Hankeilta

Tänään meillä oli koulussa hankeilta. Se tarkoittaa sitä, että opintoihimme kuuluu projekti/hankeopintoja 10 opintopistettä eli 270 tuntia. Yhdestä projektista tehdään kirjallinen raportti ja hanke/projekti esitellään meidän jälkeen aloittaneille geronomiopiskelijoille hankeillassa kello 17-21 välisenä aikana.

Minä tein raportin kurssikaverini kanssa, koska meillä oli sama toimeksi antaja ja sama-aihe, mutta toteutimme se eri paikoissa. Olimme Kouvolan palveluohjaajan kanssa ohjaamassa sosiaalisen kuntoutuksen ryhmiä eli senioritiimejä. Tiimien tarkoitus oli, että aluettain keväällä ja syksyllä aloittettiin uudet senioritiimit eri puolilla Kouvolaa ja tiimit kokoontuivat kerran viikossa kolmen tunnin ajan. Kaupunki toimi rahoittajana;tarjosi kahvit ja suolaisen kahvileivän osallistujille, osallistui taksimatkakustannuksiin (osallistujilla oli pieni omavastuu) ja tarjosi yhden reissun esim. Kotkaan. Sosiaalisen kuntoutuksen ryhmään osallistuminen myönnettiin asiakkaalle tukipalveluna, joka perustuu sosiaalihuoltolain kohtaan (1301/2014)19§. Ryh-mään osallistuivat 65 vuotta täyttäneet asiakkaat, jotka kutsuttiin mukaan varhaisten palveluiden työntekijöiden ja yhteistyökumppanien kautta esimerkiksi seurakunta. Palveluohjaaja teki ehdotetuille ryhmäläisille alkuhaastattelun, jossa kartoitettiin nimi ja puhelinnumero, perussairaudet, aiempi osallistumi-nen ryhmätoimintaan, toiveet ryhmätoiminnalle, toiveet oman hyvinvoinnin muuttamiselle sekä toive hyvinvointipäivien pituudesta. Ryhmän tarkoitus oli tukea ikääntyvän hyvinvointia sekä tuomaan uutta sisältöä arkeen. Toiminnalla pyrittiin tuoda asiakkaiden arkeen mielekkyyttä, ylläpitämään tai kohenta-maan toimintakykyä, luomaan uusia ystävyyssuhteita, löytämään uusia keinoja arjen mielekkyyteen ja vähentämään yksinäisyyttä.

IMG_20180125_170644

Hankeilta oli ihan hauska, vaikka selitimme samat asiat 15:sta pienelle ryhmälle, jotka pysähtyivät kymmeneksi minuutiksi, kunkin hanke-esittelijän kohdalle. Jossain kohdin meistä alkoi kyllä tuntua useamman kerran selittämisen jälkee, että tuliko kaikki sanottua ja toistimmeko useampaan kertaan mitään. Olisi se kuitenkin kivaa, kun oli vähän erilaista koulun käymistä ja tietääpä, jos tulevaisuudessa pitää vastaavanlaisessa tilanteessa olla. Seuraavalla kerralla valitsen kyllä paremmat kengät. Korkeakorkoiset saappat eivät ole nimittäin ole parhaat kengät seisoa neljää tuntia, nimimerkillä kokemusta löytyy. Jalkani kokivat väliaikakuoleman hankeillan jälkeen.

Nyt kyllä väsyttää kovasti ja tekisi mieli nukkumaan. Kuitenkin pitäisi hieman vielä siivota ennen sitä, kun mies on tulossa tänä yönä IIIK. Ihana on kyllä nähdä sitä pitkästä aikaa, mutta väsyttää. Voihan se olla, että otan pienet torkut ja sitten alan siivoamaan. Kuitenkin miehellä menee hetki ennen kui se on täällä.

Ole rohkeasti ja määrää itse oma tahtisi!

Kun huomaat, että ystäväsi alkavat mennä naimisiin, saavat lapsia ja ystävien siskot alkavat olla täysi-ikäisiä, tajuat kuinka vanha olet. Katsoessasi peiliin, et koe itseäsi kovinkaan vanhan näköiseksi eikä ikäkään vielä kauhean paljon ole. Kuitenkin ympärilläsi tapahtuva sekä aikakauslehdet saavat sinut tuntemaan itsesi vanhaksi. Lapset pitäisi kuulemma hommata nuorena ja tartuttaa ajatusta: nyt on kiire! 

Elämä ei kuitenkaan mene aina suoraviivaisesti. Saatat olla ajatellut asiat tietyllä tavalla, mutta elämä ei aina mene niin kuin suunnittelit. Elämään voi tulla tilanteita, jotka muuttavat kaiken tai siihen voi vaikuttaa myös muut ihmiset. Rakastamasi henkilö voi muuttaa toiselle paikkakunnalle, lähdet opiskelemaan tai voi olla, ettei voi saadakaan lasta, vaikka kuinka paljon haluaisi. Tai naimisiin menemisen suhteen toisella voi mieli muuttua tai ei ole aloitettuen.

Kuitenkaan ei pitäisi antaa muiden vaikuttaa elämääsi. Elämäsi on sinun oma. Etenet juuri siihen tahtiin elämässä kuin siltä hyvältä tuntuu. Kaikkien tie ei tarvitse olla samanlainen. Älä jää liikaa miettimään saatko tehdä jotain vai ei. Elämä kuljettaa sekä ohjaa ja siihen kannattaa luottaa. Elät vain kerran, jollet usko sitten jälleensyntymiseen. Ole rohkeasti sinä ja usko unelmiin. Kaikki järjestyy kyllä, tavalla tai toisella. 

Kunnioita ja arvosta muiden elämää, se on heidänlaistansa ja heille sopivaa. Kunnioita myös itseäsi ja tee asioita, jotka tekevät ongelmista. Nauti siitä elämänvaiheesta ja iästä, jota nyt elät. Voi olla, että koet sen vain yhden kerran. Älä jää katketoitumaan ja miettimään liikaa ikääsi, se on vain nyt ikäsi. Elä sen kanssa ja nauti sen tuomista eduista.

Ai menikö mielestäsi liian positiiviseksi? Sanotaan toki, että pessimisti ei koskaan pety. Ja kyllä , elämässä tapahtuu ikäviä asioita, jotka voivat yrittää lannistaa. Positiivinen asenne vie kuitenkin pidemmälle ja vähemmän kuluttavaa kuin negatiivinen. Elämässä tapahtuu niin paljon ikäviä asioita ja täytyy stressata erilaisista asioista, voit miettiä kannattaako itse sitä tehdä itselleen pahemmaksi.

Hymyn taikaa ja asiaa kiusaamisesta

Kun olin yläasteella, nauruani ja hymyäni sekä pilkattiin. Jotkut luokkalaiseni jopa nauhoittivat nauruani ja nauroivat sille. Se tuntui pahalta, vaikken uskaltanut siitä silloin sanoa mitään enkä näyttänyt mielipahaa. Yritin vain kaikin tavoin välttää nauramista ja hymyilemistä julkisilla paikoilla.Jos olin meikannut kouluun, kutsuttiin minua lutkikseksi. Arvosteltiin muutenkin ulkonäköä ja sitä mistä pidin. Oli haastelllista olla oma itsensä. Yläasteen  lopussa yritin olla mahdollisimman näkymätön. Välillä elämästä meinasi loppua toivo, kun tuntui niin pahalta mennä kouluun.Toivoin vain, että koulupäivä olisi pian ohitse. Jossain vaiheessa huomasin huomasin jopa, ettei mikään tunnu miltään, ei ilolta eikä surulta. Kotona yritin näyttää kaikki oli hyvin, vaikka sisältä olin aivan palasina. Pahaolo vaikutti ruokahaluun, kun söin jotain ei se meinannut pysyä edes sisällä. Kaiken lisäksi osa kavereista, joita olin luullut kavereikseni eivät olletkaan kaveriksi kutsumisen arvoisia. Pettivät luottamusta ja puukottivat selkään.

Se miksi tämän asian tuon esille, syy on se, että haluan tuoda esille sen mikä merkitys jollain ihmisen sanomiselta. Toisesta se voi tuntuu vain kevyeltä vitsin heitolta, toinen taas saa kuuunnella sitä samaa päivästä toiseen ja vähitellen murentaa toista. Lisäksi se voi jättää iänikuisen arven toiseen. On tärkeä miettiä, mitä toiselle sanoo ja asettua toisen asemaan. Haluaisitko itsellesi tehtävän, niin kuin teet toiselle? Arvostaa toista sellaisena kuin on.Olen tästä teemasta puhunut aikaisemmin, mutta mielestäni sitä ei voi käsitellä liikaa. En usko, että ihmiset samassa tilanteessa olisivat loppuneet. Varsinkin, kun tuntuu, että yläastella teinien teot vaan raaistuvat ja tuntuu, että aina vain vähemmän otetaan huomioon toiset ihmiset. Kuitenkin, jos siitä puhuminen saa ihmisiä edes vähän heräämään ja asioita miettimään. Tai jonkun samaistumaan ja tuntemaaan, ettei ole ainoa, joka ollut samanlaisessa tilanteessa, silloin ainakin jotain posiitiivista saatu aikaan.

Liian vähän puhutaan myös työpaikkakiusaamisesta, vaikka sitäkin on. Sitä en kyllä miten aikuiset ihmiset eivät osaa käyttäytyä ja arvostaa toisia sellaisena kuin on. Jos jostain ei pidä, pitäisi osata käyttäytyä ja pitää mölyt mahassaan. Kaikilla pitäisi olla oikeus mennä kouluun taikka työpaikalle, ilman, että tarvitsee pelätä ja tuntea olonsa huonoksi. Tässä maailmassa on asiat jo muutenkin asiat vinksallaan, kun on sotia ja taloudellinen tilanne heikko, tarvitseeko sitä pahaaoloa vielä lisätä tähän maailmaan kiusaamalla muita? Vaikka kiusaaminen ei ole koskaan hyväksyttyä, niin jotenkin sen vielä ymmärtää, kun ollaan peruskoulussa eikä tule aina ajatelleeksi kaikkea ja ollaan epävarmoja enemmän tai vähemmän itsestään. Kuitenkin sitä luulisi vanhempien ihmsien olevan viisaampia, mutta ei. Pitäisi kyllä osata viisastua  viimeistään siinä vaiheessa, jos ei ole aikaisemmin ennättänyt.

Nykyään uskallan olla omaitseni, itkeä ja nauraa, jos siltä tuntuu. En myöskään ota enää niin itseeni asioita, kuin ennen. Kuitenkaan en tule varmaan koskaan unohtamaan sitä miten pahalta, se tuntui yläasteella. Kuitenkin se kaikki on muovannut minua sellaiseksi , kuin nyt olen. Itsevarmemman ja omilla jaloilla seisovan naisen, joka valmiina pitämään heikompienkin puolta. Elämä ei ole aina helppoa, mutta periksi ei pidä antaa. En aio enää pelätä olla minä enkä aio enää olla kenenkään lattiamatto.

Viime aikoina olen saanut positiivista palautetta hymystäni. Olen saanut kuulla kuinka se tuo muille parempaa mieltä. Se tuntuu oudolta ja hämmentävältä eikä sitä tiedä oikein mitä siihen pitäisi sanoa. Toki se tuntuu hyvältä ja se tuntuu hyvältä, jos niinkin pienellä asialla voi tuoda jollekin hyvää mieltä. Enkä olisi 8-9 vuotta sitten uskonut, että tänä päivänä jonkun pitävän hymyäni kauniina.

Jos tämän postauksen lukee, joku jolla on elämässä vaikeaa haluan sanoa sinulle: Paljon voimia sinulle. Älä koskaan luovuta. Taistele. Huomenna on  taas uusi päivä. Olet ainutlaatuinen, eikä tässä maailmassa ole kuin yksi sinä. Uskalla olla oma itsesi, älä välitä liikaa mitä muut sanovat. Olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet. Välitä siitä, mitä sanot muille. Tärkein: Muista hymyillä ja nauraa niin paljon, kuin pystyt. Anna ilon näkyä ja tartuta sitä muihin. Hymy tarttuu.

FullSizeRender (1)