Oman tiensä kulkija

Olen aina kokenut olevani hieman erilainen kuin muut. Sellaisena, joka ei sovi yhteen muottiin, eikä haluakaan siihen sopia.  Esimerkiksi jo lapsesta saakka olen kuunnellut musiikkia, joka ei ole ollut yleisesti sopivaa. On jopa ollut muiden mielestä noloa kuuneltavaa. Silti jatkanut kuuntelemista.

Ystäväni sanovat, että minut tunnistaa kadulta minun omasta tyylistäni. Oma siskonikin sanoi tyyliäni viikko sitten maailman matkaajan tyyliksi.Minkäs mahdat? Rakastan värejä enkä osaa kuvitella itseäni missään ns. harmaassa ja tylsässä. Toki osaan pukeutua myös neutraalisti, jos johonkin tilaisuuteen tarvitsee olla hillitympi.  Kuitenkin aina olen pyrkinyt oleman aito oma itseni.

Nuorempana pyysin paljon anteeksi olemassa oloani ja ehkä häpesin itseäni. Miksen osaa olla kuin niin kuin muut? Nykyään mietin: ”Miksi minun pitäisi olla niin kuin muut, kun minä olen minä? Jos se ei jollekin kelpaa, se on hänen ongelmansa.”

Kerran minulle tarjottiin mahdollisuutta, että joku olisi tehnyt niin sanotulla pienellä rahalla, että eräs ihminen olisi tehnyt mulle blogipohjan ja kaikki.  Minä olisin voinut keskittyä periaatteessa vain kirjoittamiseen.  Joku voisi kutsua minua hulluksi, mutta minä kieltäydyin.  Haluan olla niin sanotusti oman blogini herra ja tehdä asiat omalla tavallani.  Se ei ehkä ole se yleisesti hyväksytty eikä ehkä ole mikään lukijamagneetti. Ei sen tarkoituskaan ole eikä tarvitsekkaan.  Monet blogioppaat suosittelevat kirjoittamaan säännöllisesti, jotta voi saada lukijoita ja tilaajia. Totta se varmasti on, mutta en halua väkisin kirjoittaa jotain.  Kirjoitan mielummin silloin, kun tunnen inspiraatiota ja halua kirjoittaa, kuin että kirjoitan merkityksetöntä tekstiä.  Minulle blogin pitäminen on tapa ilmaista toteuttaa itseäni . Jos joku siitä saa jotain hieno homma.

Niin blogissa, tyylissäni ja elämän tavassani pyrin siihen, että olen aito ja ylpeä sitä mitä olen. Ei pidä olla liian ylpeä tai itserakas, mutta itseään tulisi myös rakastaa.  Jokainen mokaa, jokaisessa on huonoja puolia ja puolia joita on vaikea rakastaa, mutta täytyy olla itselleen myös armollinen ja löytää mitä rakastaa itsessä.  Esimerkiksi itse vihaan omia polviani, minusta ne ovat kuin perunat lol, mutta hiuksistani ja silmistäni pidän. Ei ole aina helppo rakastaa itseään, mutta sitä on hyvä opetella eikä kaikkea tarvitse heti oppia. Antaa itselleen aikaa.  Minulta meni aikaa 26 vuotta ja siihen vaikuttaneet ihmiset ympärillä.

Mielestäni on parempi olla oma itsensä, kuin esittää jotain muuta, mitä ei ole.  Jos esittää jotain muuta kuin on, silloin on epäaito ja vain kiusaa itse itseään.

 

 

 

Lähihoitajan työ

Lähihoitaja. Viime aikoina olen kuullut puhuttavan siitä, että kuka vain voi toimia ja sitä työtä vähätellään helposti. Kyllähän se helpompi nyt on ehkä päästä, jos poistetaan psykologiset testit. Kuitenkin silloin kuin itse hain oli useampi hakija koulutukseen. Ensin oli psykologinen testi, sitten ryhmäkeskustelu ja lopulta psykologi haastatteli. Moni jäi rannalle syystä jos toisesta. Minusta yhäkin pitäisi olla psykologinen testi, jotta karsiutuu ne jotka eivät alalle sovellu tai hakeutuvat, koska  siltä saa töitä, muulla ei väliä.

Kuitenkaan kenestä vaan ei ole lähihoitajaksi. Moni tuntuu ajattelevan, että lähihoitajat vaan siellä tietokoneiden ääressä istuu ja juo kahvia. Kyllähän siihen kykenee kuka vain.Sori vain, mutta todellisuus ei ole tämä. Monellakaan ei tunnu olevan käsitystä mitä hoitajat tekevät. Jotkut sanovat iltalehden kommenteissa, että vissii lääkäriä avustavan. Vaikkakin hoitaja yleensä näkee keskimäärin potilaita ja asukkaita enemmän kuin lääkäri. Lääkäri tutkii ja tekee diagnooseja ja määrää lääkkeet. Hoitajat vastaavat hoidosta.

Ajattelin tässä kertoa näkökulmaa lähihoitajan työstä. Siitä miten se periaatteessa toimii vuodeosastolla ja vanhusten parissa työskentelyssä. Ensin kerron yhden esimerkin millainen suunnilleen hoitajan aamuvuoro  on. Kuitenkaan se ei tarkoita sitä, että asiat menisivät aina näin.

Vuodeosastoilla voi olla enemmänkin hoidettavia, kuin palvelutaloissa. Palvelutaloissa samalla osastolla voi olla 12 ihmistä. Hoitajia vuorossa 1-2, riipuu siitä säästetäänko ja käytetään hyppäriä silloin kun on 1 hoitaja osastolla. Ihmisten kunto ja sairaudet voivat vaihdella.  Voi olla ilman apuvälineitä liikkuvia, mutta muisti ei toimi ja voi olla asiakkaita, joiden muu kroppa ei pelaa, mutta pää sitäkin paremmin. Jotkut vaativat enemmän ja jotkut vähemmän apua.

Hoitaja tekee osastolle tullessaan ensin kierroksen, että huoneiden ovet ovat auki ja kaikki hengittelevät eli ovat hengissä. Sitten aletaan herättelemään ihmisiä ja avustetaan vessaan, huolehditaan kaikille puhtaat päivävaatteet päälle, tehdään aamupesut yhdessä. Yleensä aamuisin suihkutellaan 1-2 ihmistä tai sitten on tietty saunapäivä,jolloin useampi pääsee pesulle ja muita suihkutellaan myöhemmin. Mutta yleensä niissä joissa ei ole saunaa, suihkutetaan 1-2 ihmistä, jotkut käyttävät suihkupäiviä, joissakin asiakas saa itse päättää milloin haluaa ja tarvittaessa useamminkin suihkutetaan kuin vain kerran viikossa.Vähimmäis kerta kuitenkin on se yksi per vko. Jos joku ei aamulla halua käydä, voi myös illalla käydä. Mutta tärkeintä, että kaikki ovat puhtaissa aamulla ja hyvä olla, hiukset kammattu yms. Yleensä ennen pesuja mittailaan verenpaineet ja tarvittaessa lämmöt sekä verensokerit ja tarvittaessa pistetään insuliinia.

Kun ihminen on saatu puhtaaksi, hoitaja huolehtii siitä, että hoidettava saa aamupalan, joka yleensä on puuro ( joissakin paikoissa yöhoitaja tekee puurot, joissakin keittiöhenkilökunta ja joissakin taas aamuhoitaja) tai vaihtoehtoisena leipää ja jogurttia esimerkiksi. Jotkut pystyvät syömään  itse, jotkut tarvitsevat syöttämisapua. Hoitaja huolehtii, että kaikki saavat otettua aamulääkkeet. Kun kaikki ovat saaneet syötyä, huolehtii hoitaja astioiden pesusta ja ruokatilan siisteydestä, harvassa paikassa osastolla on joku muu huolehtimassa näistä. Hoitaja myös huolehtii asiakkaiden puhtaat pyykit niiden oikeille paikoille. Osa asiakkaista haluaa huoneeseen lepäämään aamupalan jälkeen ja osa tarvitsee hoitajan apua sinne päästäkseen ja hoitaja auttaa heidät sinne.

Tässä vaiheessa hoitaja saattaa pitää kahvitauon, mutta harvoin sitä saa pidettyä. Yleensä siinä vaiheessa, kun istahdat alas kahvikupin kanssa, soi hälypuhelin ja riennettävä auttamaan vessaan tai jos joku on kaatunut tai katsomaan onko joku saanut sairaskohtauksen. Taikka kello alkaa olemaan sen verran paljon, että alettava laittaa lounaslääkkeitä valmiiksi ja valmistautumaan lounaaseen, hakea lounas osastolle, alettava hakea ihmisiä syömään, jakaa ruokaa ja auttaa tarvittaessa ruokailussa. Ennen ruokailua tarvittaessa verensokerin mittaukset ja ateriainsuliinipistokset. Lääkkeet kaikille. Tämän jälkeen päivälevolle halukkaat autetaan huoneisiinsa ja myös vessaan. Hoidetaan keittö kuntoon ja tiskit.

Sitten päästään hoitamaan kirjauksia ja usein syödään lennosta, jotain. Sitten yleensä iltavuoro tulee ja pidetään rapsa eli raportti siitä miten aamu on mennyt ja onko kenelläkään asiakkaalla mitään erityistä ollut esim. mahakipua tai uutta lääkitystä aloitettu ja ehditään siinä samalla ehkä ensimmäistä kertaa istumaan rauhassa alas ja juoda kupillinen kahvia, jossei hälytin soi.

Tämä tyyppistä on aamu, jossa ei ole ylimääräistä. Kuitenkaan aina kaikki ei mene näin. Yksi pienikin asia voi muuttaa päivän kulun. Täytyy olla valmis reagoimaan äkillisiin tilanteisiin esimerkiksi elvyttämään tarvittaessa. Ja hoitajana voi joutua kokemaan väkivaltaa esimerkiksi voi  asiakkaan pitkälle edenneen muistisairauden vuoksi saada nyrkistä esimerkiksi aamupesuja tehdessä, muistisairas ei välttämättä ymmärrä tilannetta missä on. Silloin on tärkeä toimia tilanteessa oikein, saada ihminen luottamaan ja rauhoittumaan sekä tarvitaan kykyä asettua toisen  asemaan.

Hoitajat myös huolehtivat monessa paikassa lääkkeiden jaosta dosetteihin, jos apteekista tule pusseista, haavojen hoidosta, ihmisten turvallisuudesta niin henkinen kuin fyysinen, virikkeistä, valvoo aihettaako aloitettu lääke ihmiselle haitallisia vaikutuksia, vaippatilauksien, lääketilauksien ja ruokatilauksien tekeminen. Ihmisen voinnin seuranta. Ja paljon muuta.

En sano, että hoitajan työ olisi helpompaa kuin muiden alojen työ, muttei se kyllä helppokaan ole. Se on fyysisesti ja henkisesti raskasta. Käännellään ja autellaan itseäänkin 3x isompia ihmisiä ja kaikissa paikoissa ei huomioida ihmisten työergonomiaa esim. apuvälineitä hommaamalla ja ne täytyy joskus perustella todella hyvin, että niitä saa. Lisäksi pitää myös tiedostaa, että työhön voi liittyä kuolevan kohtaamista esimerkiksi vanhustyössä ja vuodeosastoilla. Ja muistaa se, että monet hoitajat tekevät kaksi ja kolmivuorotyötä. Joka kolmas viikonloppu vapaa, joskus voi joistan tärkeistä hetkistä jäädä paitsi esimerkiksi häät taikka olla vaikka jouluna töissä ja perhe viettää joulua ilman äitiä tai isää tai lastaan, jos ei saa vapaata. Nykyään myös säästetään hoitajien määrässä. Yksi hoitaja saattaa tehdä kahden hoitajan työt, mutta työaika ei lisäänny. Tuplavuorotkaan eivät ole harvinaisuus, ulkopuolisia sijaisia ei saa ottaa, vaan puuttuvia vuoroja  tehdään omalla porukalla. Tiettyyn pisteeseen porukka jaksaa, mutta pian jos näin jatkuu kasvaa sairaslomien määrä ja hoitajia lähtee muihin hommiin.

Työ osaa olla raskasta ja kiireistä, mutta osaa se antaa myös paljon ja on paljon hyviäkin puolia 🙂 Mut ne jotka sanoo, että työ on helppoa, voi tulla itse kokeilemaan ja sanoa sitten onko vai ei 🙂

Kannattaa muistaa miks meillä on esimerkiksi palvelutaloja ja niissä hoitajia. Jotta lasten ei tarvitse miettiä onko äiti muistanut ottaa lääkkeet, onkohan se lähtenyt taas ulos ja löytääkö se kotiin. Jos ei nyt pääse jotenkin karkaamaan palvelutalosta äidin pitäisi olla ainakin yhdessä paikassa. Ja vaikka lehdissä tuodaan paljon huonoa esiin vanhushoidosta, mikä on hyvä, että tuodaan epäkohtia esiin, mutta on hyvä tietää ja muistaa, että on niitä hyviäkin. Ja hoitajat tekevät parhaansa niiden resurssien puitteissa mitä heille on annettu.

 

 

 

kouluruokailu

Kouluruokailu

Perustuslaissa säädetään kouluruokailusta:Perusopetuslaki (628/1998)
Laissa säädetään myös kouluruokailusta: Pykälään 31 on kirjattu säädös tarjota oppilaille jokaisena työpäivänä täysipainoinen, maksuton ateria

Jokainen suomalainen esi- ja peruskoulun oppilas sekä lukion ja ammatillisen perusasteen opiskelija voi Suomessa nauttia maksuttoman kouluaterian. Suomessa on tarjottu maksuton ateria kaikille oppivelvollisuuskoulujen oppilaille vuodesta 1948 lähtien. Nykyisin noin 900 000 koululaista ja opiskelijaa nauttii päivittäin maksuttoman kouluruoan. (Opetushallitus)

Vaikka meille tarjotaan maksuttomia kouluaterioita, harvoin sitä osataan arvostaa. Minäkään en arvostanut vielä peruskouluaikana. Vasta myöhemmällä iällä oppinut arvostamaan moista asiaa, vaikka se ei aina ehkä herkkua ollut peruskouluaikana.Varsinkaan mustamakkara ja yläasteella yksin ruokalassa syöminen oli ikävän tuntuista.

Nyt, kun itse on useamman vuoden aikana pitänyt ostaa itse ruuat on saanut huomata, miten kallista ruokaa, osaa arvostaa ilmaista tai edullisia lounaita. Ei tarvitse välttämättä olla paljoakaan ruokatarpeita korissa ja mennään jo yli 20 euron. Varsinkin kahden hengen talouksessa, jossa on vielä kaksi kania, saatikaa jos olisi vielä ois lapsia. Huhhuh. Sen rinnalla ilmainen lounas kuulostaa hienolta mahdollisuudelta säästää rahaa ja aivot tarvitsee polttoainetta.

Suosittelen kaikkia koululaisia syömään kouluruokaa. Totuus on, että se on ihan hyvää kun asennoituu oikealla tavalla ja terveellistä ravintoa, kun syö lautasmallin mukaan 🙂 Itsekin syön nyt, kun olen ammattikorkeakoulussa lähes joka päivä koulunruokalassa. Ruokala sijaitsee lähellä asuinsijaintiani, on edullista ja hyvää. 🙂 Koulussa ja muutenkin syömällä jaksaa paremmin 🙂

IMG_1374