Lähihoitajan työ

Lähihoitaja. Viime aikoina olen kuullut puhuttavan siitä, että kuka vain voi toimia ja sitä työtä vähätellään helposti. Kyllähän se helpompi nyt on ehkä päästä, jos poistetaan psykologiset testit. Kuitenkin silloin kuin itse hain oli useampi hakija koulutukseen. Ensin oli psykologinen testi, sitten ryhmäkeskustelu ja lopulta psykologi haastatteli. Moni jäi rannalle syystä jos toisesta. Minusta yhäkin pitäisi olla psykologinen testi, jotta karsiutuu ne jotka eivät alalle sovellu tai hakeutuvat, koska  siltä saa töitä, muulla ei väliä.

Kuitenkaan kenestä vaan ei ole lähihoitajaksi. Moni tuntuu ajattelevan, että lähihoitajat vaan siellä tietokoneiden ääressä istuu ja juo kahvia. Kyllähän siihen kykenee kuka vain.Sori vain, mutta todellisuus ei ole tämä. Monellakaan ei tunnu olevan käsitystä mitä hoitajat tekevät. Jotkut sanovat iltalehden kommenteissa, että vissii lääkäriä avustavan. Vaikkakin hoitaja yleensä näkee keskimäärin potilaita ja asukkaita enemmän kuin lääkäri. Lääkäri tutkii ja tekee diagnooseja ja määrää lääkkeet. Hoitajat vastaavat hoidosta.

Ajattelin tässä kertoa näkökulmaa lähihoitajan työstä. Siitä miten se periaatteessa toimii vuodeosastolla ja vanhusten parissa työskentelyssä. Ensin kerron yhden esimerkin millainen suunnilleen hoitajan aamuvuoro  on. Kuitenkaan se ei tarkoita sitä, että asiat menisivät aina näin.

Vuodeosastoilla voi olla enemmänkin hoidettavia, kuin palvelutaloissa. Palvelutaloissa samalla osastolla voi olla 12 ihmistä. Hoitajia vuorossa 1-2, riipuu siitä säästetäänko ja käytetään hyppäriä silloin kun on 1 hoitaja osastolla. Ihmisten kunto ja sairaudet voivat vaihdella.  Voi olla ilman apuvälineitä liikkuvia, mutta muisti ei toimi ja voi olla asiakkaita, joiden muu kroppa ei pelaa, mutta pää sitäkin paremmin. Jotkut vaativat enemmän ja jotkut vähemmän apua.

Hoitaja tekee osastolle tullessaan ensin kierroksen, että huoneiden ovet ovat auki ja kaikki hengittelevät eli ovat hengissä. Sitten aletaan herättelemään ihmisiä ja avustetaan vessaan, huolehditaan kaikille puhtaat päivävaatteet päälle, tehdään aamupesut yhdessä. Yleensä aamuisin suihkutellaan 1-2 ihmistä tai sitten on tietty saunapäivä,jolloin useampi pääsee pesulle ja muita suihkutellaan myöhemmin. Mutta yleensä niissä joissa ei ole saunaa, suihkutetaan 1-2 ihmistä, jotkut käyttävät suihkupäiviä, joissakin asiakas saa itse päättää milloin haluaa ja tarvittaessa useamminkin suihkutetaan kuin vain kerran viikossa.Vähimmäis kerta kuitenkin on se yksi per vko. Jos joku ei aamulla halua käydä, voi myös illalla käydä. Mutta tärkeintä, että kaikki ovat puhtaissa aamulla ja hyvä olla, hiukset kammattu yms. Yleensä ennen pesuja mittailaan verenpaineet ja tarvittaessa lämmöt sekä verensokerit ja tarvittaessa pistetään insuliinia.

Kun ihminen on saatu puhtaaksi, hoitaja huolehtii siitä, että hoidettava saa aamupalan, joka yleensä on puuro ( joissakin paikoissa yöhoitaja tekee puurot, joissakin keittiöhenkilökunta ja joissakin taas aamuhoitaja) tai vaihtoehtoisena leipää ja jogurttia esimerkiksi. Jotkut pystyvät syömään  itse, jotkut tarvitsevat syöttämisapua. Hoitaja huolehtii, että kaikki saavat otettua aamulääkkeet. Kun kaikki ovat saaneet syötyä, huolehtii hoitaja astioiden pesusta ja ruokatilan siisteydestä, harvassa paikassa osastolla on joku muu huolehtimassa näistä. Hoitaja myös huolehtii asiakkaiden puhtaat pyykit niiden oikeille paikoille. Osa asiakkaista haluaa huoneeseen lepäämään aamupalan jälkeen ja osa tarvitsee hoitajan apua sinne päästäkseen ja hoitaja auttaa heidät sinne.

Tässä vaiheessa hoitaja saattaa pitää kahvitauon, mutta harvoin sitä saa pidettyä. Yleensä siinä vaiheessa, kun istahdat alas kahvikupin kanssa, soi hälypuhelin ja riennettävä auttamaan vessaan tai jos joku on kaatunut tai katsomaan onko joku saanut sairaskohtauksen. Taikka kello alkaa olemaan sen verran paljon, että alettava laittaa lounaslääkkeitä valmiiksi ja valmistautumaan lounaaseen, hakea lounas osastolle, alettava hakea ihmisiä syömään, jakaa ruokaa ja auttaa tarvittaessa ruokailussa. Ennen ruokailua tarvittaessa verensokerin mittaukset ja ateriainsuliinipistokset. Lääkkeet kaikille. Tämän jälkeen päivälevolle halukkaat autetaan huoneisiinsa ja myös vessaan. Hoidetaan keittö kuntoon ja tiskit.

Sitten päästään hoitamaan kirjauksia ja usein syödään lennosta, jotain. Sitten yleensä iltavuoro tulee ja pidetään rapsa eli raportti siitä miten aamu on mennyt ja onko kenelläkään asiakkaalla mitään erityistä ollut esim. mahakipua tai uutta lääkitystä aloitettu ja ehditään siinä samalla ehkä ensimmäistä kertaa istumaan rauhassa alas ja juoda kupillinen kahvia, jossei hälytin soi.

Tämä tyyppistä on aamu, jossa ei ole ylimääräistä. Kuitenkaan aina kaikki ei mene näin. Yksi pienikin asia voi muuttaa päivän kulun. Täytyy olla valmis reagoimaan äkillisiin tilanteisiin esimerkiksi elvyttämään tarvittaessa. Ja hoitajana voi joutua kokemaan väkivaltaa esimerkiksi voi  asiakkaan pitkälle edenneen muistisairauden vuoksi saada nyrkistä esimerkiksi aamupesuja tehdessä, muistisairas ei välttämättä ymmärrä tilannetta missä on. Silloin on tärkeä toimia tilanteessa oikein, saada ihminen luottamaan ja rauhoittumaan sekä tarvitaan kykyä asettua toisen  asemaan.

Hoitajat myös huolehtivat monessa paikassa lääkkeiden jaosta dosetteihin, jos apteekista tule pusseista, haavojen hoidosta, ihmisten turvallisuudesta niin henkinen kuin fyysinen, virikkeistä, valvoo aihettaako aloitettu lääke ihmiselle haitallisia vaikutuksia, vaippatilauksien, lääketilauksien ja ruokatilauksien tekeminen. Ihmisen voinnin seuranta. Ja paljon muuta.

En sano, että hoitajan työ olisi helpompaa kuin muiden alojen työ, muttei se kyllä helppokaan ole. Se on fyysisesti ja henkisesti raskasta. Käännellään ja autellaan itseäänkin 3x isompia ihmisiä ja kaikissa paikoissa ei huomioida ihmisten työergonomiaa esim. apuvälineitä hommaamalla ja ne täytyy joskus perustella todella hyvin, että niitä saa. Lisäksi pitää myös tiedostaa, että työhön voi liittyä kuolevan kohtaamista esimerkiksi vanhustyössä ja vuodeosastoilla. Ja muistaa se, että monet hoitajat tekevät kaksi ja kolmivuorotyötä. Joka kolmas viikonloppu vapaa, joskus voi joistan tärkeistä hetkistä jäädä paitsi esimerkiksi häät taikka olla vaikka jouluna töissä ja perhe viettää joulua ilman äitiä tai isää tai lastaan, jos ei saa vapaata. Nykyään myös säästetään hoitajien määrässä. Yksi hoitaja saattaa tehdä kahden hoitajan työt, mutta työaika ei lisäänny. Tuplavuorotkaan eivät ole harvinaisuus, ulkopuolisia sijaisia ei saa ottaa, vaan puuttuvia vuoroja  tehdään omalla porukalla. Tiettyyn pisteeseen porukka jaksaa, mutta pian jos näin jatkuu kasvaa sairaslomien määrä ja hoitajia lähtee muihin hommiin.

Työ osaa olla raskasta ja kiireistä, mutta osaa se antaa myös paljon ja on paljon hyviäkin puolia 🙂 Mut ne jotka sanoo, että työ on helppoa, voi tulla itse kokeilemaan ja sanoa sitten onko vai ei 🙂

Kannattaa muistaa miks meillä on esimerkiksi palvelutaloja ja niissä hoitajia. Jotta lasten ei tarvitse miettiä onko äiti muistanut ottaa lääkkeet, onkohan se lähtenyt taas ulos ja löytääkö se kotiin. Jos ei nyt pääse jotenkin karkaamaan palvelutalosta äidin pitäisi olla ainakin yhdessä paikassa. Ja vaikka lehdissä tuodaan paljon huonoa esiin vanhushoidosta, mikä on hyvä, että tuodaan epäkohtia esiin, mutta on hyvä tietää ja muistaa, että on niitä hyviäkin. Ja hoitajat tekevät parhaansa niiden resurssien puitteissa mitä heille on annettu.

 

 

 

Kurkistus vuoteen 2013

Tämä vuosi on ollut muutoksia täynnä ja koen elämän taas kasvattaneen minua ja antaneen minulle lisää elämänkokemusta.

Tänä vuonna

–  olen oppinut miten maksetaan laskuja ja oppinut pitämään parempaa huolta taloudestani

–  olen valmistunut lähihoitajaksi

–  olen tehnyt lähihoitajan töitä erilaisissa työyhteisöissä

– olen muuttanut 3 kertaa vuoden sisällä, ensin muuttanut vanhempieni luota ensimmäiseen omaan kotiin. toinen tulee siitä kun muutin huonon taloudellisen tilanteen vuoksi takaisin vanhempieni luokse ja kolmas siitä kun muutin vanhempieni luota takaisin omilleni saatuani uuden työn

– olen oppinut olemaan nöyrempi ja arvostamaan asioita enemmän. Olen nähnyt työni takia erilaisia elämäntilanteit, jotka ovat herättäneet ja auttaneet arvostamaan enemmän omaa elämääni ja olemaan kiitollinen siitä mitä olen saanut. Myös se, että kun pelkää menettävänsä jotain tai on menettänyt jotai arvokasta, sitä osaa arvostaa enemmän juuri silloin, jos ei ole aikaisemmin ymmärtänyt.

– olen tuntenut itseni itsevarmemmaksi kuin koskaan, olen hyväksynyt sen, että olen tällainen kuin olen. En täksi muuksi muutu. En ehkä ole maailman kaunein ihminen tai älykkäin, hienoimman vartalon omistama tai upeimman käytöksen omaava henkilö, mutta se ei ole tärkeintä maailmassa. Tärkeintä on se, että minulle tärkeät ja rakkaat ihmiset rakastavat ja pitävät minusta tällaisena kuin olen. Osaan olla rehellisempi itselleni ja uskoa itseeni enemmän. Uskallan olla minä. Uskallan pukeutua mekkoihin ja tälläytyä, muulloinkin kuin vain juhlia varten, ihan omaksi iloksi ja itseäni varten.

– olen tehnyt ruokia joita en ole koskaan tehnyt kuten esim. woki josta kerroin aikaisemmin ja olen uskaltanut kokeilla uusia asioita esim. käynyt nypityttämässä kulmakarvani

– oppinut ajattelemaan asioista positiivisemmin. Toisen loppu on toisen alku. Kun jokin asia loppuu, ei siihen kannata jäädä takertumaan vaan keskittyä tulevaan. Ei sitä tiedä mitä on vielä tulossa

– olen oppinut purkamaan sydäntäni, oppinut se, että on oikeus myös olla surullinen. Usein oletetaan, koska pyrin olemaa positiivinen, nautin pienistäkin asioista ja yritän olla tyytyväinen siihen mitä minulla on ja olla siitä iloinen, ettei minulla ole murheita eikä huolia. Ajatellaan, että asiat ovat minulla aina hienosti. Tosi asiassa olen huono valittamaan, koska usein ajattelen etten halua huolestuttaa ketään ja vähättelen mieltäni painavia asioita. Kuitenkin myös minullakin on huono päiviä enkä aina jaksa olla iloinen. Ei se kuitenkaan haittaa, ei aina tarvitsekaan. Tiedän sen ja nyt olet sallinut sen itselleni sekä oppinut avaamaan mieltäni.  Ei ole helppoa olla toisen edessä niin sanotusti heikko, itkeä ja avautua, mutta se on äärettömän hieno tunne, kun sen uskaltaa tehdä. Se ei ole vaarallista ja siitä voi jäädä henkiin. Jos joku ei pysty sellaista sulattamaan, sellaista ihmistä ei kannata jäädä murehtimaan, koska kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia. On myös niitä jotka ovat oikealla hetkellä läsnä ja jotka myös pysyvät läsnä, halaavat ja lohduttavat silloin kun tuntuu, että sydän halkeaa.  Elämä kolhii, mutta se tekee myös vahvemmaksi.

– poikaystäväni vieraili isovanhempieni luona ensimmäistä kertaa

– poikaystäväni oli Uutta Vuotta 2013 juhlimassa vanhempieni luona

–  Vietin ensimmäisen Jouluaaton ilman omaa perhettäni ( äitiäni, isääni ja siskojani) ja isovanhempia, koska olin töissä aamuvuorossa ja he olivat eri puolella Suomea kuin minä.  Se tuntui oudolta, sillä 20 vuotta joulua oli tullut vietettyä oman perhaan ja isovanhempien kanssa joka vuosi. No ei joulua tarvinnut yksin viettää, kun pääsin aamuvuoroni jälkeen poikaystäväni äidin luokse sitä viettämään. Joulu oli tänä vuonna erillainen ja ihan mukava se oli siellä ja töissä, vaikka olikin ikävä omaa perhettä ja isovanhempia. Oli outoa, kun ei päässytkään aattona käymään Mummini ja Ukkini haudalla viemään kynttilää eikä tullut käytyä joulukirkossa, mutta ehkä ensi vuonna sitten. Toisaalta ei se huono ole, jos välillä tekee toisin. Kuitenkin haudoilla käyminen ja joulukirkossa käyminen luo jouluun oman tunnelmansa.

– Sain ajokortin 2.2.2013

– Kävin ensimmäistä kertaa Keuruun varuskunnassa

– Join ensimmäistä kertaa inkivääriteetä

– Kävin ensimmäistä kertaa sydänultrassa

– Osallistuin Sotainvalidien Veljasliiton Saarijärven osaston 70-vuotisjuhlaan

– Olin kesällä ensimmäistä kertaa Juha Tapion keikalla ja se oli aivan mahtava! Ihailen Juhaaentistä enemmän. Hänen tapaansa kirjoittaa ja tulkita biisejä. Se on jotain uskomatonta ja inspiroivaa

– Ostin suoristusraudan

ja olen paljon muutakin kokenut tänä vuonna, mutta tässä on pääkohdat 🙂 Aikamoinen vuosi kohta takana 🙂 Tunteita ja kokemuksia täynnä. Saa nähdä millainen tulee olemaan vuosi 2014 🙂