Päiväni hiusmallina 2019

Heippa!

Pitkästä aikaa tässä maltoin istahtaa koneen ääreen ja avata blogin kahvikupin kanssa.   Tosin tämä postaus on ollut pään sisällä jonkin aikaa. Tässä se vihdoin viimein pään sisältä tänne kirjoitettuna.

Huomasin Tammikuussa Facebookin kautta, että kaupungissani olisi hiusmallicasting ja samana päivänä näytös. Ajattelin voi vitsi kuin ois sikasiistiä päästä moiseen. Ilmaiseksi histenvärjäys ja uus kampaus. Mikä kiva tilaisuus saada uusi kokemus ja säästää rahaa näin opiskelijana, vaikka arvostankin ammattilaisen työnjälkeä.  Minun hiuksenikin olivat aivan kauheassa kunnossa ja juurikasvua oli. Päätin siis mennä kokeilemaan onneani enkä kertonut kenellekään etukäteen, että menisin. Vasta sitten, kun valittiin kerroin perheelle ja poikakaverille sekä somessa jaoin kuvia.

No käydäänpä hieman läpi päivää.

fptbty

Hiusmallicasting alkoi klo 10 paikallisella hotellilla ja castinging järjesti Four reasons Finland. Meidät pyydettiin istumaan huoneeseen, johon oli laitettu tuoleja riiviin ja lava oli sinne myös viritelty. Kun oli päästy istumaan, meitä suositelttiin riisumaan takkia ja ottamaan huiveja ottamaan pois kaulalta. Sitten meitä pyydettiin asettumaan eripuolille tilaa istumaan, sen mukaan mitä hiuksille saa ja mitä ei saa tehdä lisäksi myös sen mukaan onko hiuksissa harmaata. Itse istuin kohdassa, jossa saa tehdä mitä vain.  Four reason Finlandin edustajat kiertelivät ja kävivät hiplaamassa hiuksia, milloin yksin ja milloin yhdessä.  Kun löysivät, mitä halusivat he valitsivat ihmisiä sen mukaan. Olin jo omalta kohdaltaa, jo yhdessä vaiheessa ajatellut, etten tulisi valituksi. Kuitenkin Four reason Finlandin edustaja palasi luokseni ja kysyi : ” Sä varmaan haluat punaiset hiukset.” Minä olin sille :”JOOO”  ja sitten se edustaja sano, että voit siirtyy noiden joukkoon, jotka pääsee mukaan.  Olin silleen sisimmässäni: ”OMG. IIIK!.JEEEE!”

Siitä me siirryttiin siitä sitten sellaiseen saunatilaan ja kokoustilaan valmistautumaan illan näytökseen, jossa esiteltiin uusi hiusvärituotesarja alan ammattilaisille.

Ensin meistä otettiin vuorotellen ennen kuvat. Sitten mulle laitettiin väri päähän ja se sai olla aika kauan päässä. Luulen, että oli jotain tunnin ja  sitten hiukset pestiin.  Mulle annettiin kertakäyttö pyyhe, jolla mun piti kuivata hiuksia alustavasti ja sitten se parturien käyttämä kaapu (tai mikä se onkaa oikeelta nimeltä soriii) kuitenkin se päällä käytiin Hotellin ravintolassa syömässä lounas märillä hiuksilla. Four reason Finlandin piikkiiin. (”Jee ilmaista ruokaa”: ajatteli köyhä opiskelija.)  Oli se kyllä hieman hassua mennä sellaisen näköisenä syömään julkiseen tilaan, kyllä siinä katseita sai, mutta ruoka oli hyvää. (KIITOS<3).

sdr

 

Kun olin käynyt lounaalla, mun hiukset leikattiin. Vaikka olin asennoitunut, että saa tehdä mitä vaan, silti kauhistutti kun sitä hiusta lähti ja lähti. (KÄÄÄK!) Varsinkin, kun katsoi sitä hiusmäärää leikkaamisen jälkeen mikä jäi lattialle.  Lopputulos oli kuitenkin minusta tosi pirteä ja raikas. Pidin kovasti ja kyllähän ne kasvaa. Sitä paitsi mä pidän lyhyemmästä tukast siinä mielessä, että se on nopeampi ja helpompi laittaa. Ja kyllä musta tuntuu, että punainen on ihan minun väri, vaikken sinänsä omaa väriä en häpeä. Kutenkin se punainen kai kuvastaa mun luonnetta, kuin liekki. Joko se lempeästi lämmittää tai roihuaa ja räiskii 😀

dav

Hiusten leikkaamisen jälkeen mulle tehtiin meikki, johon sain itse vaikuttaa tosi paljon. Sain toivoa mitä haluan, sen mukaan mitä oli. Se oli tosi kiva, ku meidät myös meikattiin. Oli oikein hemmoteltu olo. Sitten kun olimme valmiita hiusten ja meikin osalta, saimme t-paidat firman puolelta ja iltapalaa. Tosi jees oli, ei kotona enää tavinnut syödä (KIITOS!)  Iltapalan jälkeen sitten oli näytös, meidät vuorotellen pyydettiin lavalle ensin  ja Four reason Finlandin edustajat esittelivät, mitä tuotteita oli värjäyksessä käytty ja mistä lähtökohdasta oli lähdetty liikkeelle. Näytöksen jälkeen meistä otettiin ryhmäkuva sekä yksittäin jälkeen kuvat. Ihan lopuksi sitten saatiin vielä palkinnoksi Four reasonin tuotepaketti.

dav

fptbty

 

fptbty

fptbty

fptbty

Ihan lopuksi sitten saatiin vielä palkinnoksi Four reasonin tuotepaketti.

 

 

Päivän kruunasi se, että käytiin uuden kaverin kanssa lasillisella juhlistamassa päivää ja uusia lookeja. Päivä oli minusta todella mukava ja kiva kokemus. Voisin mennä uudelleenkin, jos mahdollista olisi.  Ei mitään valitettavaa. Oli mukava tavata uusia ihmisiä ja kokea uutta 🙂 Hiukseni laittoi Harri Paananen

dav

 

 

 

 

Oman tiensä kulkija

Olen aina kokenut olevani hieman erilainen kuin muut. Sellaisena, joka ei sovi yhteen muottiin, eikä haluakaan siihen sopia.  Esimerkiksi jo lapsesta saakka olen kuunnellut musiikkia, joka ei ole ollut yleisesti sopivaa. On jopa ollut muiden mielestä noloa kuuneltavaa. Silti jatkanut kuuntelemista.

Ystäväni sanovat, että minut tunnistaa kadulta minun omasta tyylistäni. Oma siskonikin sanoi tyyliäni viikko sitten maailman matkaajan tyyliksi.Minkäs mahdat? Rakastan värejä enkä osaa kuvitella itseäni missään ns. harmaassa ja tylsässä. Toki osaan pukeutua myös neutraalisti, jos johonkin tilaisuuteen tarvitsee olla hillitympi.  Kuitenkin aina olen pyrkinyt oleman aito oma itseni.

Nuorempana pyysin paljon anteeksi olemassa oloani ja ehkä häpesin itseäni. Miksen osaa olla kuin niin kuin muut? Nykyään mietin: ”Miksi minun pitäisi olla niin kuin muut, kun minä olen minä? Jos se ei jollekin kelpaa, se on hänen ongelmansa.”

Kerran minulle tarjottiin mahdollisuutta, että joku olisi tehnyt niin sanotulla pienellä rahalla, että eräs ihminen olisi tehnyt mulle blogipohjan ja kaikki.  Minä olisin voinut keskittyä periaatteessa vain kirjoittamiseen.  Joku voisi kutsua minua hulluksi, mutta minä kieltäydyin.  Haluan olla niin sanotusti oman blogini herra ja tehdä asiat omalla tavallani.  Se ei ehkä ole se yleisesti hyväksytty eikä ehkä ole mikään lukijamagneetti. Ei sen tarkoituskaan ole eikä tarvitsekkaan.  Monet blogioppaat suosittelevat kirjoittamaan säännöllisesti, jotta voi saada lukijoita ja tilaajia. Totta se varmasti on, mutta en halua väkisin kirjoittaa jotain.  Kirjoitan mielummin silloin, kun tunnen inspiraatiota ja halua kirjoittaa, kuin että kirjoitan merkityksetöntä tekstiä.  Minulle blogin pitäminen on tapa ilmaista toteuttaa itseäni . Jos joku siitä saa jotain hieno homma.

Niin blogissa, tyylissäni ja elämän tavassani pyrin siihen, että olen aito ja ylpeä sitä mitä olen. Ei pidä olla liian ylpeä tai itserakas, mutta itseään tulisi myös rakastaa.  Jokainen mokaa, jokaisessa on huonoja puolia ja puolia joita on vaikea rakastaa, mutta täytyy olla itselleen myös armollinen ja löytää mitä rakastaa itsessä.  Esimerkiksi itse vihaan omia polviani, minusta ne ovat kuin perunat lol, mutta hiuksistani ja silmistäni pidän. Ei ole aina helppo rakastaa itseään, mutta sitä on hyvä opetella eikä kaikkea tarvitse heti oppia. Antaa itselleen aikaa.  Minulta meni aikaa 26 vuotta ja siihen vaikuttaneet ihmiset ympärillä.

Mielestäni on parempi olla oma itsensä, kuin esittää jotain muuta, mitä ei ole.  Jos esittää jotain muuta kuin on, silloin on epäaito ja vain kiusaa itse itseään.

 

 

 

Näkökulmia ostokäyttäytymiseen ja nykyiseen kaupunki- ja ostoskeskuskulttuuriin.

Olen viime aikoina alkanut miettiä ostokäyttäytymistäni enemmän kuin ennen.  Jos vertaa miten tein ostoksia joskus teininä kiinnosti enemmän edullinen, kuin se mistä sen ostaa ja mistä ostaa. Myöskään nuorempana mitä ruokaa osti kaupasta ei miettinyt niin kuin nyt. Tällä hetkellä haluan tukea mahdollisimman paljon kotimaisia raaka-aineita ja ruokatarvikkeita. Kotimaista kurkkua ja tomaattia, vaikka hinta voi olla suurempi kuin ulkomaisella.  Joku saattaa miettiä miten on mahdollista opiskelijabudjetilla? Karsimalla ns. turhat ostokset. Pidän tärkeänä, että meiltä Suomesta saa kotimaista ruokaa, lihaa, viljaa, kalaa, kasviksia, marjoja yms. joita voi syödä huoletta ilman, että tarvitsee pelätä vatsatauteja tai ruokamyrkytyksiä ruuasta. Samalla tavalla pyrin käyttämään enemmän paikallisia leipomoita, putiikkeja ja liikkeitä sekä kahviloita ja ruokapaikkoja ketjujen sijaan.  Toki välillä tulee käytyä ketjujen paikoissa, mutta paikallista käyttämällä tuetaan yrittäjyyttä ja pystytään yrittää säilyttämään palveluja lähellä.  Myös työpaikkojen säilyminen ihmisillä tärkeää.  Kyllä välillä itsekin sortuu ostamaan esimerkiksi netistä tavaraa, mutta olen sitäkin pyrkinyt karsimaan.  Jos emme käytä palveluja ne loppuvat ja yhä useammin siirtyvät nettiin, kuitenkaan kaikkia se väylä ei tavoita.

Kenkien ostamisessa myös käytän enemmän ajatusta kuin nuorempana. Tärkeää on se, että kenkä tuntuu hyvältä jalassa, eikä rakkuloita jaloissa.  Kengistä voi maksaa hieman enemmän, jos niillä ajattelee niiden voivan kestää useamman vuoden ja ne ovat hyvät jalassa sekä ulkonäkö miellyttää. Jos vain mahdollista, mieluiten ostan kotimaiset kengät. En sano, etteivätkö edulliset kengät voi olla hyvät, päinvastoin. Kuitenkin tärkeintä on, ettei pilaa jalkojaan vääränlaisilla kengillä.  Itse en nuorempana panostanut kenkiin ja sen vuoksi jalat usein rakkuloilla ja hiertymillä. Oikeanlaisilla kengillä voi niitä ehkäistä ja siihen nykyään pyrin. Välttyy monelta itkulta ja säryltä. Kenkä vaikuttaa ryhtiin ja nilkan asentoon. Vääränlainen ryhti voi aiheuttaa selkävaivoja. Rakastan kirpputoreja ja sieltä löytyy kyllä ihania ja hyviä kenkiä. Usein myös kotimaisia.

Monien kaupunkien keskustat ovat autioituneet, koska palveluita siirtynyt isoihin kauppakeskuksiin.  Kaupunkien keskustojen kompastuskiviä ovat suuret vuokrat, maksullinen parkkimaksut ja pysäköintipaikkojen määrä voi olla vähäinen. Myös keskustaan pääseminen on voitu tehdä hankalaksi, esimerkiksi auton voi joutua pysäköimään pidemmän matkan päähän. Ostoskeskuksiin taas on helppo mennä , ilmainen parkki ja saman katon alla useimmin useampi palvelu.  Ihmiset haluavat päästä helpommalla. Kuitenkin tästä helppoudesta kärsivät ne joilla ei ole auton käyttö mahdollista esimerkiksi ikääntyvät. Voi olla osalle rankkaa lähteä suureen kauppakeskukseen ostamaan vaikka esimerkiksi vain maitoa. Pitkät käytävät kuljettavana, eikä aina ole penkkejä joihin voisi käydä istumassa. Isot kauppakeskukset tuovat mahdollisuuksia, mutta myös tuovat heikkouksia. Autioituneiden keskustojen läpi on surullista kulkea, liiketilojen ikkunoissa tekstit : vuokrataan liiketilaa.  Olen sitä mieltä, että kauppakeskukset ja kaupunkien keskustat voisivat miettiä niin, että kummassakin olisi sitä jotain mitä toisessa ei ole niin, että molemmille riittäisi kävijöitä. Keskustoihin esimerkiksi paikallisia yrityksiä, paikallisia kahviloita, paikallista käsityötä, museoita, pop up-kauppoja, taidenäyttelytiloja, tiloja viettää aikaa yhdessä esimerkiksi valokuvasuunnistuskuvia ympäri paikkakuntaa ja jotain mikä toimii niin sanotusti maamerkkinä paikkakunnalle. Kauppakeskuksiin liikkeitä mitä ei ole muualla, kauppaketjuja, ruokapaikkoja yms.  Molempiin omia tapahtumia.  Kaupungit tarvitsevat molempia ja ennen kaikkea lähellä olevia paikkoja. Ei kenenkään tulisi joutua matkustamaan satojen kilometrien päähän hoitaakseen esimerkiksi pankkiasioitaan eikä voida olettaa, että kaikki löytyy netistä, koska se ei tavoita kaikkia.

Moni ei välttämättä ajattele oman toiminnan seurauksia ja saattaa vähätellä sitä. Mitä merkitys sillä on, jos minä ostan jotain? Kyllä se on yksittäinen teko, mutta kun joku toinen tekee saman myös siitä tulee asia joka vaikuttaa muihin. Voi vaikuttaa siihen onko sinun naapurin Jarnolla huomenna työpäivä vai ei.  Sama asia kuin vaaleissa äänestäminen. Jos et mieti ketä äänestät, saatat äänestää ihmistä, joka ei aja sinun etujasi. Jos jätät äänestämättä voi olla, että se joka voisi ajaa asioitasi parempaan jäädä valitsematta, koska jäi yhdestä äänestä kiinni.  Äänestämällä, joku joka haluaa ajaa sinulle tärkeitä asioista, voi päästä yrittämään vaikuttamaan niihin asioita. Haluatko, että opintotuestasi tai työttömyystuestasi leikataan? Voit siihen yrittää vaikuttaa äänestämällä.

Omilla teoilla on merkitys. Ota niistä vastuu. Niin minäkin yritän parhaani mukaan. Jokainen tekee virheitä se on okei ja inhimillistä. Älä kuitenkaan mieti mitä et voi, mieti mitä voit.