Aamupohdintaa ja ikäkriiseilyä

Kirjoitettu kesällä 2017

Aikaiset aamut eivät ole minua varten. Nukkuisin mieluiten yhdeksään. Se tuntuu luonnollisemmalta ajankohdalta. Klo 5 herätys ei niinkään, mutta siitä selviää. Onneksi kahvi on keksitty ja olen sitä ihanuutta oppinut juomaan! Aamu lähtee niin paljon paremmin käyntiin kahvin avulla. Gilmoren tyttöjen Lorelain kahviriippuvuutta minulla ei kuitenkaan ole hih. Kuitenkin vähintään kerran päivässä pitää kahvia saada tai päivä on pilalla.

Ihailen kyllä ihmisiä, jotka heräävät aamulla varhain ja ehtivät tekemään päivän aikana paljon esimerkiksi käymään jumpassa heti aamusta, huolehtimaan lasten menoista, siivota jne. Se on niin ihailtavaa! Ehkä sitten joskus jos luoja lapsia suo, niin opin minäkin käyttämään koko päivän hyödyllisesti.

Lapsista puheenollen. Elän kai jotain ikäkriisiä. Tunnen itseni jotenkin vanhaksi. Olen huomannut, että ikätoverini ovat alkaneet vakiintua, mennä kihloihin, naimisiin ja savata lapsia. Se on järkyttävää ja tietyllä tavalla ahdistavaa. Miten tässä näin kävi? Toki siis nämä ovat ihania asioita ja olen ihmisten puolesta onnellinen. Lähinnä se on järkyttävää huomata olevansa siinä ikävaiheessa.

Tosiasia on kyllä se, että minäkin olen alkanut miettiä enemmän noita edellä mainittuja asioita. Varsinkin kun eräs työkaverini sanoi, että haluaisi ensimmäisen lapsen ennen kuin on täyttänyt 25 vuotta. Mieleeni muistui siinä hetkessä, se mitä joskus ajattelin. Nimittäin joskus muistaakseni luin jostain, että nykyään ensisynnyttäjien ikä on noussut 28 ikävuoteen. Sillon ajattelin, että haluaisin saada ensimmäisen lapsen ennen kuin olen 28, enkä haluaisi tukea tätä tilastoa. Saa nähdä milloin se hetki sitten todellisuudessa tulee. Elämä kun ei aina mene niin kuin on suunnitellut ja koulustakin päästyäni olen jo 26 tai 27.

Olen kyllä sen verran vanhollinen, että haluaisin kihloihin ja naimisiin ennen lapsia. Koulukin olisi kiva suorittaa loppuun ennen niitä, niin saisi kerralla hoidettua, eikä jäisi roikkumaan. Haaveilen, että koulun päätyttyä voisi asettua jonnekin, muuttaa rivitaloasuntoon tai omakotitaloon ja perustaa perheen. Olisi kiva olla kohtuullisen nuori, jos saa lapsia, jotta niiden kanssa jaksaa tehdä asioita ja voisi kokea hetkiä.

Unelmat ovat unelmia. Toivottavasti ne voivat toteutua 🙂 haluaisin joskus kokea äitiyden, vaikka mietin välillä olisiko minusta siihen. Kuitenkin äiti on supersankarista seuraava tai samainen henkilö. Tai ainakin niin itse ajattelen äideistä. Varsinkin omasta äidistäni, hän on niin viisas ja osaava! Osaisinko olla edes vähän hänenlaisensa? Arvostan kyllä äitiyttä. Siihen ei pysty kaikki ja vastuu on suuri. Miten kasvattaa pienestä ihmeestä kelpokansalainen? Siinä on varmasti enemmän kuin vain vähän haasteita. Mutta aika näyttää tuleeko minusta koskaan äitiä 🙂 Ehkä ensin nyt sit odotellaan kihloja ja sanotaan tahdon ennen kuin mennään asioiden edelle. Päivä kerrallaan.

Hankeilta

Tänään meillä oli koulussa hankeilta. Se tarkoittaa sitä, että opintoihimme kuuluu projekti/hankeopintoja 10 opintopistettä eli 270 tuntia. Yhdestä projektista tehdään kirjallinen raportti ja hanke/projekti esitellään meidän jälkeen aloittaneille geronomiopiskelijoille hankeillassa kello 17-21 välisenä aikana.

Minä tein raportin kurssikaverini kanssa, koska meillä oli sama toimeksi antaja ja sama-aihe, mutta toteutimme se eri paikoissa. Olimme Kouvolan palveluohjaajan kanssa ohjaamassa sosiaalisen kuntoutuksen ryhmiä eli senioritiimejä. Tiimien tarkoitus oli, että aluettain keväällä ja syksyllä aloittettiin uudet senioritiimit eri puolilla Kouvolaa ja tiimit kokoontuivat kerran viikossa kolmen tunnin ajan. Kaupunki toimi rahoittajana;tarjosi kahvit ja suolaisen kahvileivän osallistujille, osallistui taksimatkakustannuksiin (osallistujilla oli pieni omavastuu) ja tarjosi yhden reissun esim. Kotkaan. Sosiaalisen kuntoutuksen ryhmään osallistuminen myönnettiin asiakkaalle tukipalveluna, joka perustuu sosiaalihuoltolain kohtaan (1301/2014)19§. Ryh-mään osallistuivat 65 vuotta täyttäneet asiakkaat, jotka kutsuttiin mukaan varhaisten palveluiden työntekijöiden ja yhteistyökumppanien kautta esimerkiksi seurakunta. Palveluohjaaja teki ehdotetuille ryhmäläisille alkuhaastattelun, jossa kartoitettiin nimi ja puhelinnumero, perussairaudet, aiempi osallistumi-nen ryhmätoimintaan, toiveet ryhmätoiminnalle, toiveet oman hyvinvoinnin muuttamiselle sekä toive hyvinvointipäivien pituudesta. Ryhmän tarkoitus oli tukea ikääntyvän hyvinvointia sekä tuomaan uutta sisältöä arkeen. Toiminnalla pyrittiin tuoda asiakkaiden arkeen mielekkyyttä, ylläpitämään tai kohenta-maan toimintakykyä, luomaan uusia ystävyyssuhteita, löytämään uusia keinoja arjen mielekkyyteen ja vähentämään yksinäisyyttä.

IMG_20180125_170644

Hankeilta oli ihan hauska, vaikka selitimme samat asiat 15:sta pienelle ryhmälle, jotka pysähtyivät kymmeneksi minuutiksi, kunkin hanke-esittelijän kohdalle. Jossain kohdin meistä alkoi kyllä tuntua useamman kerran selittämisen jälkee, että tuliko kaikki sanottua ja toistimmeko useampaan kertaan mitään. Olisi se kuitenkin kivaa, kun oli vähän erilaista koulun käymistä ja tietääpä, jos tulevaisuudessa pitää vastaavanlaisessa tilanteessa olla. Seuraavalla kerralla valitsen kyllä paremmat kengät. Korkeakorkoiset saappat eivät ole nimittäin ole parhaat kengät seisoa neljää tuntia, nimimerkillä kokemusta löytyy. Jalkani kokivat väliaikakuoleman hankeillan jälkeen.

Nyt kyllä väsyttää kovasti ja tekisi mieli nukkumaan. Kuitenkin pitäisi hieman vielä siivota ennen sitä, kun mies on tulossa tänä yönä IIIK. Ihana on kyllä nähdä sitä pitkästä aikaa, mutta väsyttää. Voihan se olla, että otan pienet torkut ja sitten alan siivoamaan. Kuitenkin miehellä menee hetki ennen kui se on täällä.

Uusi vuosi ja viimeinen kouluvuosi

Hyvää uutta vuotta! On aika ensimmäisen blogikirjoituksen vuonna 2018.Vuosi on alkanut rytinällä. Opinnäytetyötä poljettu käyntiin ja viimeisiä kursseja aloitettu. Meillä käsitellään tällä hetkellä koulussa saattohoitoa, ikääntyvän seksuaalisuutta sekä ikääntyvän ravitsemusta. Näiden lisäksi meillä on kaksi johtamiseen liittyvää kurssia sekä ikääntyvän liikuntaan edelleen keskitytään ja yritetään saada hanke- ja projektipisteet kasaan. Ei taida tämä vuosi mennä peukaloiden pyöritellessä. Kun laittaa palautuspäiviä kalenteriin tuntuu, että pian ollaan ja toukokuussa. Huhhuh. Jouluna pitäisi olla homma paketissa ja sitten haistellaan uusia tuulia, mitä ne ikinä ovatkaan ja missä. Sitä ei tiedä kukaan, enkä halua olla edes rajoittunut mihinkään tiettyyn lokeroon. Ei ei ja ei. Olen avoin kaikelle uudelle mitä on mahdollista kokea. Kuitenkin, vaikka on jo eräällä tavalla odottava olo, että sais paperit käteen ja voisi haudata läppärin hetkeksi jonnekin minne päivä ei paista, silti on myös haikeutta. Joko  nyt se loppuu? Näkeköö niitä ihmisiä, joita koulussa on tutustunut enää valmistumisen jälkeen?

Jännittävää miten tämä vuosi sujuu. Siihen liittyy asioita, jotka muuttavat elämää.  Opinnäytetyön lisäksi janoan seikkailua. Sovinkin sen vuoksi lähteväni ensi viikolla perjantaina ”treffit” erään naispuolisenihmisen kanssa, jonka kanssa olen jonkin tovin jutellut netissä ja meitä yhdistää moni asia. Jännittävän momentin tekee se, että missä tapaan hänet on lähes täysin minulle tuntematon kaupunki. Nimittäin Lappeennassa en ole tainnut käydä kuin kerran elämäni aikana? Naispuoleinen henkilö on saman ikäinen kuin minä. Olisi mahtavaa, jos meistä voisi tulla hyviä ystäviä. Mitä olemme keskenämme jutelleet, hän vaikuttaa todella lämpimältä ja mukavalta ihmiseltä, jonka kanssa on helppo jutella.  Jos joku miettii ääk, entä jos se on joku fake ja hullu murhaaja, ei en usko. Näemme julkisella paikalla, emmekä missään syrjäisellä kadulla. Olen myös nähnyt hänen kuvansa Facebookissa ja Instagramissa. Toki aina kannattaa olla tietyllä tavalla varuillaan, mutta ei käytyjen keskustelujen aikana ole tullut yhtään sellaista vaistoa, että tätä kannattaa tunnustella.

Ehdotin myös entisessä kotikaupungissani asuville kavereille, jos lähdettäisiin käymään jossain kaupungissa ja oltaisiin yötä, ehkä myös yöelämää katsomaan. Kaverit oli heti messissä, täytyy vaan katsoa miten saadaan aikataulut osumaan. Olisi kyllä kiva päästä pitkästä aikaa hieman tuulettumaan; tanssimaan, viettää aikaa kavereiden kanssa ja ehkä ottaa baarissa muutama.  Ei ole tullut käytyä pitkään aikaan.

Saa sitten nähdä mitä muuta keksii tänä vuonna. 🙂 Näin vuoden alussa aina on positiivisella ja energisellä mielellä, kun toivoo, että vuosi on parempi kuin entinen. Tosin ei kyllä viime vuosikaan läppeensä paha ollut, oli ihanaa nähdä kahden hyvän ystävän menevän naimisiin. Se, että joku on löytänyt jonkun, jonka kanssa voi jakaa elämän ilot ja surut sekä voi nähdä voivansa viettää loppuelämänsä toisen rinnalla, on minusta aina ihana ja hieno asia. Kuitenkin vuosi ei ollut autuasta onnea vain, mutta siitä en avaudu tässä sen enempää, koska ne eivät koske vain minua, vaan myös muita.

Toivon myös kaikille muille mukavaa vuotta 2018 ja nautitaan keväästä, vaikka nyt on vähän viimaa ollut. Kevät on minusta yksi parhaimmista vuoden ajoista, siinä kun vähitellen saa nähdä, kuinka luonto herää kukoistukseen pitkän horroksen jälkeen. 🙂

En tiedä miten ehdin päivittämään tätä blogia, toivottavasti tällekin jää aikaa. On niin paljon noita kirjallisia koulutöitä,  tämä jää helposti vähemmälle. Tämä kirjoittaminen on aina ollut minulle henkireikä  niin blogin kuin päiväkirjan, niin terapeuttista.  Välillä tulee kyllä myös tyhjän paperin- syndrooma, ettei keksi mistä kirjoittaisi tänne, eikä haluaisi niin sanotusta tyhjää puhua, vaan sitä mikä on mielen päällä.