Näkökulmia ostokäyttäytymiseen ja nykyiseen kaupunki- ja ostoskeskuskulttuuriin.

Olen viime aikoina alkanut miettiä ostokäyttäytymistäni enemmän kuin ennen.  Jos vertaa miten tein ostoksia joskus teininä kiinnosti enemmän edullinen, kuin se mistä sen ostaa ja mistä ostaa. Myöskään nuorempana mitä ruokaa osti kaupasta ei miettinyt niin kuin nyt. Tällä hetkellä haluan tukea mahdollisimman paljon kotimaisia raaka-aineita ja ruokatarvikkeita. Kotimaista kurkkua ja tomaattia, vaikka hinta voi olla suurempi kuin ulkomaisella.  Joku saattaa miettiä miten on mahdollista opiskelijabudjetilla? Karsimalla ns. turhat ostokset. Pidän tärkeänä, että meiltä Suomesta saa kotimaista ruokaa, lihaa, viljaa, kalaa, kasviksia, marjoja yms. joita voi syödä huoletta ilman, että tarvitsee pelätä vatsatauteja tai ruokamyrkytyksiä ruuasta. Samalla tavalla pyrin käyttämään enemmän paikallisia leipomoita, putiikkeja ja liikkeitä sekä kahviloita ja ruokapaikkoja ketjujen sijaan.  Toki välillä tulee käytyä ketjujen paikoissa, mutta paikallista käyttämällä tuetaan yrittäjyyttä ja pystytään yrittää säilyttämään palveluja lähellä.  Myös työpaikkojen säilyminen ihmisillä tärkeää.  Kyllä välillä itsekin sortuu ostamaan esimerkiksi netistä tavaraa, mutta olen sitäkin pyrkinyt karsimaan.  Jos emme käytä palveluja ne loppuvat ja yhä useammin siirtyvät nettiin, kuitenkaan kaikkia se väylä ei tavoita.

Kenkien ostamisessa myös käytän enemmän ajatusta kuin nuorempana. Tärkeää on se, että kenkä tuntuu hyvältä jalassa, eikä rakkuloita jaloissa.  Kengistä voi maksaa hieman enemmän, jos niillä ajattelee niiden voivan kestää useamman vuoden ja ne ovat hyvät jalassa sekä ulkonäkö miellyttää. Jos vain mahdollista, mieluiten ostan kotimaiset kengät. En sano, etteivätkö edulliset kengät voi olla hyvät, päinvastoin. Kuitenkin tärkeintä on, ettei pilaa jalkojaan vääränlaisilla kengillä.  Itse en nuorempana panostanut kenkiin ja sen vuoksi jalat usein rakkuloilla ja hiertymillä. Oikeanlaisilla kengillä voi niitä ehkäistä ja siihen nykyään pyrin. Välttyy monelta itkulta ja säryltä. Kenkä vaikuttaa ryhtiin ja nilkan asentoon. Vääränlainen ryhti voi aiheuttaa selkävaivoja. Rakastan kirpputoreja ja sieltä löytyy kyllä ihania ja hyviä kenkiä. Usein myös kotimaisia.

Monien kaupunkien keskustat ovat autioituneet, koska palveluita siirtynyt isoihin kauppakeskuksiin.  Kaupunkien keskustojen kompastuskiviä ovat suuret vuokrat, maksullinen parkkimaksut ja pysäköintipaikkojen määrä voi olla vähäinen. Myös keskustaan pääseminen on voitu tehdä hankalaksi, esimerkiksi auton voi joutua pysäköimään pidemmän matkan päähän. Ostoskeskuksiin taas on helppo mennä , ilmainen parkki ja saman katon alla useimmin useampi palvelu.  Ihmiset haluavat päästä helpommalla. Kuitenkin tästä helppoudesta kärsivät ne joilla ei ole auton käyttö mahdollista esimerkiksi ikääntyvät. Voi olla osalle rankkaa lähteä suureen kauppakeskukseen ostamaan vaikka esimerkiksi vain maitoa. Pitkät käytävät kuljettavana, eikä aina ole penkkejä joihin voisi käydä istumassa. Isot kauppakeskukset tuovat mahdollisuuksia, mutta myös tuovat heikkouksia. Autioituneiden keskustojen läpi on surullista kulkea, liiketilojen ikkunoissa tekstit : vuokrataan liiketilaa.  Olen sitä mieltä, että kauppakeskukset ja kaupunkien keskustat voisivat miettiä niin, että kummassakin olisi sitä jotain mitä toisessa ei ole niin, että molemmille riittäisi kävijöitä. Keskustoihin esimerkiksi paikallisia yrityksiä, paikallisia kahviloita, paikallista käsityötä, museoita, pop up-kauppoja, taidenäyttelytiloja, tiloja viettää aikaa yhdessä esimerkiksi valokuvasuunnistuskuvia ympäri paikkakuntaa ja jotain mikä toimii niin sanotusti maamerkkinä paikkakunnalle. Kauppakeskuksiin liikkeitä mitä ei ole muualla, kauppaketjuja, ruokapaikkoja yms.  Molempiin omia tapahtumia.  Kaupungit tarvitsevat molempia ja ennen kaikkea lähellä olevia paikkoja. Ei kenenkään tulisi joutua matkustamaan satojen kilometrien päähän hoitaakseen esimerkiksi pankkiasioitaan eikä voida olettaa, että kaikki löytyy netistä, koska se ei tavoita kaikkia.

Moni ei välttämättä ajattele oman toiminnan seurauksia ja saattaa vähätellä sitä. Mitä merkitys sillä on, jos minä ostan jotain? Kyllä se on yksittäinen teko, mutta kun joku toinen tekee saman myös siitä tulee asia joka vaikuttaa muihin. Voi vaikuttaa siihen onko sinun naapurin Jarnolla huomenna työpäivä vai ei.  Sama asia kuin vaaleissa äänestäminen. Jos et mieti ketä äänestät, saatat äänestää ihmistä, joka ei aja sinun etujasi. Jos jätät äänestämättä voi olla, että se joka voisi ajaa asioitasi parempaan jäädä valitsematta, koska jäi yhdestä äänestä kiinni.  Äänestämällä, joku joka haluaa ajaa sinulle tärkeitä asioista, voi päästä yrittämään vaikuttamaan niihin asioita. Haluatko, että opintotuestasi tai työttömyystuestasi leikataan? Voit siihen yrittää vaikuttaa äänestämällä.

Omilla teoilla on merkitys. Ota niistä vastuu. Niin minäkin yritän parhaani mukaan. Jokainen tekee virheitä se on okei ja inhimillistä. Älä kuitenkaan mieti mitä et voi, mieti mitä voit.

Opiskeleminen oppimisvaikeuksien kanssa

Lukiossa minulle todettiin keskivaikea lukihäiriö ja jo ala-asteella minulle todettiin muistin kapeutuma.  Oppimisvaikeuksien kanssa opiskeleminen ei ole helppoa. Olen ollut kielissä huono, minkä vuoksi en ole koskaan opetellut kuin englantia ja ruotsia, jotta edes jotain kieltä osaisin käyttää. Minua kyllä kiinnostaisi opetella muitakin kieliä. Ehkä joku päivä voisin ottaa jotain kielikursseja, vaikka kansalaisopistossa, mutta tällä hetkellä tavoitteeni on selviytyä ammattikorkeakoulusta ulos. Kielissä minua on auttanut se, että olen lukenut vieraskielisiä tekstejä ensin läpi useamman kerran ja sitten katsonut vieraat ja oudot sanat. Sitten olen kääntänyt itselleni tekstin kokonaan. Sanastoa olen oppinut niin, että olen kirjoittanut vieraskielisen sanan ja sen suomennuksen useaan kertaan tai olen kirjoittanut lappujen toiselle puolelle vieraskielisen sanan ja toiselle suomennuksen tai olen kirjoittanut vieraskielisen sanan eri värillä kuin suomennoksen. Lisäksi olen myös yhdistellyt vieraskielisiä sanoja suomennoksiin.
Lukiossa tenttialueet eivät olleet niin suuria, kuin ne ovat ammattikorkeakoulussa, minkä vuoksi on täytynyt kehitellä omaa opiskelutaktiikkaa. Vielä en ole löytänyt täydellistä. Kuitenkin on auttanut se, että aloittaa niin, että avaa kirjasta sisällysluettelon ja lukee alueen otsikot. Sitten selaa alueen läpi ja katselee kuvia, minkä jälkeen lukee kuvatekstit. Kuvatekstien jälkeen alkaa lukee mahdolliset tiivistelmät tai pienet laatikot. Tämän jälkeen lukee otsikot ja sitten alkaa lukee tekstin läpi ja lukee, jos on aikaa vielä uudelleen. Sitten tekee itselleen tiivistelmiä tai mietekarttoja. Lukee myös tunneilla tehdyt muistiinpanot ja jaetut monisteet. Jos kirja on ollut oma, olen myös alleviivannut tärkeimmät kohdat tekstistä. Kuitenkin opiskeluun liittyvät kirjat ovat aika arvokkaita ja jos kaikki ostaisi voisi olla vararikossa, mistä johtuen tämä mahdollisuus voi olla harvinainen.
Minun on vaikea huomata kirjoittamassani tekstissä virheitäni, vaikka lukisin tekstini uudestaan ja uudestaan läpi. Onneksi oikolukuohjelmat on keksitty, vaikkakin siitä sanotaan, ettei niihin kannata täysin luottaa. Kuitenkin ne ainakin havaitsevat, jos toistan jonkun sanan uudestaan tai lauseesta puuttuu jotain.
Jotkut ajattelevat, että lukihäiriöiset olisivat jotenkin tyhmiä tai jotain ei pitäisi tehdä, koska on lukihäiriö esimerkiksi kirjoittaminen. Ei. En ole tyhmä (vaikken ehkä aina kaikkein fiksuimmalta vaikutakaan), vaan opin eri tavalla, kuin ne joilla ei ole lukihäiriötä ja oppimiseni vie aikaa ja tarvitsen kertausta. Helppoa oppimisvaikeuksien kanssa ei ole ja olen monta kertaa ammattikorkeakoulun aikana rehellisesti itkenyt, kun tuntuu vaikealta ja ensimmäisenä vuonna teki mieli lopettaa sen takia. Loin itse itselleni korkeita tavoitteita ja paineita. Kuitenkin päätin, etten anna lannistaa itseäni vaan taistelen ja aion jatkossakin taistella. Tavoitteeni ovat realistisempia. Missään vaiheessa koulutaival ei ole ollut helppo (alakoulusta lähtien käynyt tukiopetuksesta, paitsi ammattikoulussa ja ammattikorkeakoulussa), mutta olen päättänyt, etten anna oppimisvaikeuksien olevan este tavoitteiden ja asioiden tavoittamiseen.  Minä pystyn ja kykenen. Omassa tahdissani ja tavallani. Jos se ei jotain miellytä, ei se haittaa. Näihin opintohin olen hakenut itseäni varten, jotta voisin kehittyä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisena ja omieni mielenkiintojen vuoksi. En sen vuoksi, että joku muu odottaisi minun tekevän jotain.
Nyt toisena vuotena olen yrittänyt löytää paremmin tasapainoa opiskelun ja vapaa-ajan välillä, jotta jaksan paremmin. Olen keskittynyt enemmän siihen, että nukun hyvin ja huolehdin ravinnosta. (ehkä turhankin hyvin tuosta syömisestä. En kuitenkaan anna sen stressata. Kyllä se tästä )Kuitenkin vielä olisi saatava taas takapuoli ylös ja liikkumaan. Herkut ovat stressin vuoksi maistuneet paremmin kuin hyvin.  Olen nimittäin tunnesyöppö. Sen verran olen jo saanut nyt syksyllä aikaiseksi, että aloitin Laviksen.  Maanantaisin yritän käydä tanssimassa 45 minuuttia. Hauskaa ja tehokasta. Ainoastaan kaksi kertaa on jäänyt menemättä. Eiköhän se, tästä.