmäiset oikeat ystävät ja heidän ansiostaan opin taas luottamaan ihmisiin ja myös itseeni enemmän. Yksi heistä on edelleenkin elämässäni ja olen siitä erittäin kiitollinen ja onnellinen. Varsinkin, kun hän tällä viikolla pyysi minut häihinsä kaasoksi! olin niin otettu ja onnnellinen! Lukion aikana kävin myös isoskoulutuksessa, mistä sain myös itseluottamusta lisää ja kavereita. Ylioppilaaksi en päässyt ensimmäisellä yrittämällä. Se oli kova pettymys itselleni ja perheelle. Olin hakenut korkeakouluihin sekä päässyt muutamiin niistä valintakokeisiin, mutta päätin, etten mene niihin. Päätin suorittaa ensin ylioppilastutkinnon alta pois ennen uuden koulun aloittamista. Kuitenkin olin ehtinyt jo käydä lähihoitaja koulutuksen pääsykokeisiin ja minut hyväksyttiin opiskelmaan sinne. Nukuin yön yli ja päätin sitten lähteä koulutukseen. Kesän luin ylioppilas kokeisiin ja uusin syksyllä ja pääsin ylioppilaaksi.

Oli onni, että menin lähihoitaja kouluun, koska sain huomata sen olevan minulle soveltuva ja halusin käydä koulutuksen loppuun sekä sain erittäin hyvän ystävän itselleni sieltä.  Lähihoitaja koulutuksen aikana tapasin poikaystäväni ja aloimme seurustelemaan. Pitkään pelkäsin, että mies kyllästyisi pian ja jättäisi tai kaiken olevan vain unta. En uskonut sitä todeksi, että minusta voisi joku aidosti välittää ja pitää sellaisena kuin olin. Olin vielä silloin sisältäni sirpaleina, mutta suhde on tehnyt minusta paljon ehjemmän ja itsevarmuuttaa on tullut paljon lisää. Mies on myös pysynyt yli 4 vuotta rinnalla ja se on aivan ihanaa ja rakastan häntä hyvin paljon. Myös se, että lähihoitaja koulutuksen aikana koin ensimmäistä kertaa olevani hyvä jossain kasvatti itseluottamusta. Myös se, että on asunut itsenäisesti, on tukenut minua paljon ja kasvattanut.

Kun sain tietää päässeeni korkeakouluun opiskelemaan vuosi sitten jäänityksellä jäin miettimään mitä poikaystävä sanoisi, koska hänellä oli/on kaikki ystävät ja perhe Jyväskylässä. Kuitenkin hän itse halusi lähteä mukaani vieraalle paikkakunnalle, mistä kumpikaan ei tuntenut ketään. Se tuntui todella mahtavalle ja poikaystävän tuki on merkinnyt paljon.Hän on ollut rinnallani hyvinä ja huonoina hetkinä eikä ole pelästynyt eikä lähtenyt kesken kaiken, vaikken aina olekaan mikään helpoin ihminen ❤

Olen niin kiitollinen kaikesta siitä, mitä olen saanut. Olen saanut niin paljon, että välillä mietin miten ansaitsen sen kaiken hyvän ❤ Olen kiitollinen tukiverkostostani. Ihanasta perheestä, hyvistä kavereista, ihanasta poikaystävästä/sielunkumppanista/elämänkumppanista, jonka kanssa haluan viettää lopun elämäni, jos se on vain mahdollista. Olen kiitollinen myös elämän kivikoista. Ne ovat tehneet minusta vahvemman ja eteenpäin taistelevan ihmisien. ❤