Lähihoitajan työ

Lähihoitaja. Viime aikoina olen kuullut puhuttavan siitä, että kuka vain voi toimia ja sitä työtä vähätellään helposti. Kyllähän se helpompi nyt on ehkä päästä, jos poistetaan psykologiset testit. Kuitenkin silloin kuin itse hain oli useampi hakija koulutukseen. Ensin oli psykologinen testi, sitten ryhmäkeskustelu ja lopulta psykologi haastatteli. Moni jäi rannalle syystä jos toisesta. Minusta yhäkin pitäisi olla psykologinen testi, jotta karsiutuu ne jotka eivät alalle sovellu tai hakeutuvat, koska  siltä saa töitä, muulla ei väliä.

Kuitenkaan kenestä vaan ei ole lähihoitajaksi. Moni tuntuu ajattelevan, että lähihoitajat vaan siellä tietokoneiden ääressä istuu ja juo kahvia. Kyllähän siihen kykenee kuka vain.Sori vain, mutta todellisuus ei ole tämä. Monellakaan ei tunnu olevan käsitystä mitä hoitajat tekevät. Jotkut sanovat iltalehden kommenteissa, että vissii lääkäriä avustavan. Vaikkakin hoitaja yleensä näkee keskimäärin potilaita ja asukkaita enemmän kuin lääkäri. Lääkäri tutkii ja tekee diagnooseja ja määrää lääkkeet. Hoitajat vastaavat hoidosta.

Ajattelin tässä kertoa näkökulmaa lähihoitajan työstä. Siitä miten se periaatteessa toimii vuodeosastolla ja vanhusten parissa työskentelyssä. Ensin kerron yhden esimerkin millainen suunnilleen hoitajan aamuvuoro  on. Kuitenkaan se ei tarkoita sitä, että asiat menisivät aina näin.

Vuodeosastoilla voi olla enemmänkin hoidettavia, kuin palvelutaloissa. Palvelutaloissa samalla osastolla voi olla 12 ihmistä. Hoitajia vuorossa 1-2, riipuu siitä säästetäänko ja käytetään hyppäriä silloin kun on 1 hoitaja osastolla. Ihmisten kunto ja sairaudet voivat vaihdella.  Voi olla ilman apuvälineitä liikkuvia, mutta muisti ei toimi ja voi olla asiakkaita, joiden muu kroppa ei pelaa, mutta pää sitäkin paremmin. Jotkut vaativat enemmän ja jotkut vähemmän apua.

Hoitaja tekee osastolle tullessaan ensin kierroksen, että huoneiden ovet ovat auki ja kaikki hengittelevät eli ovat hengissä. Sitten aletaan herättelemään ihmisiä ja avustetaan vessaan, huolehditaan kaikille puhtaat päivävaatteet päälle, tehdään aamupesut yhdessä. Yleensä aamuisin suihkutellaan 1-2 ihmistä tai sitten on tietty saunapäivä,jolloin useampi pääsee pesulle ja muita suihkutellaan myöhemmin. Mutta yleensä niissä joissa ei ole saunaa, suihkutetaan 1-2 ihmistä, jotkut käyttävät suihkupäiviä, joissakin asiakas saa itse päättää milloin haluaa ja tarvittaessa useamminkin suihkutetaan kuin vain kerran viikossa.Vähimmäis kerta kuitenkin on se yksi per vko. Jos joku ei aamulla halua käydä, voi myös illalla käydä. Mutta tärkeintä, että kaikki ovat puhtaissa aamulla ja hyvä olla, hiukset kammattu yms. Yleensä ennen pesuja mittailaan verenpaineet ja tarvittaessa lämmöt sekä verensokerit ja tarvittaessa pistetään insuliinia.

Kun ihminen on saatu puhtaaksi, hoitaja huolehtii siitä, että hoidettava saa aamupalan, joka yleensä on puuro ( joissakin paikoissa yöhoitaja tekee puurot, joissakin keittiöhenkilökunta ja joissakin taas aamuhoitaja) tai vaihtoehtoisena leipää ja jogurttia esimerkiksi. Jotkut pystyvät syömään  itse, jotkut tarvitsevat syöttämisapua. Hoitaja huolehtii, että kaikki saavat otettua aamulääkkeet. Kun kaikki ovat saaneet syötyä, huolehtii hoitaja astioiden pesusta ja ruokatilan siisteydestä, harvassa paikassa osastolla on joku muu huolehtimassa näistä. Hoitaja myös huolehtii asiakkaiden puhtaat pyykit niiden oikeille paikoille. Osa asiakkaista haluaa huoneeseen lepäämään aamupalan jälkeen ja osa tarvitsee hoitajan apua sinne päästäkseen ja hoitaja auttaa heidät sinne.

Tässä vaiheessa hoitaja saattaa pitää kahvitauon, mutta harvoin sitä saa pidettyä. Yleensä siinä vaiheessa, kun istahdat alas kahvikupin kanssa, soi hälypuhelin ja riennettävä auttamaan vessaan tai jos joku on kaatunut tai katsomaan onko joku saanut sairaskohtauksen. Taikka kello alkaa olemaan sen verran paljon, että alettava laittaa lounaslääkkeitä valmiiksi ja valmistautumaan lounaaseen, hakea lounas osastolle, alettava hakea ihmisiä syömään, jakaa ruokaa ja auttaa tarvittaessa ruokailussa. Ennen ruokailua tarvittaessa verensokerin mittaukset ja ateriainsuliinipistokset. Lääkkeet kaikille. Tämän jälkeen päivälevolle halukkaat autetaan huoneisiinsa ja myös vessaan. Hoidetaan keittö kuntoon ja tiskit.

Sitten päästään hoitamaan kirjauksia ja usein syödään lennosta, jotain. Sitten yleensä iltavuoro tulee ja pidetään rapsa eli raportti siitä miten aamu on mennyt ja onko kenelläkään asiakkaalla mitään erityistä ollut esim. mahakipua tai uutta lääkitystä aloitettu ja ehditään siinä samalla ehkä ensimmäistä kertaa istumaan rauhassa alas ja juoda kupillinen kahvia, jossei hälytin soi.

Tämä tyyppistä on aamu, jossa ei ole ylimääräistä. Kuitenkaan aina kaikki ei mene näin. Yksi pienikin asia voi muuttaa päivän kulun. Täytyy olla valmis reagoimaan äkillisiin tilanteisiin esimerkiksi elvyttämään tarvittaessa. Ja hoitajana voi joutua kokemaan väkivaltaa esimerkiksi voi  asiakkaan pitkälle edenneen muistisairauden vuoksi saada nyrkistä esimerkiksi aamupesuja tehdessä, muistisairas ei välttämättä ymmärrä tilannetta missä on. Silloin on tärkeä toimia tilanteessa oikein, saada ihminen luottamaan ja rauhoittumaan sekä tarvitaan kykyä asettua toisen  asemaan.

Hoitajat myös huolehtivat monessa paikassa lääkkeiden jaosta dosetteihin, jos apteekista tule pusseista, haavojen hoidosta, ihmisten turvallisuudesta niin henkinen kuin fyysinen, virikkeistä, valvoo aihettaako aloitettu lääke ihmiselle haitallisia vaikutuksia, vaippatilauksien, lääketilauksien ja ruokatilauksien tekeminen. Ihmisen voinnin seuranta. Ja paljon muuta.

En sano, että hoitajan työ olisi helpompaa kuin muiden alojen työ, muttei se kyllä helppokaan ole. Se on fyysisesti ja henkisesti raskasta. Käännellään ja autellaan itseäänkin 3x isompia ihmisiä ja kaikissa paikoissa ei huomioida ihmisten työergonomiaa esim. apuvälineitä hommaamalla ja ne täytyy joskus perustella todella hyvin, että niitä saa. Lisäksi pitää myös tiedostaa, että työhön voi liittyä kuolevan kohtaamista esimerkiksi vanhustyössä ja vuodeosastoilla. Ja muistaa se, että monet hoitajat tekevät kaksi ja kolmivuorotyötä. Joka kolmas viikonloppu vapaa, joskus voi joistan tärkeistä hetkistä jäädä paitsi esimerkiksi häät taikka olla vaikka jouluna töissä ja perhe viettää joulua ilman äitiä tai isää tai lastaan, jos ei saa vapaata. Nykyään myös säästetään hoitajien määrässä. Yksi hoitaja saattaa tehdä kahden hoitajan työt, mutta työaika ei lisäänny. Tuplavuorotkaan eivät ole harvinaisuus, ulkopuolisia sijaisia ei saa ottaa, vaan puuttuvia vuoroja  tehdään omalla porukalla. Tiettyyn pisteeseen porukka jaksaa, mutta pian jos näin jatkuu kasvaa sairaslomien määrä ja hoitajia lähtee muihin hommiin.

Työ osaa olla raskasta ja kiireistä, mutta osaa se antaa myös paljon ja on paljon hyviäkin puolia 🙂 Mut ne jotka sanoo, että työ on helppoa, voi tulla itse kokeilemaan ja sanoa sitten onko vai ei 🙂

Kannattaa muistaa miks meillä on esimerkiksi palvelutaloja ja niissä hoitajia. Jotta lasten ei tarvitse miettiä onko äiti muistanut ottaa lääkkeet, onkohan se lähtenyt taas ulos ja löytääkö se kotiin. Jos ei nyt pääse jotenkin karkaamaan palvelutalosta äidin pitäisi olla ainakin yhdessä paikassa. Ja vaikka lehdissä tuodaan paljon huonoa esiin vanhushoidosta, mikä on hyvä, että tuodaan epäkohtia esiin, mutta on hyvä tietää ja muistaa, että on niitä hyviäkin. Ja hoitajat tekevät parhaansa niiden resurssien puitteissa mitä heille on annettu.

 

 

 

Aktiivisemmin blogiin uutta sisältöä

Olen pitkään ollut harmissani, kun ei ole ehtinyt kirjoittamaan tänne. Arki painaa välillä vaan niin vimmatusti päälle ja myönnän sen ettei aina ole kyllä ideoita mistä kirjoittaisi. Tai sinä hetkenä kun on syntynyt idea mistä kirjoittaa, ei satukaan olemaan tietokoneen äärellä  Ja minä kun satun olemaan sellainen, jos saan juttuidean se täytyy kirjoittaa heti ylös tai muuten se unohtuu. Silloin kun unohtuu jää harmittamaan kun hyvä juttu unohtuu.

Eilen kuitenkin löysin ilokseni kännykästäni Play-kaupasta ilmaisen wordpress-sovelluksen. Nyt voin kirjoittaa tänne silloinkin, kun en ole tietokoneen äärellä ja ihan missä vain. Milloin vain haluan. Sovelluksessa on sekin kätevyys, että kykenen lisämään kännykällä ottamia kuvia juttuihin. 
Olen kyllä nyt innosta pinkeä ja nyt kun koulukin alkaa olemaan lopuillaan ehdin toivon mukaan paremmin kirjoittamaankin. Varsinkin kun on reilu puolitoista kuukautta aikaa ennen kuin kesätyöt alkavat. Ennen sitä tapahtuu kuitenkkn muutto kotoa. Outo fiilis, mutta kuitenkin jännityksellä odottava ja kumminkin ei ole vielä sisäistänyt, että se tulee oikeasti tapahtumaan.

Tämä kirjoittaminen on kyllä minulle niin tärkeä asia. Sillä on välillä ihanan puhdistava vaikutus ja voi tuoda ajatuksiaan julki, tietenkin yrittäen välttää muiden loukkaamista. Kuitenkin pyrin olemaan rehellinen ja aito ja uskaltaa 🙂

Pikkukaupunki- ja asuntolaelämää

Monet ihmiset usein ihmettelevät miten isossa kaupungissa asunut tyttö, muuttaa pienelle paikkakunnalle asuntolaan asumaan ja opiskelemaan alaa, jota pystyisi opiskelemaan kotikaupungissaankin. Syitä asialle on ollut monenlaisia. Muun muassa se vaikutti asiaan, että lukion jälkeen halusin pois kotoa ja nähdä millaista se elämä on kotikaupungin ulkopuolella, joten hain opiskelemaan eripuolille Suomea.

Kun sain tietää, että ylioppilaslakki jää saamatta keväällä 2011, tein päätöksen, etten osallistu ammattikorkean pääsykokeisiin enkä minkään muunkaan koulun enää.  Syynä oli se, että halusin suorittaa ylioppilastutkinnon loppuun eli yrittää syksyllä 2011 uudestaan kirjoittaa ylioppilaaksi. Kuitenkin olin ehtinyt jo käydä sosiaali- ja terveysalan pääsykokeissa. Sain sitten jossain vaiheessa kesälomaa tiedon, että minut oli valittu opiskelemaan sosiaali- ja terveysalalle lähihoitajaksi pienemmälle paikkakunnalle. Yhden yön mietittyäni päätin ottaa paikan vastaan, sillä paikkakunta sijaitsi lähellä kotikaupunkiani, joten kirjoituksissa käyminen koulun ohessa ei tuottanut ongelmia. Niinpä syksyn aikana ehdin kirjoittaa ylioppilaaksi ja suorittaa lähihoitajaopinnoista yhden neljäsosan.

Tämä pikkukaupunki ei kyllä paljoa häviä isommalle kaupungille. Täällä on peruspalvelut mitä ihminen tarvitsee pärjätäkseen: rautatieasema, matkahuolto, poliisi, sairaala, terveyskeskus, neuvola, autokouluja, kouluja, ruokakauppoja, kenkäkauppoja, pankkeja, kukkakauppa ja hautaustoimisto yms. Lisäksi on erilaisia vapaa-ajan ja harrastusmahdollisuuksia. Paikkakunnalta löytyy myös teatteri sekä elokuvateatteri sekä mukavia pieniä kahviloita sekä jäähalli, urheilukenttä ja uimahalli. Etäisyydet palvelujen luokse eivät ole suurimmaksi osaksi kovinkaan kaukana, kävelymatkan päässä, jotkut kyllä vaativat apuneuvoja niihin pääsemiseksi. Bussit kyllä kulkevat hyvin moneen suuntaan. Maisemat ovat aivan ihanat eri vuoden aikoina. Luonto lähellä eikä ole vain kerrostaloilla täytetty. Peltoa ja hevosia voi nähdä niillä välillä.

Jotenkin lukion jälkeen näin pienelle paikkakunnalle oli ihana tulla opiskelemaan. Täällä käveleminen ja luonto, jotenkin rentouttaa. Kotikaupungin keskustassa tuntuu, että kaikilla on kiire jonnekin, johtuu varmaan siitä, että ihmisiä on niin paljon. Täälläkin ihmisillä on varmasti omat kiireensä, täällä kuitenkaan väestön pienemmyyden vuoksi, se ei tartu niin pahasti itseensä kuin suuremmassa kaupungissa. Kaupungissa oli aina kiire bussiin, kotiin taikka kauppaan. Täällä pienellä pienemmällä paikkakunnalla tuntuu, että kaiken kyllä ehtii tehdä ajallaan ja useimmiten kaikessa rauhassa, kunhan varaa tarpeeksi aikaa.

Moni kammoksuu ajatusta asuntolassa asumista. Asuntolassa missä asun, niin solut ovat tarkoitettu kahdeksalle henkilölle. Huoneita on neljä eli kaksi ihmistä jakaa yhden huoneen. Huoneessa on kaksi sänkyä, vaatekaappia, kirjoituspöytää, ikkuna verhot sekä kaksi pientä kirjahyllyä.

Minä pidän asuntolassa asumisesta, vaikkakin ikävä puoli on se, että viikonlopuksi täytyy lähteä pois asuntolasta paitsi jos on hyvä syy esim. pitkä matka kotiin taikka työ. (asuntolassa asuu myös alaikäisiä eikä viikonloppuisin ole asuntolanvalvojaa) Kotona on ihan mukava käydä, kun näkee poikakaveria, omia kavereita ja perhettä, mutta välillä ärsyttää, kun aina täytyy mennä jonnekin, eikä voi jäädä yhteen paikkaan pitkäksi aikaa. Juuri, kun olet ehtinyt asettua, niin pian täytyy lähteä.

Kuitenkin pidän asuntolassa asumisesta siksi, että saan itselleni ns. enemmän tilaa hengittää kuin että asuisin kotona kokonaisen viikon.  Vanhemmillani on kuitenkin omat tavat ja sääntönsä, jotka heidän kanssaan asuessaan koskevat myös minua, mutta asuntolassa saan toimia omien tapojeni ja sääntöjeni mukaan, kunhan ne eivät ole asuntolan sääntöjä vastaan (taikka ei jää kiinni asuntolan sääntöjen rikkomisesta) Lisäksi asuntolanvalvojat tarjoavat kyytejä kauppaan sekä harrastuksien äärelle. Ammattikoulun asuntolassa asumisessa on sekin etu, että asuminen on ilmaista, ei ole vuokraa. Itse täytyy maksaa avainpanttimaksu, jonka saa avaimen palauttamisen jälkeen takaisin, jos ei ole rikkonut asuntolassa mitään.  Itse laitetaan ruoka, jos haluaa syödä, mutta asuntolanvalvojilta saa ilmaiseksi wc-paperia sekä astianpesuainetta.

Jotkut saattavat miettiä eikö haittaa, kun asuu niin monen kanssa ja joutuu jakamaan huoneen kenties jonkun ihan vieraan ihmisen kanssa. No, ensin se tuntui oudolta asua toisen kanssa samassa huoneessa, kun oli vanhemman isosiskon muuton jälkeen tottunut nukkumaan yksin omassa huoneessa, mutta kyllä siihen sopeutui. Ja jos solussa on mukava porukka, niin asuntolaelämäkin on ihan mukavaa.