Oman tiensä kulkija

Olen aina kokenut olevani hieman erilainen kuin muut. Sellaisena, joka ei sovi yhteen muottiin, eikä haluakaan siihen sopia.  Esimerkiksi jo lapsesta saakka olen kuunnellut musiikkia, joka ei ole ollut yleisesti sopivaa. On jopa ollut muiden mielestä noloa kuuneltavaa. Silti jatkanut kuuntelemista.

Ystäväni sanovat, että minut tunnistaa kadulta minun omasta tyylistäni. Oma siskonikin sanoi tyyliäni viikko sitten maailman matkaajan tyyliksi.Minkäs mahdat? Rakastan värejä enkä osaa kuvitella itseäni missään ns. harmaassa ja tylsässä. Toki osaan pukeutua myös neutraalisti, jos johonkin tilaisuuteen tarvitsee olla hillitympi.  Kuitenkin aina olen pyrkinyt oleman aito oma itseni.

Nuorempana pyysin paljon anteeksi olemassa oloani ja ehkä häpesin itseäni. Miksen osaa olla kuin niin kuin muut? Nykyään mietin: ”Miksi minun pitäisi olla niin kuin muut, kun minä olen minä? Jos se ei jollekin kelpaa, se on hänen ongelmansa.”

Kerran minulle tarjottiin mahdollisuutta, että joku olisi tehnyt niin sanotulla pienellä rahalla, että eräs ihminen olisi tehnyt mulle blogipohjan ja kaikki.  Minä olisin voinut keskittyä periaatteessa vain kirjoittamiseen.  Joku voisi kutsua minua hulluksi, mutta minä kieltäydyin.  Haluan olla niin sanotusti oman blogini herra ja tehdä asiat omalla tavallani.  Se ei ehkä ole se yleisesti hyväksytty eikä ehkä ole mikään lukijamagneetti. Ei sen tarkoituskaan ole eikä tarvitsekkaan.  Monet blogioppaat suosittelevat kirjoittamaan säännöllisesti, jotta voi saada lukijoita ja tilaajia. Totta se varmasti on, mutta en halua väkisin kirjoittaa jotain.  Kirjoitan mielummin silloin, kun tunnen inspiraatiota ja halua kirjoittaa, kuin että kirjoitan merkityksetöntä tekstiä.  Minulle blogin pitäminen on tapa ilmaista toteuttaa itseäni . Jos joku siitä saa jotain hieno homma.

Niin blogissa, tyylissäni ja elämän tavassani pyrin siihen, että olen aito ja ylpeä sitä mitä olen. Ei pidä olla liian ylpeä tai itserakas, mutta itseään tulisi myös rakastaa.  Jokainen mokaa, jokaisessa on huonoja puolia ja puolia joita on vaikea rakastaa, mutta täytyy olla itselleen myös armollinen ja löytää mitä rakastaa itsessä.  Esimerkiksi itse vihaan omia polviani, minusta ne ovat kuin perunat lol, mutta hiuksistani ja silmistäni pidän. Ei ole aina helppo rakastaa itseään, mutta sitä on hyvä opetella eikä kaikkea tarvitse heti oppia. Antaa itselleen aikaa.  Minulta meni aikaa 26 vuotta ja siihen vaikuttaneet ihmiset ympärillä.

Mielestäni on parempi olla oma itsensä, kuin esittää jotain muuta, mitä ei ole.  Jos esittää jotain muuta kuin on, silloin on epäaito ja vain kiusaa itse itseään.

 

 

 

Kiitollisena ja nöyränä elämää kohtaan

Iltavuoron jälkeen teekuppi kädessä istuessa tulee mietittyä asioita. Koska työnpuitteissa tulee nähtyä kaikenlaista sitä herää kiitollisuutta ja nöyryyttä niiden asioiden tiimoilta mitkä ovat ovat tai ovat olleet elämäsäni hyvin.

Olen kiitollinen muun muassa näistä asioista:

– Perheestäni. Minulla on ihanat siskot, joiden kanssa on hyvät välit sisaruksieni välillä vaikkemme näe toisiamme usein. Vanhempani ovat olleet kannustaneet ja tukeneet eri elämän vaiheissa, sanoneet, että aina voi tulla kotiin, jos siltä tuntuu sekä antaneet rakkautta sekä ovat antaneet hyvän kasvatuksen. Aina lapsuudenkotona asuessani elämä  ei aina ollut heidän kanssa helppoa, mutta he antoivat minulle rakastavan ja hyvän lapsuuden sekä kestäneet nuoruuteni myrskyt. (Osasin teininä olla kauhea 🙂 ) He ovat kaikki minulle erittäin rakkaita ja tärkeitä.

– Tulen toimeen lankomiesteni kanssa ja he kohtelevat sisaruksiani hyvin. Sellaisten miesten käsiin pystyn luottamaan sisareni. Hyviä miehiä kumpainen. Ei parempia voisi ollakaan.

– Avomiehestäni. Olemme olleet yhdessä muutaman kuukauden yli 3 vuotta. En voisi olla onnellisempi kenenkään toisen kanssa. Janin kanssa on ollut jotenkin alusta asti helppo ja turvallinen olla. Parasta mitä on esimerkiksi kun rankan työpäivän jälkeen pääsee kotiin ja pääsee oman kullan kainaloon. Heti tulee parempinolo jos vaikka on ollut huono päivä tai tuntee itsensä alakuloiseksi. Ja minusta on hienoa, kun voin luottaa häneen 100% ja hän jaksaa tukea minua, kun sitä tarvitsen ja pitää huolta minusta.

– Ystävät. Niistä hyvistä ystävistä olen kiitollinen, jotka ovat pysyneet mukanani ylä-ja alamäissä sekä niistä, jotka ovat matkan aikana tulleet mukaan. On hienoa, että on rinnalla ihmisiä silloinkin kun on vaikeaa.

– Hyvä koti ja onnellinen lapsuus

– Olen pysynyt suhteellisen terveenä ja paikat pysyneet kunnossa, vaikka työni osaa olla toisinaan fyysisesti raskasta ja kaikenlaisiaa asiakkaita tullut lyhyen työurani aikana vastaan.

– Hyvä työpaikka ja mukavat työkaverit. Tänä päivänä ei ole helppoa saada töitä, sitä on kiitollinen, että itsellä on. Työ on välillä raskasta, mutta hyvät työkaverit auttavat jaksamaan ja tsemppaavat. Mukava sellaisten kanssa on tehdä töitä.

-Olen saanut tutustua isovanhempiini ja voinut olla tekemisissä heidän kanssa. Kaikilla siihen ei ole mahdollisuutta. Olen ollut heidän kanssaan enemmän tekemisissä kuin muiden sukulaisieni kanssa ja minulla on ollut isovanhempieni kanssa hyvä suhde. Aivan ihania ja rakkaita ❤

Siinä muutamia syitä olla kiitollinen 🙂

Olen myös oppinut, ettei pidä pitää mitään itsestään selvyytenä, ei terveyttä eikä hyviä ihmissuhteita. Niiden eteen täytyy tehdä töitäkin. Ja myös sen olen oppinut, että kannattaa elää nyt eikä huomenna. Huomenna se voi olla myöhäistä tai sitä ei pysty enää tekemään.  🙂