Hieman erilaiset leggingsit

Tänään tuli mun tilaamat legginssit eBayssä. Olen aika tyytyväinen vaikka materiaali on hieman hiostava ja ehkä muovipussimainen. Ei täysin vastaa myyntikuvaa. Koko One size, mutta ei tämä kyllä kovinkaan paljoa minua isommalle sopisi. Minulle lähteistä hieman liian iso, kun minulla on sen verran lyhyet jalat. Käytän normaalisti kokoa 34-38. Ensin hieman ihmettelin, kun narut tuli erillään, miten pitäisi viritellä. Mutta sitten tajusin virkkuukoukun avulla pujotella pitsin reikien kautta. On se kiva, kun ovat hieman erilaiset. Pidän siitä, että voi pukeutuu persoonallisesti, eikä tarvitse mennä tarvitse me massan mukana. Artikkelikuva on lainattu, eBay:n myyntikuva.

a Legginssit  narujen kanssa Leggingsit  narujen kanssa  2 Leggingsit  ilman naruja

Joskus pitää uskaltaa, vaikka uuteen parturiin mennä

Minusta yksi pelottavempia asioita on: mennä uuteen parturiin.  Lähinnä siksi, etteivät  kaikki parturit osaa leikata luonnonkiharaa tukkaa. Kerran, jopa olen käynyt parturissa, jossa minulle suositeltiin suoristushoitoa hiuksille. Eli kun, ne jotka haaveilevat kiharista hiuksista ottavat permanentin ja kiharalle tukalle olemassa suoristavahoito.  Minulla on kyllä ollut kiharan tukkani kanssa värikkäitä vaiheita.   Peruskoulussa inhosin sitä yli kaiken, varsinkin kun se tuntui olevan hallitsematon ja epäsiisti.  Mutta sitten olen oppinut sitä rakastamaan ja hyväksymään, että se on osa minua. Jos se vietäisiin minulta, en tietyllä tavalla tuntisi olevani minä.  Kyllä minä välillä suoristan hiuksiani, mutta todella harvoin. Yleensä suoristusradalla päinvastoin kiharran tukkaani.

Kun muutin Kouvolaan, olisin halunnut ottaa suosikkiparturini mukaan.  Hän on niin taitava, aina hienoja oivalluksia ja raikkaita ideoita. Aina olen lähtenyt tyytyväisenä hänen luotaan. Kesälomilla olen hänen luonaan yhä käynyt, kun olen sillä seudulla ollut liikkeellä. Hänellä on myös edulliset hinnat.

Torstaina uskalsin toista kertaa käydä täällä Kouvolassa parturissa. Edellisellä kerralla kävin  eri paikassa, koska oli tarjous, maksoi vain 20 euroa. Normaalisti siellä en kävisi, koska aika hintavaa.. Toki arvostan, että joku osaa, mutta näin opiskelijana ei ole kaikkeen varaa ja joutuu vertailemaan hintoja.  Hieman hermustutti, kun menin tänään uuteen paikkaan. Varsinkin, kun parturilla ei ilmeisesti ollut kauheasti kokemusta takana eikä tuntunut kauheasti vielä olevan itsevarmuutta. Kuitenkin muistutin itseäni siitä, millainen olen ollut aloittaessani lähihoitajan uraa ja päätin antaa mahdollisuuden. Näytin kuvia mallista, jota olin ajatellut.  Parturi ei kauheasti puhunut tukkani leikkaamisen aikana ja hieman ehkä jouduin tavallista enemmän ohjailla sanallisesti, mitä toivoisin/kannattaisi tehdä. Se toi lisää jännitystä.  Parturilla ei ehkä vielä ihan kokonaisvaltaisesti hallinnut tilannetta esim. tuntui, että ellen olisi ehdottanut, että otsahiuksia voisi hieman siistiä, olisi se saattanut jäädä tekemättä.  Lopputulokseen olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen ja varmasti tuosta parturista kehittyy hyvä parturi. Aion kyllä mennä toistekin. Toivon, että hänelle kehittyy vielä rohkeutta tuoda ideoita ja mielipiteitään esille ja löytyy luovuutta.

Joskus se on hyvä vain heittäytyä välillä ja kokeilla uutta. Silloin voi yllättyä positiivisesti tai sitten tietää ainakin, mikä ei toimi itselleen. Nyt minulla on lyhyempi tukka kuin muutamaan vuoteen ainakin, mutta tunnen eräänlaista vapautta, vaikka pidänkin hiuksistani myös pitkänä. Kuitenkin lyhyttä tukkaa on helpompi laittaa eikä kuivumiseen menee vähemmän aikaa! 🙂 Ja kasvaahan se tukka takaisin, jos sitä ikävöi.

21568530_132588624039240_6251751316566048768_n(1)
tästä näkee hieman kuinka paljon hukattiin hiuksia. Tämä otettu siis ennen parturissa käyntiä syyskuussa.
22352270_1615723451831496_2690235422495211520_n
hiukset takaa parturin jälkeen

Puhu rohkeasti ääneen

Joskus on vaikea puhua ääneen tunteistaan. Varsinkin silloin kuin ei haluaisi myöntää omaa niin sanottua heikkoutta. Emme halua ehkä huolestuttaa läheisiämme ja siksi emme puhu. Kuitenkin huolestutamme läheisiämme enemmän sillä, että vaikenemme. Jos tunteista ei puhuta, ei voida tietää, miltä toisesta tuntuu ja kenties harrastetaan sellaista toimintaa, joka vain satuttaa toista. Lisäksi on vaikea olla tukena, jos ei tiedetä missä mennään. Yksin ei kannata tarpoa, jos mahdollista on tarpoa yhdessä. Kun jakaa taakkaa on kevyempi kulkea.

Todellisuudessa se ei ole heikkoutta, että puhuu omista tunteistaan, vaan se on eräänlaista rohkeutta. Rohkeutta  on olla rehellinen tunteistaan ja rohkeutta on olla omaitsensä. On ok myöntää, ettei kaikki ole hyvin. Syö vain itseltään voimavaroja, kun esittää kaiken olevan hyvin. Aina ei tarvitse olla vahva ja reipas. Jokainen tarvitsee tukea ja apua joskus elämän varrella, sitä on myös ok pyytää.

Ennen kaikkea on tärkeää muistaa, että jokaisella on oikeus omiin tunteisiin. Kenenkään ei pitäisi vähätellä, sitä mitä toinen tuntee. Jokainen kokee asiat hyvin eri tavoin. Joku saattaa ihmetellä, miksi joku itkee lemmikkinsä kuolemaa viikkokausia. Se, joka itkee, hänelle lemmikki voi olla se, joka on auttanut nousemaan joka päivä sängystä. Siitä lemmiksitä, jonka hän haki pienenä pentuna kotiinsa, hän saattoi pitää huolta vuosia. Jos ei ole omakohtaista kokemusta asiasta, voi olla vaikea samaistua toiseen. Silloin kannattaisi miettiä, miltä itsestä tuntuisi, jos hän joutuisi luopumaan itselle todella tärkeästä. Silloin on helpompi asettua toisen asemaan.

Ei ole aina oikeita sanoja, miten tukea toista. Joskus tärkeämpää kuin sanat, on olla läsnä ja kuunnella.  Lisäksi on hyvä kannustaa toista puhumaan. Ei kuulustelun tavoin, vaan siten, että on helposti lähestyttävä ja antaa toiselle mahdollisuuus valita ja on hvyä antaa toiselle tilaa. Kuulustelutavalla toinen vetäytyy  helpommin kuoreensa ja yhteyden luominen voi olla haasteellista.  Myös konkreettinen tekeminen voi auttaa puhumisessa.