Irtiottoa arjesta ja hiljaisuutta

Kaupungissa arkielämä on kiireistä. Aina on kiirehdittävä jonnekin kouluun, töihin, täytyy harrastaa, muistaa nähdä kavereita, olla hyvä kumppani, lapsia hankki ja heidät ruokkia. Autojen ja bussien ääniä.Välillä on hyvä painaa jarrua ja hidastaa.

Itse nautin siitä, että välillä lähtee yksin metsään ja voi kuunnella vain luonnon ääniä ja nauttin suuresti siitä rauhasta. Myös järvenrantaan meneminen vaikka Take away kupin kanssa itsekseen on ihana hetki tai kotona ihan olla hiljaa, ei radiota tai telkkaria eikä kannettavaa tietokonetta.

Pidän kovasti siitä, kun on kaunis ilma ja tukka hulmuaa tuulessa kevyesti ja voi nauttia raikkaasta ilmasta ja voi haistaa raikkauden. Se on kuin joku hyväilisi tukkaa.

Pienikin hetki hiljaisuutta voi tehdä autuaaksi. Hetki jolloin ei tarvitse sanoa tai tehdä mitään.Myös se tekee hiljaisuudesta kauniin, ettei hiljaisuuden aikana tarvitse tehdä mitään voi vain jäädä seisahtumaan omien ajatuksien kanssa.

Nuorempana ärsytti mennä mökille, koska se oli kaukana kaikesta ja tuntui, ettei siellä ole mitään eikä tapahdu mitään. Nykyään kun sinne ehtii, sitä osaa nauttia juuri siitä, ettei siellä ole mitään ja siitä luonnon kauneudesta ja järvestä mikä on lähellä.

Viime aikoina on viehättänyt ajatus siitä, että olisi mökki jossa ei olisi sähkö ja vain kamina taikka takka lämpöä tuomassa. Puusauna olisi myös ihana.Ajatukseen sisältyi myös se, että voisi laittaa kännykän pois päältä ja unohtaa kannettavantietokoneen kotiin. Sitten voisi sammoa ympäri metsiä, uida ja iltaisin lämmittää saunan. Nauttisin myös kovasti, että voisi tuijotella takkatuleen ja juoda lämmintä juomista, lökövaatteissa ja villasukissa. Se olisi sellainen ihana irtiotto arjesta.

Toisaalta olisi kiva lähteä telttailemaan. Ei ole tullut telttailtua partiovuosien. Kyllä sitä on kaivannut vähän sitä metsän keskellä nukkumista sammalpatjan päällä. Retkieväät ja trangialla ruokaa 🙂 No ehkä vielä joskus 🙂

IMG_9478

Uutta vuotta ja inssiä :)

Vuosi on vaihtunut vuoteen 2013. Kuinkahan pitkään kirjoitan vielä vahingossa 2012 vuodeksi vai oppisinkohan uuden vuosiluvun nopeasti? Saa nähdä.

Vuosi on alkanut hyvin. Sain aloittaa sen minulle tärkeiden ihmisten kanssa, poikakaverin ja omien vanhempieni kanssa. Oli kiva, kun uutta vuotta tuli vietettyä eri tavalla kuin viime vuosina, mutta kuitenkin tietyllä tavalla se tuntui hassulta. Lukiovuosista viime uuteen vuoteen oli tullut vietettyä uutta vuotta kavereiden kanssa, joten ei kai se ihme, että hieman hassulta sattuu tuntemaan. Oli kumminkin kiva tänä uutena vuotena viettää aikaa poikakaverin kanssa, ihastella raketteja ja katsoa kotona Sherlock Holmesia vanhempien kanssa.

Tänään 2.1.2013 klo 14.30 alkoi inssi.

Yöllä näin unia siitä kuinka en koskaan päässyt inssiin enkä sitä ennen 13.30 olleeseen lisäajotunnille.  Matkustin junalla aina onnistuneesti jonnekin muualle kuin opiskelupaikkakunnalleni, jossa inssi oli tarkoitus suorittaa. Ensimmäisellä matkustuskerralla päädyin Tampereelle ja unessani olin heräävinäni siihen, että se oli unta ja vielä ehtiväni inssiin. Toisella matkustuskerralla löysin itseni Joensuusta, heräsin sinne saavuttuani oikeasti ja huokasin helpotuksesta, että se oli vain unta.(herätyskello herätti)

Heräsin siinä 9 aikoihin. Lojuin sängyssäni noin vartin ja nousin ylös aamupalalle. Teetä, leipää ja maustamatonta jogurttia hillon kanssa. Mieleni teki kyllä kahvia, mutta ajattelin, että tee pitäisi mielen sopivan rentona. Kävin sitten aamupalan jälkeen pesemään tukkani. Puin päälleni ja muita aamutoimia siinä tein. Sitten äiti lähti viemään minua autolla bussille, joka vei minut opiskelupaikkakunnalle.

Kotona olin ollut vielä melko rauhallinen ja automatkalla bussille, mutta noustuani bussiin minua alkoi jännittää. Vatsanikin alkoi tapansa mukaan reagoida stressiin, eli alkoi kerätä perhosia vatsaani. Lisäksi mielessäni pyöri kaikennäköisiä asioita. Yritin mielessäni kerrata niitä asioita, joita ajaessani pitää muistaa ottaa huomioon.

Lähestyessämme opiskelupaikkakunnan matkahuoltoa bussilla, bussin toisella puolella käytävää istuva matkustaja alkoi yskiä kovin. Saavuttuamme perille menin ulos bussista ja perässäni tuli tämä yskinyt matkustaja. Juuri, kun ehdin pois hänen altaan, hän tulee kohtaan jossa hetki sitten olin seissyt. Hän purjosi siihen kohtaan maahan. Nättiä? Ikäväähän se oli, että hän voi pahoin, mutta jotenkin olin onnellinen, etten se ollut minä, joka purjosi jännitystä pois. Ja onneksi ehdin pois alta. Toivottavasti matkustajalla on jo parempi olla.

Bussini oli saapunut hyvissä ajoin opiskelupaikkakunnalle ja minulla oli hyvin aikaa. Päätin vielä käydä kahvilassa teellä ja yritin saada ajatukseni rentoutumaan. Teen juotuani lähdin autokoululle odottamaan lisäajotunnin alkua. Minulla oli autokoulu ajo-opas vai mikä onkaan ja siitä kertailin asioita, kuten väistämisvelvollisuudet ja erilaisia kylttejä sekä taskuparkkeerauksen.

Sitten alkoi lisäajotunti aikanaan ja se meni hyvin ja osasin olla rennompi kuin aikaisemmilla ajotunneilla. Sain myös paljon hyvää ja rakentavaa palautetta opettajalta vielä viimeisillä metreillä Stressaus inssistä hetkellisesti taukosi siinä. Kun, sitten pysäköin auton katsastuskonttorille, jännitys tuli takaisin.

Ensin katsastusmies kertoi inssinsuorittamisesta sekä haittaako keskusteleminen. Lähdimme sitten ajelemaan ajonopettaja takapenkillä ajelemaan. Kävimme eräällä huoltoasemalla peruuttelemassa parkkiruutuihin ja katsastusmies kertoi minne pitäisi ajaa seuraavaksi. Itse sain valita reitin huoltoasemalle ja paikkoihin, joihin mies pyysi ajamaan.

 

Ajo päättyi sitten takaisin katsastusasemalle, josta oli lähetty. Kun palautteen antamaan alkoi, olin ihan varma, että katsastusmies sanoo, että ajo on hylätty. Sitten hän kysyikin haittaako, jos hän kirjoittaa minulle ajokortin. Olin äimänä. Olin päässyt läpi. Hetki kesti, kun tajusin sen olevan totta. Oikeastaan se alkoi mennä aivoihin vasta siinä vaiheessa, kun palasimme ajonopettajan kanssa autokoululle allekirjoittamaan papereita ja sain lahjaksi autokoululta parkkikiekon. Sitten, kun astuin autokoulun ovesta ulos, tunne oli aivan uskomaton. Olin saanut kaikki kokeet kerralla kertaa läpi, toisin kuin olin epäillyt.

Toivoin tietenkin pääseväni kokeet kerralla läpi, mutta monia tärkeitä kokeita on elämän aikana täytynyt uusia toiseen kertaan. Autokoulun teoriakoetta ei tarvitse uusia eikä ajokoetta. Uskomatonta. Tunne on vieläkin uskomaton. Niin uskomaton, että se saa melkein kyyneliin, mutta en aio niitä tänään vuodattaa.  Tänään minä hymyilen. On syytä hymyillä 🙂

Hyvää uutta vuotta 2013 kaikille 🙂

Pink on PoP

Koulusta taikka töistä tultua on toisinaan mukava vaihtaa vaatteet rennompaan ja ottaa lämmintä juomista, kuunnella hyvää musiikkia ja kenties polttaa kynttilöitä, jos on mahdollista. Kahvi on paras lämminjuoma mutta kyllä tee, kaakao tai glögikin menee 🙂 Joskus on mukava vaan istahtaa keittiön pöydän ääreen nauttimaan siitä lämpimästä juomasta ja haaveilla kaikenlaista samalla kun katsoo ulos.

Kun näin nämä housut olin tuli sellainen tunne, että pakko saada nuo :> sopivat juuri siihen rentoon pukeutumiseen mitä kotona kaipaa 🙂 ja lämpimät ovat :>  Ulkoa kun tulee pakkassäästä sisälle on mukava laittaa nämä housut ja villasukat jalkaan 🙂 Kuviointi ja värikin on kiva 🙂

Pinkkii :>
Pinkkii :>

En ole aikaisemmin ostellut paljoakaan pinkkejä vaatteita, mutta nyt jotenkin on tullut kaiketi selainen kausi, että pinkki on kiva väri 🙂 Ostin loppu kesästä pinkin jakun.

Pinkki jakku
Lisää pinkkiä 🙂

Ostin syksyn alussa pinkin t-paidankin 🙂 ei ole valitettavasti siitä kuvaa. Lisäksi ostin silloin myös pinkkiä kynsilakkaa 🙂 Mikäköhän mua vaivaa 😀 Voiks tästä rakkautta syyttää vai onks kyse jostain aivan muusta? ;> Vai näenkö mää ihan muuten vaan maailman vaaleanpunaisin silmin?:> Pinkit piilolinssit vois kyl olla aika siistit 😉 taikka selaiset sydämenmuotoiset vaaleanpunaiset aurinkolasit 😉 haha 😀