Oman tiensä kulkija

Olen aina kokenut olevani hieman erilainen kuin muut. Sellaisena, joka ei sovi yhteen muottiin, eikä haluakaan siihen sopia.  Esimerkiksi jo lapsesta saakka olen kuunnellut musiikkia, joka ei ole ollut yleisesti sopivaa. On jopa ollut muiden mielestä noloa kuuneltavaa. Silti jatkanut kuuntelemista.

Ystäväni sanovat, että minut tunnistaa kadulta minun omasta tyylistäni. Oma siskonikin sanoi tyyliäni viikko sitten maailman matkaajan tyyliksi.Minkäs mahdat? Rakastan värejä enkä osaa kuvitella itseäni missään ns. harmaassa ja tylsässä. Toki osaan pukeutua myös neutraalisti, jos johonkin tilaisuuteen tarvitsee olla hillitympi.  Kuitenkin aina olen pyrkinyt oleman aito oma itseni.

Nuorempana pyysin paljon anteeksi olemassa oloani ja ehkä häpesin itseäni. Miksen osaa olla kuin niin kuin muut? Nykyään mietin: ”Miksi minun pitäisi olla niin kuin muut, kun minä olen minä? Jos se ei jollekin kelpaa, se on hänen ongelmansa.”

Kerran minulle tarjottiin mahdollisuutta, että joku olisi tehnyt niin sanotulla pienellä rahalla, että eräs ihminen olisi tehnyt mulle blogipohjan ja kaikki.  Minä olisin voinut keskittyä periaatteessa vain kirjoittamiseen.  Joku voisi kutsua minua hulluksi, mutta minä kieltäydyin.  Haluan olla niin sanotusti oman blogini herra ja tehdä asiat omalla tavallani.  Se ei ehkä ole se yleisesti hyväksytty eikä ehkä ole mikään lukijamagneetti. Ei sen tarkoituskaan ole eikä tarvitsekkaan.  Monet blogioppaat suosittelevat kirjoittamaan säännöllisesti, jotta voi saada lukijoita ja tilaajia. Totta se varmasti on, mutta en halua väkisin kirjoittaa jotain.  Kirjoitan mielummin silloin, kun tunnen inspiraatiota ja halua kirjoittaa, kuin että kirjoitan merkityksetöntä tekstiä.  Minulle blogin pitäminen on tapa ilmaista toteuttaa itseäni . Jos joku siitä saa jotain hieno homma.

Niin blogissa, tyylissäni ja elämän tavassani pyrin siihen, että olen aito ja ylpeä sitä mitä olen. Ei pidä olla liian ylpeä tai itserakas, mutta itseään tulisi myös rakastaa.  Jokainen mokaa, jokaisessa on huonoja puolia ja puolia joita on vaikea rakastaa, mutta täytyy olla itselleen myös armollinen ja löytää mitä rakastaa itsessä.  Esimerkiksi itse vihaan omia polviani, minusta ne ovat kuin perunat lol, mutta hiuksistani ja silmistäni pidän. Ei ole aina helppo rakastaa itseään, mutta sitä on hyvä opetella eikä kaikkea tarvitse heti oppia. Antaa itselleen aikaa.  Minulta meni aikaa 26 vuotta ja siihen vaikuttaneet ihmiset ympärillä.

Mielestäni on parempi olla oma itsensä, kuin esittää jotain muuta, mitä ei ole.  Jos esittää jotain muuta kuin on, silloin on epäaito ja vain kiusaa itse itseään.

 

 

 

Kurkistus vuoteen 2013

Tämä vuosi on ollut muutoksia täynnä ja koen elämän taas kasvattaneen minua ja antaneen minulle lisää elämänkokemusta.

Tänä vuonna

–  olen oppinut miten maksetaan laskuja ja oppinut pitämään parempaa huolta taloudestani

–  olen valmistunut lähihoitajaksi

–  olen tehnyt lähihoitajan töitä erilaisissa työyhteisöissä

– olen muuttanut 3 kertaa vuoden sisällä, ensin muuttanut vanhempieni luota ensimmäiseen omaan kotiin. toinen tulee siitä kun muutin huonon taloudellisen tilanteen vuoksi takaisin vanhempieni luokse ja kolmas siitä kun muutin vanhempieni luota takaisin omilleni saatuani uuden työn

– olen oppinut olemaan nöyrempi ja arvostamaan asioita enemmän. Olen nähnyt työni takia erilaisia elämäntilanteit, jotka ovat herättäneet ja auttaneet arvostamaan enemmän omaa elämääni ja olemaan kiitollinen siitä mitä olen saanut. Myös se, että kun pelkää menettävänsä jotain tai on menettänyt jotai arvokasta, sitä osaa arvostaa enemmän juuri silloin, jos ei ole aikaisemmin ymmärtänyt.

– olen tuntenut itseni itsevarmemmaksi kuin koskaan, olen hyväksynyt sen, että olen tällainen kuin olen. En täksi muuksi muutu. En ehkä ole maailman kaunein ihminen tai älykkäin, hienoimman vartalon omistama tai upeimman käytöksen omaava henkilö, mutta se ei ole tärkeintä maailmassa. Tärkeintä on se, että minulle tärkeät ja rakkaat ihmiset rakastavat ja pitävät minusta tällaisena kuin olen. Osaan olla rehellisempi itselleni ja uskoa itseeni enemmän. Uskallan olla minä. Uskallan pukeutua mekkoihin ja tälläytyä, muulloinkin kuin vain juhlia varten, ihan omaksi iloksi ja itseäni varten.

– olen tehnyt ruokia joita en ole koskaan tehnyt kuten esim. woki josta kerroin aikaisemmin ja olen uskaltanut kokeilla uusia asioita esim. käynyt nypityttämässä kulmakarvani

– oppinut ajattelemaan asioista positiivisemmin. Toisen loppu on toisen alku. Kun jokin asia loppuu, ei siihen kannata jäädä takertumaan vaan keskittyä tulevaan. Ei sitä tiedä mitä on vielä tulossa

– olen oppinut purkamaan sydäntäni, oppinut se, että on oikeus myös olla surullinen. Usein oletetaan, koska pyrin olemaa positiivinen, nautin pienistäkin asioista ja yritän olla tyytyväinen siihen mitä minulla on ja olla siitä iloinen, ettei minulla ole murheita eikä huolia. Ajatellaan, että asiat ovat minulla aina hienosti. Tosi asiassa olen huono valittamaan, koska usein ajattelen etten halua huolestuttaa ketään ja vähättelen mieltäni painavia asioita. Kuitenkin myös minullakin on huono päiviä enkä aina jaksa olla iloinen. Ei se kuitenkaan haittaa, ei aina tarvitsekaan. Tiedän sen ja nyt olet sallinut sen itselleni sekä oppinut avaamaan mieltäni.  Ei ole helppoa olla toisen edessä niin sanotusti heikko, itkeä ja avautua, mutta se on äärettömän hieno tunne, kun sen uskaltaa tehdä. Se ei ole vaarallista ja siitä voi jäädä henkiin. Jos joku ei pysty sellaista sulattamaan, sellaista ihmistä ei kannata jäädä murehtimaan, koska kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia. On myös niitä jotka ovat oikealla hetkellä läsnä ja jotka myös pysyvät läsnä, halaavat ja lohduttavat silloin kun tuntuu, että sydän halkeaa.  Elämä kolhii, mutta se tekee myös vahvemmaksi.

– poikaystäväni vieraili isovanhempieni luona ensimmäistä kertaa

– poikaystäväni oli Uutta Vuotta 2013 juhlimassa vanhempieni luona

–  Vietin ensimmäisen Jouluaaton ilman omaa perhettäni ( äitiäni, isääni ja siskojani) ja isovanhempia, koska olin töissä aamuvuorossa ja he olivat eri puolella Suomea kuin minä.  Se tuntui oudolta, sillä 20 vuotta joulua oli tullut vietettyä oman perhaan ja isovanhempien kanssa joka vuosi. No ei joulua tarvinnut yksin viettää, kun pääsin aamuvuoroni jälkeen poikaystäväni äidin luokse sitä viettämään. Joulu oli tänä vuonna erillainen ja ihan mukava se oli siellä ja töissä, vaikka olikin ikävä omaa perhettä ja isovanhempia. Oli outoa, kun ei päässytkään aattona käymään Mummini ja Ukkini haudalla viemään kynttilää eikä tullut käytyä joulukirkossa, mutta ehkä ensi vuonna sitten. Toisaalta ei se huono ole, jos välillä tekee toisin. Kuitenkin haudoilla käyminen ja joulukirkossa käyminen luo jouluun oman tunnelmansa.

– Sain ajokortin 2.2.2013

– Kävin ensimmäistä kertaa Keuruun varuskunnassa

– Join ensimmäistä kertaa inkivääriteetä

– Kävin ensimmäistä kertaa sydänultrassa

– Osallistuin Sotainvalidien Veljasliiton Saarijärven osaston 70-vuotisjuhlaan

– Olin kesällä ensimmäistä kertaa Juha Tapion keikalla ja se oli aivan mahtava! Ihailen Juhaaentistä enemmän. Hänen tapaansa kirjoittaa ja tulkita biisejä. Se on jotain uskomatonta ja inspiroivaa

– Ostin suoristusraudan

ja olen paljon muutakin kokenut tänä vuonna, mutta tässä on pääkohdat 🙂 Aikamoinen vuosi kohta takana 🙂 Tunteita ja kokemuksia täynnä. Saa nähdä millainen tulee olemaan vuosi 2014 🙂