Uutta vuotta ja inssiä :)

Vuosi on vaihtunut vuoteen 2013. Kuinkahan pitkään kirjoitan vielä vahingossa 2012 vuodeksi vai oppisinkohan uuden vuosiluvun nopeasti? Saa nähdä.

Vuosi on alkanut hyvin. Sain aloittaa sen minulle tärkeiden ihmisten kanssa, poikakaverin ja omien vanhempieni kanssa. Oli kiva, kun uutta vuotta tuli vietettyä eri tavalla kuin viime vuosina, mutta kuitenkin tietyllä tavalla se tuntui hassulta. Lukiovuosista viime uuteen vuoteen oli tullut vietettyä uutta vuotta kavereiden kanssa, joten ei kai se ihme, että hieman hassulta sattuu tuntemaan. Oli kumminkin kiva tänä uutena vuotena viettää aikaa poikakaverin kanssa, ihastella raketteja ja katsoa kotona Sherlock Holmesia vanhempien kanssa.

Tänään 2.1.2013 klo 14.30 alkoi inssi.

Yöllä näin unia siitä kuinka en koskaan päässyt inssiin enkä sitä ennen 13.30 olleeseen lisäajotunnille.  Matkustin junalla aina onnistuneesti jonnekin muualle kuin opiskelupaikkakunnalleni, jossa inssi oli tarkoitus suorittaa. Ensimmäisellä matkustuskerralla päädyin Tampereelle ja unessani olin heräävinäni siihen, että se oli unta ja vielä ehtiväni inssiin. Toisella matkustuskerralla löysin itseni Joensuusta, heräsin sinne saavuttuani oikeasti ja huokasin helpotuksesta, että se oli vain unta.(herätyskello herätti)

Heräsin siinä 9 aikoihin. Lojuin sängyssäni noin vartin ja nousin ylös aamupalalle. Teetä, leipää ja maustamatonta jogurttia hillon kanssa. Mieleni teki kyllä kahvia, mutta ajattelin, että tee pitäisi mielen sopivan rentona. Kävin sitten aamupalan jälkeen pesemään tukkani. Puin päälleni ja muita aamutoimia siinä tein. Sitten äiti lähti viemään minua autolla bussille, joka vei minut opiskelupaikkakunnalle.

Kotona olin ollut vielä melko rauhallinen ja automatkalla bussille, mutta noustuani bussiin minua alkoi jännittää. Vatsanikin alkoi tapansa mukaan reagoida stressiin, eli alkoi kerätä perhosia vatsaani. Lisäksi mielessäni pyöri kaikennäköisiä asioita. Yritin mielessäni kerrata niitä asioita, joita ajaessani pitää muistaa ottaa huomioon.

Lähestyessämme opiskelupaikkakunnan matkahuoltoa bussilla, bussin toisella puolella käytävää istuva matkustaja alkoi yskiä kovin. Saavuttuamme perille menin ulos bussista ja perässäni tuli tämä yskinyt matkustaja. Juuri, kun ehdin pois hänen altaan, hän tulee kohtaan jossa hetki sitten olin seissyt. Hän purjosi siihen kohtaan maahan. Nättiä? Ikäväähän se oli, että hän voi pahoin, mutta jotenkin olin onnellinen, etten se ollut minä, joka purjosi jännitystä pois. Ja onneksi ehdin pois alta. Toivottavasti matkustajalla on jo parempi olla.

Bussini oli saapunut hyvissä ajoin opiskelupaikkakunnalle ja minulla oli hyvin aikaa. Päätin vielä käydä kahvilassa teellä ja yritin saada ajatukseni rentoutumaan. Teen juotuani lähdin autokoululle odottamaan lisäajotunnin alkua. Minulla oli autokoulu ajo-opas vai mikä onkaan ja siitä kertailin asioita, kuten väistämisvelvollisuudet ja erilaisia kylttejä sekä taskuparkkeerauksen.

Sitten alkoi lisäajotunti aikanaan ja se meni hyvin ja osasin olla rennompi kuin aikaisemmilla ajotunneilla. Sain myös paljon hyvää ja rakentavaa palautetta opettajalta vielä viimeisillä metreillä Stressaus inssistä hetkellisesti taukosi siinä. Kun, sitten pysäköin auton katsastuskonttorille, jännitys tuli takaisin.

Ensin katsastusmies kertoi inssinsuorittamisesta sekä haittaako keskusteleminen. Lähdimme sitten ajelemaan ajonopettaja takapenkillä ajelemaan. Kävimme eräällä huoltoasemalla peruuttelemassa parkkiruutuihin ja katsastusmies kertoi minne pitäisi ajaa seuraavaksi. Itse sain valita reitin huoltoasemalle ja paikkoihin, joihin mies pyysi ajamaan.

 

Ajo päättyi sitten takaisin katsastusasemalle, josta oli lähetty. Kun palautteen antamaan alkoi, olin ihan varma, että katsastusmies sanoo, että ajo on hylätty. Sitten hän kysyikin haittaako, jos hän kirjoittaa minulle ajokortin. Olin äimänä. Olin päässyt läpi. Hetki kesti, kun tajusin sen olevan totta. Oikeastaan se alkoi mennä aivoihin vasta siinä vaiheessa, kun palasimme ajonopettajan kanssa autokoululle allekirjoittamaan papereita ja sain lahjaksi autokoululta parkkikiekon. Sitten, kun astuin autokoulun ovesta ulos, tunne oli aivan uskomaton. Olin saanut kaikki kokeet kerralla kertaa läpi, toisin kuin olin epäillyt.

Toivoin tietenkin pääseväni kokeet kerralla läpi, mutta monia tärkeitä kokeita on elämän aikana täytynyt uusia toiseen kertaan. Autokoulun teoriakoetta ei tarvitse uusia eikä ajokoetta. Uskomatonta. Tunne on vieläkin uskomaton. Niin uskomaton, että se saa melkein kyyneliin, mutta en aio niitä tänään vuodattaa.  Tänään minä hymyilen. On syytä hymyillä 🙂

Hyvää uutta vuotta 2013 kaikille 🙂

Musiikkimaun kehittyminen iän myötä ja musiikin merkitys eri aikoina

Musiikin merkitys elämässäni on ollut suuri. Olen aina pitänyt siitä.  Varsinkin laulamisesta. Jo pienenä kerholaisena pidin laulamisesta ja ihmisillä oli tapana kysyä miksi aina lauloin. En osannut heille vastata, minä vaan pidin siitä.

Ala- asteellakin lauloin aina kotimatkoilla silloin kuin kävelin yksin. Silloin en vielä osannut mitään oikeita biisejä vaan keksin omia ja lauloin niitä. Tai no osasin minä sitten jotain Apulannan Maanantai -biisin sanoja ala-asteen lopussa, kun olimme kaverini kanssa sitä harjoitelleet koulun välitunneilla. En ole mikään kummoinen laulaja, mutta pidän siitä vieläkin. Hyvän kaverinikin kanssa on todella mukava lauleskella silloin tällöin.

Ala- asteella musiikkimakuni oli aivan kamala: D Pidin Pikku G:stä ja Petri Munkista.  Silloin kuuntelin sellaista kevyttä musiikkia mitä muutkin sen ikäiset. Luulisin. Ehkä. 😀 Pidin jo  silloin musiikin kuuntelusta, mutta musiikkivalintaan ei liittynyt niin paljon tunteisiin, kuin myöhemmin.  Ala-asteella oli ihan mukavaa, vaikkakin sain toisinaan osakseni kiusaamista ja pilkkaamista, mutta oli siinä myös jotain hyvää.

Ala-asteella meille tuli kotiin piano, kun oli muistaakseni kolmannella luokalla. Meillä kävi jonkun aikaan joku opiskelija opettamassa pianonsoittoa, minulle ja kahdelle isosiskolleni.  Sitten jossain vaiheessa opiskelija jätti opettamisen. Sen jälkeen olin hieman laiska jatkamaan opettelua itsekseni. Lopulta en enää osannut soittaa vasemman käden nuotteja.  Myöhemmällä iällä sitten opettelin soittamaan vasemmalla kädellä sointuja.

Nyt nautin kovasti pianonsoittamisesta. Soittaessa tulee todella hyvä olo ja saa ilmaista tunnetilojaan musiikin kautta.  Olen viime vuosina jonkun verran kehittynyt vaikka ei se soitto mitään ykkösluokkaa vielä ole.

Yläasteella aloin kuunnella musiikkia enemmän tunnepohjalta. Mieleni oli usein synkkä ja tunsin itseni melko yksinäiseksi sekä ulkopuoliseksi. Löysin yläasteella Sonata Arctican ja aloin kuunnella enemmän Apulantaa.  Toisinaan kuuntelin myös Epicaa, Apocalypticaa, Nakedia ja Green Dayta.  Pidin myös Lovexista ja Smackista. Nämä  musiikkivalinnat auttoivat jaksamaan yläasteen.

Lukion alettua elämä alkoi sujua paremmin. aloin kuunnella enemmän suomipoppia ja rokkia mm. Yö, Popeda, PmmP ja yhä se Apulanta mukana kulki matkassa. Muutamaa ulkomaaliasta bändiäkin aloin kuunnella mm. The Black Eyed Peas ja Gorillaz.  Varsinkin Juha Tapion musiikista tuli minulle hyvin tärkeää, koska se kosketti ja puhutti minua hyvin paljon.

Viime vuonna kuuntelin suomipopin ja rockin lisäksi ulkomaalaisia biisejä joita baareissakin soitetaan paljon.  Myös metallia kuuntelin mm. Norheria. Tykästyin P!nkin musiikkiin. Siinä oli niin paljon energiaa ja tunnetta. Opin myös pitämään klassisesta musiikista. Kuuntelin vähän kaikkea. Mielialani olivat viime vuonna vaihtelevia. Välillä olin iloinen ja välillä ihan maassa. Musiikki oli välillä pitkiäkin aikoja iloista, mutta välillä taas ranteet auki angstia.   Asuntolaan muutto vieraalle paikkakunnalle niin alussa oli hieman orpo olo ja totuttelua siihen, ettei näe vanhoja kavereita niin usein kuin halusi. Kuitenkin uudet opinnot tuntuivat kivoilta ja ajan kuluessa sai uusiakin kavereita.

Tänä vuonna olen alkanut kuunnella enemmän sellaista niin sanottua hömppämusiikkia Johanna Kurkelaa, Suvi Teräsniskaa, Anna Puuta, Finlandersia ja yms. Myös ulkomaalaista hömppääkin kuuntelin. Siihen vaikuttaa se, että tapasin poikakaverini. Hän tekee minut hirmu onnelliseksi ja hänen seurassaan tuntuu siltä, että murheet ja huolet ovat jossain kaukana. Hänen ansiostaan jaksan pysyä positiivisena ja hymyillä ja uskoa parempaan.

Musiikkimakuni on siis ollut erilaista eri ajanjaksoilla 😀  Osa niistä mitä olen kuunnellut aikasemmin pidän  vieläkin. Mutta esim. Petri Munkia en kuuntele ollenkaan enkä Pikku G:tä enkä myöstään Smackia 🙂 Mutta Sonta Arcticasta, Juha Tapiosta ja Apulannasta pidän yhä 🙂 Olen vieläkin sellainen, kun jokin painaa tai ärsyttää pitää laittaa raskaampaa musiikkia, se jotenkin purkaa sen ikävän tunteen. 🙂

 Musiikki auttaa rentouttamaan ja tuottaa hyvää oloa 🙂 Ja mikä parasta sen voi jakaa muiden kanssa, jos haluaa. 🙂

Tässä linkki jos haluat tietää mitä terveyskirjasto sanoo musiikin vaikutuksista

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00010&p_teos=onn&p_selaus=

 Pidän tästä videoasta ja musiikista. Varsinkin tuosta pianosta 🙂