Nahkojen luontia

Kaatunut maahan monta kertaa, noussut sieltä ylös, horjuvin askelin, mutta kuitenki eteenpäin jatkanut kulkuaan.Täytynyt kaatua yhä uudestaan ja luoda nahkansa, sille ei tunnu tulevan loppua, mutta lopulta oppii omilla jaloillaan kulkemaan.

Ei pidä luovuttaa, vaikka tuntuis pahalta. Täytyy vaan yrittää jaksaa koetta uudestaan, jotta jonain päivänä voi huomata, että selvinnyt on monesta tilanteesta vaikka näyttänyt pahalta. Täytyy vaan oppia se kun on selvinnyt kerran, voi selvitä uudelleen. Se tekee vahvemman ja saa itsevarmemman.

Täytyy uskaltaa uskoa itsensä ja löytää itsensä. Kuunnella omaa ääntä sisällä.  Ei pidä antaa minkään seistä tiellä vaan antaa mennä, sitä voi olla vain itse itsensä tiellä. Itsellä on avaimet omaan elämään, jos jotain siltä haluaa, täytyy sen eteen tehdä töitä. Se on hieno tunne, kun saa sen.

Kun tän kaiken läpi on tullut, voi sanoa itselleen kiitos ja myös niille, jotka ovat matka rinnalla kulkenut ja niille jotka ovat keskenkin matkan mukaan tullut. Se on arvokasta.

Jokainen on siis lopulta itsensä nainen tai herra. Täytyy vaan muistaa, ettei kannata menneisyyttä kelata,  vaan tärkeintä keskittyä siihen mitä nyt on menossa ja kuka tietää vielä mitä on tulossa, mutta sen takia ei kannata menettää yöunia. Voihan sitä olla jotain hyvääkin tiedossa, selviää  huomenna tai yli huomenna. Ei sitä voi etukäteen tietää. Kyllä sen sitten näkee,kun se tulee vastaan, joskus tulevassa.

Ei pidä myöskään unohtaa luottaa myös muihin ihmisiin uskoa vaikka miehet osaavat olla sikoi ja naiset juorulijoit ja selkäänpuukkottelioit,kaikki niist ei kuitenkaan o niitä. On myös olemassa uskollisia ja hyviäkin, vaikka tuntuukin välillä, että näkee harvoin näkee niitä. Jos omassa elämässä on niitä, jotka jaksaa tukea niin hyvässä ja pahassa, sellaisista tiukasti kiinni. Ne auttavat pitämään kiinni elämässä.

Kyllä se aina siitä, kunhan muistaa aina pitää huolta itsestään sekä ystävistä ja läheisitään. Tärkeä muistaa sanoaa niille, että niistä välittää ja rakastaa. Kukaan ei tiedä mitä elämässä voi sattua ja kenen vuoro täältä on poistua. Tärkeää on välittää ajoissa. Ja jos huomaa, että jonkun suun vinossa,ei kannata ohi vain kulkea, on tärkeää kysyä onko jokin vinossa, sillä kenties pystyy yhden ihmishengen pelastamaan ja saamaan elämäänsä jatkamaan, joka voi johtaa hänet parempaan suuntaan

 

 

 

Autokoulu

Aloitin autokoulun 4.10.2012 teoriatunneilla käymisen. Ensimmäinen teoriatunti aloitettiin kahvin juonnilla ja tärkeiden papereiden täyttämisellä.  Sen jälkeen aloimme käsitellä sitä osaa teoriaa kuljettajaopetuksesta eli mitä ajaminen on, kuljettajaopetuksen rakenne, tietopuolinen opetus, ajo-opetus ja kuljettajatutkinto. Siirryimme kuljettajaopetuksesta liikennejärjestelmään eli liikenteen merkitykseen ja liikenteen haittoihin. Muilla teoriatunneilla teemoina on ollut liikenneympäristö ja liikenteen ohjaus, auto ja sen käsittely, ajaminen maantiellä ja ohittaminen.

Olen siis nyt käynyt kolme kertaa teoriatunneilla. Tunnit ovat olleet keskiviikkoisin. Viime viikolla en päässyt teoriatunneille syysloman vuoksi ja tänä keskiviikkona en päässyt, koska olin iltavuorossa. Ensi viikolla olisi toivoa ehtiä taas niillä istumaan.  Teoriatunneilla ei ole hullumpaa istua vaikkakin rankkoina työssäoppimispäivien jälkeen on ollut hieman vaikea pysyä hereillä niillä. Kuudelta kun pitää viimeistään herätä, jotta ehtii ajoissa töihin seitsemäksi. Aamuvuoro kestävät yleensä siitä seitsemästä kolmeen iltapäivällä. Onneksi autokoulussa saa kahvia juoda, se on hyvä ensiapu väsymykseen ja onneksi tunnilla käsitellyt asiat voi lukea kirjasta tai autokoulun nettisivuilta. No panic siis.

Voi olla, että mietitte miksi ihmeessä vasta nyt menin autokouluun. Syynähän on se, että ihminen osaa keksiä syitä olla tekemättä ja sitä lykkää helposti eteenpäin. No minulle ei mielestäni ollut aikaisemmin mukamas aikaa ja sitten tuli venytettyä asiaa eikä autokoulu oikein kiinnostanut minua. Nyt kuitenkin sain itseäni niskasta kiinni ja aloitettua. Onhan se hyvä olla olemassa se ajokortti, töitä hakiessa etu muutenkin, jos tulee tilanne, että tarvitsisi ajaa, niin pystyy sitten ajamaan tai jos valmistuttua lähihoitajaksi tulee tarve autolle. Sitä kuitenkin yrittää lykätä sitä auton hankintaa niin kauan kuin se on mahdollista. Auton ylläpitäminen aika on nykypäivänä kallista.

Ensimmäinen ajotunti oli 22.10.2012. Jännitin sitä ihan hirveästi. Pelkäsin, että ajan jonkun päälle tai kolhin jotain. En kuitenkaan onnistunut hajottamaan mitään, en kolhimaan enkä muutenkaan vahingoittamaan ketään/mitään. Vuhuu hyvä minä.  Tunti kesti 50 minuuttia ja tutustuimme silloin mitä eri ominaisuuksia autolla on, polkimet, pelien ja penkin säätäminen sopivaksi yms. Opettelin tuntumaa sekä autoon että ohjaamiseen ja pääsin ajamaan liikenteessäkin. Vaihteiden vaihtamisessa oli ongelmaa ja jarruttaminen oli töksähtelevää. Mäkilähdön onnistuin kuitenkin tekemään ihan hyvin.

Toinen ajotunti oli tänään 25.10.2012 ja meni paljon paremmin kuin ensimmäinen tunti. Asioita oli tuoreessa muistissa ja jännitin vähemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Jarrutus sujui paljon pehmeämmin, käännökset jouhevammin sekä vaihteiden vaihto alkoi sujua. Peruuttamisesta parkkiruutuunkin selvisin hyvin. Opettajakin sanoi, että voin kuulemma olla tyytyväinen itseeni. Jäi hyvä fiilis ajotunnista, ei ainoastaan sen opettajan palautteen takia vaikka kiva sekin oli, mutta oli myös kiva huomata, että asiat alkoi sujua.