Pitkästä aikaa mökille ja isovanhempia katsomaan

Tulin toukokuun alussa kesäasukkaaksi vanhempien luokse ja teen lähihoitajan töitä vanhassa työpaikassani, jossa työskentelin ennen geronomiopintoja. Viime kesänä työskentelin myös siellä. Raha tuleekin tarpeen, kun opintotukea leikattiin tänä keväänä -80€ ja syksyllä siirryn yleisen asumistuen piiriin. Nyt jännittää voinko syksyllä saada sitä, kun kesän ajan on tuloja.  

Eilen alkoi viikonloppuvapaa ja tänään pääsen lähtemään mökille pitkästä aikaan vanhempien mukaan. Ihanaa päästä yöksikin sinne, kun on jotenkin rentouttavaa päästä luonnon keskelle ilman kaupungin meteliä ja vilskettä.  Mikä parasta, pääsen näkemään pitkästä aikaa isovanhempani, isäni vanhemmat. Äidin vanhemmat ovat kuolleet. Äidin isää en ole päässyt näkemään, koska kuoli ennen syntymääni, mutta äidinäiti porskutti menemään 92-vuotiaaksi ja häneen kerkesin tutustua syntymästäni 15 ikävuoteen saakka.

Tunnen olevani onnekas, kun olen saanut tavata ja tutustua melkein kaikkiin isovanhempiin ja heidän kanssa päässyt olemaan varsinkin lapsena olemaan tiiviisti tekemisissä.  Nytkin aina vain, kun vain pystyn, käyn isän vanhempia katsomassa. He täyttävät tänä vuonna molemmat 93 vuotta.  Ihailen heidän parisuhdettaan. He ovat olleet yhdessä lukiosta saakka ja kokeneet ja nähneet elämässään yhdessä kaikenlaista. Pitkä suhde heillä takana ja heistä olisi mallia ottamista ❤  Toivon, että itsekin saisin olla oman kumppanin kanssa yhdessä niin pitkään ja sen olevan sellaista, että ollaan toisen rinnalla niin hyvinä kuin huonoina aikoina 🙂 kunnes kuolema meidät erottaa ❤

Minulla ei ole muihin sukulaisiini yhtä hyvää suhdetta, kuin isovanhempiini on. Kun olin nuorempi suhde isän siskoon ja hänen lapsiinsa oli olemassa ja ihan tiivis ja hyvä. Äidin siskoon ja lapsiin oli myös jonkinlainen suhde, kun mummi asui vielä kotonaan ennen muistisairauden puhkeamista.  Mummin kuoleman jälkeen äidin sisko ei ole paljoa pitänyt yhteyttä äitiini eikä kehenkään muuhunkaan. Myös isän sisko ja hänen lapsensa pitävät nykyään hyvin vähän yhteyttä. Facebookissa saattavat syntymäpäivänä toivottaa onnittelut tai vastaavaa, mutta siihen se sitten jää.

Serkkuni ovat sen verran vanhempiakin minua, joka on myös varmasti vaikuttanut siihen, ettei ole niin hyvää ja tiivistä suhdetta heihin. Usein harmittaa se, ettei suhde ole parempi.Toisaalta, jos toisia ei kiinnosta tai eivät halua, niin minkä sille voi. On sentään hyvä suhde isovanhempiin. 

Omiin sisaruksia yritän pitää mahdollisimman hyvän suhteen, sillä olisi kiva, jos omilla lapsilla olisi joskus paremmat suhteet sukulaisiinsa, kuin mitä itselläni on ollut. Varmaan kahdeksaan vuoteen en esimerkiksi ole nähnyt äitini siskoa.

Tänä viikonloppuna aion nauttia luonnon rauhasta ja sen kauneudesta sekä jutella mahdollisimman paljon isovanhempieni kanssa 🙂

Kurkistus vuoteen 2013

Tämä vuosi on ollut muutoksia täynnä ja koen elämän taas kasvattaneen minua ja antaneen minulle lisää elämänkokemusta.

Tänä vuonna

–  olen oppinut miten maksetaan laskuja ja oppinut pitämään parempaa huolta taloudestani

–  olen valmistunut lähihoitajaksi

–  olen tehnyt lähihoitajan töitä erilaisissa työyhteisöissä

– olen muuttanut 3 kertaa vuoden sisällä, ensin muuttanut vanhempieni luota ensimmäiseen omaan kotiin. toinen tulee siitä kun muutin huonon taloudellisen tilanteen vuoksi takaisin vanhempieni luokse ja kolmas siitä kun muutin vanhempieni luota takaisin omilleni saatuani uuden työn

– olen oppinut olemaan nöyrempi ja arvostamaan asioita enemmän. Olen nähnyt työni takia erilaisia elämäntilanteit, jotka ovat herättäneet ja auttaneet arvostamaan enemmän omaa elämääni ja olemaan kiitollinen siitä mitä olen saanut. Myös se, että kun pelkää menettävänsä jotain tai on menettänyt jotai arvokasta, sitä osaa arvostaa enemmän juuri silloin, jos ei ole aikaisemmin ymmärtänyt.

– olen tuntenut itseni itsevarmemmaksi kuin koskaan, olen hyväksynyt sen, että olen tällainen kuin olen. En täksi muuksi muutu. En ehkä ole maailman kaunein ihminen tai älykkäin, hienoimman vartalon omistama tai upeimman käytöksen omaava henkilö, mutta se ei ole tärkeintä maailmassa. Tärkeintä on se, että minulle tärkeät ja rakkaat ihmiset rakastavat ja pitävät minusta tällaisena kuin olen. Osaan olla rehellisempi itselleni ja uskoa itseeni enemmän. Uskallan olla minä. Uskallan pukeutua mekkoihin ja tälläytyä, muulloinkin kuin vain juhlia varten, ihan omaksi iloksi ja itseäni varten.

– olen tehnyt ruokia joita en ole koskaan tehnyt kuten esim. woki josta kerroin aikaisemmin ja olen uskaltanut kokeilla uusia asioita esim. käynyt nypityttämässä kulmakarvani

– oppinut ajattelemaan asioista positiivisemmin. Toisen loppu on toisen alku. Kun jokin asia loppuu, ei siihen kannata jäädä takertumaan vaan keskittyä tulevaan. Ei sitä tiedä mitä on vielä tulossa

– olen oppinut purkamaan sydäntäni, oppinut se, että on oikeus myös olla surullinen. Usein oletetaan, koska pyrin olemaa positiivinen, nautin pienistäkin asioista ja yritän olla tyytyväinen siihen mitä minulla on ja olla siitä iloinen, ettei minulla ole murheita eikä huolia. Ajatellaan, että asiat ovat minulla aina hienosti. Tosi asiassa olen huono valittamaan, koska usein ajattelen etten halua huolestuttaa ketään ja vähättelen mieltäni painavia asioita. Kuitenkin myös minullakin on huono päiviä enkä aina jaksa olla iloinen. Ei se kuitenkaan haittaa, ei aina tarvitsekaan. Tiedän sen ja nyt olet sallinut sen itselleni sekä oppinut avaamaan mieltäni.  Ei ole helppoa olla toisen edessä niin sanotusti heikko, itkeä ja avautua, mutta se on äärettömän hieno tunne, kun sen uskaltaa tehdä. Se ei ole vaarallista ja siitä voi jäädä henkiin. Jos joku ei pysty sellaista sulattamaan, sellaista ihmistä ei kannata jäädä murehtimaan, koska kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia. On myös niitä jotka ovat oikealla hetkellä läsnä ja jotka myös pysyvät läsnä, halaavat ja lohduttavat silloin kun tuntuu, että sydän halkeaa.  Elämä kolhii, mutta se tekee myös vahvemmaksi.

– poikaystäväni vieraili isovanhempieni luona ensimmäistä kertaa

– poikaystäväni oli Uutta Vuotta 2013 juhlimassa vanhempieni luona

–  Vietin ensimmäisen Jouluaaton ilman omaa perhettäni ( äitiäni, isääni ja siskojani) ja isovanhempia, koska olin töissä aamuvuorossa ja he olivat eri puolella Suomea kuin minä.  Se tuntui oudolta, sillä 20 vuotta joulua oli tullut vietettyä oman perhaan ja isovanhempien kanssa joka vuosi. No ei joulua tarvinnut yksin viettää, kun pääsin aamuvuoroni jälkeen poikaystäväni äidin luokse sitä viettämään. Joulu oli tänä vuonna erillainen ja ihan mukava se oli siellä ja töissä, vaikka olikin ikävä omaa perhettä ja isovanhempia. Oli outoa, kun ei päässytkään aattona käymään Mummini ja Ukkini haudalla viemään kynttilää eikä tullut käytyä joulukirkossa, mutta ehkä ensi vuonna sitten. Toisaalta ei se huono ole, jos välillä tekee toisin. Kuitenkin haudoilla käyminen ja joulukirkossa käyminen luo jouluun oman tunnelmansa.

– Sain ajokortin 2.2.2013

– Kävin ensimmäistä kertaa Keuruun varuskunnassa

– Join ensimmäistä kertaa inkivääriteetä

– Kävin ensimmäistä kertaa sydänultrassa

– Osallistuin Sotainvalidien Veljasliiton Saarijärven osaston 70-vuotisjuhlaan

– Olin kesällä ensimmäistä kertaa Juha Tapion keikalla ja se oli aivan mahtava! Ihailen Juhaaentistä enemmän. Hänen tapaansa kirjoittaa ja tulkita biisejä. Se on jotain uskomatonta ja inspiroivaa

– Ostin suoristusraudan

ja olen paljon muutakin kokenut tänä vuonna, mutta tässä on pääkohdat 🙂 Aikamoinen vuosi kohta takana 🙂 Tunteita ja kokemuksia täynnä. Saa nähdä millainen tulee olemaan vuosi 2014 🙂

Hermolomaa ja stressinlievennystä

Kävin viikonloppuna mökillä ja isovanhempieni luona käymässä. Se tuli tarpeeseen ja oikeaan kohtaan. Sain hieman etäisyyttä arjesta ja sen kieputuksesta. Olinkin pienen hermoloman tarpeessa ja tarvitsin sitä, että saisi jättää aivot narikkaan. Varsinkin sitä kaipasin, että pystyisi nukkumaan yöllä.

Olin ennen viikonloppua hieman stressaantunut koulujutuista, keväästä, jatko-opinnoista, syksystä, töistä sekä ihmissuhteistani ja niiden hoitamisesta ja kaikesta.  Olin tästä kaikesta kerännyt itselleni stressiä, vaikka ei tarvitse niistä kantaa huolta eikä niillä asioilla ole kiire ja olisi pitänyt ajatella, että niiden järjestyvän omalla painollaan. Jotenkin sitä vaan ei osannut olla eikä ajatella niin.

Lisäksi jännitin keuhkojen hengitystutkimusta, joka minulle tehtiin maanantaina, kun en ollut sellaisessa ennen ollut. Sitä kutsutaan myös spirometriaksi.   Jännitin turhaan ei se ollut mitenkään paha. Laitettiin nenänipsutin nenään ja hengitettiin ja puhallettiin semmoiseen laitteeseen. Tämä tutkimus tehtiin siksi, että halutaan tutkia onko minulla astma, koska minulla on yskä, joka on kestänyt yli kahdeksan viikkoa.

En ollut nukkunut kunnolla pitkään aikaan, nukahtamiseen oli mennyt illalla aikaa ja monenlaiset ajatukset sitten pitäneet valveilla. Ei ollut pitkään aikaan tuntunut, että olisi nukkunut tarpeeksi, vaikka kuinka oli nukkunut. Nyt sain helpotusta siihen ja stressiin. Olin paljon ulkona viikonlopun aikana. Kassaralla raivasin ojia ja haravoin isäni lapsuudenkodin pihan sekä muita pieniä syyshommia tein.Ne sopivat hyvin unilääkkeeksi ja stressin lievitykseen.

Kun minulla on stressiä liikunta auttaa hirveästi. Sellainen liikunta,  jossa tulee lämmin ja ei tarvitse kummemmin ajatella. Nyrkkeilysäkkiä lyöminen nyrkkeilyhanskojen kanssa on myös hyvä tai kunnon juoksulenkki, jossa hengästyy. Saa paineita purkaa pihalle. Muukin toiminnallinen auttaa kuten siivoaminen, (vaikka en ole kovinkaan järjestelmällinen ihminen, kysykää vaikka minun äidiltä :D) koska siinä voi järjestellä tavaroiden lisäksi ajatuksiaan.  Tulee samalla myös siistiä 😉 Ehkä. Stressiini auttaa myös se, että annan itselleen aikaa olla paikoillaan. Lehtien lukeminen ja teen nauttiminen sohvannurkassa on myös hyvä juttu ja kuuntelee hyvää musiikkia. Sillä saan usein ajatuksen muualle ja tyhjentää ajatuksensa.

Nyt olo on ollut viikonlopun jälkeen virkeä ja hyvä, vaikkakin nyt alkoi tuo työssäoppimisjakso vuodeosasto ja silleen väsyttää töiden jälkeen. Jaksamista ja energiaa on kuitenkin taas ja jaksaa tehdä töitä sekä töiden jälkeen.  Nyt on muutenkin nukuttanut yöllä paremmin 🙂

Aina on aikaa pienelle tee tai kahvihetkelle :)Nyrkkeile stressi pois