Oman tiensä kulkija

Olen aina kokenut olevani hieman erilainen kuin muut. Sellaisena, joka ei sovi yhteen muottiin, eikä haluakaan siihen sopia.  Esimerkiksi jo lapsesta saakka olen kuunnellut musiikkia, joka ei ole ollut yleisesti sopivaa. On jopa ollut muiden mielestä noloa kuuneltavaa. Silti jatkanut kuuntelemista.

Ystäväni sanovat, että minut tunnistaa kadulta minun omasta tyylistäni. Oma siskonikin sanoi tyyliäni viikko sitten maailman matkaajan tyyliksi.Minkäs mahdat? Rakastan värejä enkä osaa kuvitella itseäni missään ns. harmaassa ja tylsässä. Toki osaan pukeutua myös neutraalisti, jos johonkin tilaisuuteen tarvitsee olla hillitympi.  Kuitenkin aina olen pyrkinyt oleman aito oma itseni.

Nuorempana pyysin paljon anteeksi olemassa oloani ja ehkä häpesin itseäni. Miksen osaa olla kuin niin kuin muut? Nykyään mietin: ”Miksi minun pitäisi olla niin kuin muut, kun minä olen minä? Jos se ei jollekin kelpaa, se on hänen ongelmansa.”

Kerran minulle tarjottiin mahdollisuutta, että joku olisi tehnyt niin sanotulla pienellä rahalla, että eräs ihminen olisi tehnyt mulle blogipohjan ja kaikki.  Minä olisin voinut keskittyä periaatteessa vain kirjoittamiseen.  Joku voisi kutsua minua hulluksi, mutta minä kieltäydyin.  Haluan olla niin sanotusti oman blogini herra ja tehdä asiat omalla tavallani.  Se ei ehkä ole se yleisesti hyväksytty eikä ehkä ole mikään lukijamagneetti. Ei sen tarkoituskaan ole eikä tarvitsekkaan.  Monet blogioppaat suosittelevat kirjoittamaan säännöllisesti, jotta voi saada lukijoita ja tilaajia. Totta se varmasti on, mutta en halua väkisin kirjoittaa jotain.  Kirjoitan mielummin silloin, kun tunnen inspiraatiota ja halua kirjoittaa, kuin että kirjoitan merkityksetöntä tekstiä.  Minulle blogin pitäminen on tapa ilmaista toteuttaa itseäni . Jos joku siitä saa jotain hieno homma.

Niin blogissa, tyylissäni ja elämän tavassani pyrin siihen, että olen aito ja ylpeä sitä mitä olen. Ei pidä olla liian ylpeä tai itserakas, mutta itseään tulisi myös rakastaa.  Jokainen mokaa, jokaisessa on huonoja puolia ja puolia joita on vaikea rakastaa, mutta täytyy olla itselleen myös armollinen ja löytää mitä rakastaa itsessä.  Esimerkiksi itse vihaan omia polviani, minusta ne ovat kuin perunat lol, mutta hiuksistani ja silmistäni pidän. Ei ole aina helppo rakastaa itseään, mutta sitä on hyvä opetella eikä kaikkea tarvitse heti oppia. Antaa itselleen aikaa.  Minulta meni aikaa 26 vuotta ja siihen vaikuttaneet ihmiset ympärillä.

Mielestäni on parempi olla oma itsensä, kuin esittää jotain muuta, mitä ei ole.  Jos esittää jotain muuta kuin on, silloin on epäaito ja vain kiusaa itse itseään.

 

 

 

Shopshop shopping

Kirjoitettu kesällä 2017
Eilen kävin pitkästä aikaa shoppailemassa. Löysin itselleni uudet mustavalko raidalliset shortsit sekä kaksi mekkoa. Toinen mekoistahtaa on sinivalkoraidallinen ja toinen on värikäs ja kukkakuvioinen. Näiden lisäksi ostin sauamttomia alushousut, koska ne ovat parhaita hameiden ja mekkojen sekä ihonmyötäisten housujen kanssa!
Raidalliset mekon ajattelin huolettoman kesäiseksi, joka sopii lämpiminä kesäpäivinä sekä kevyiden neuleiden kanssa käytettäväksi. Lisäksi sopii päivittäiseen käyttöön. Äitini häkeltyi, ei kuulema olisi uskonut minun ostavan raidallista vastetta. Myönnetään, että pidän värikkäistä vaatteista enkä halua pukeutua samanlaisesti kuin massavirta. Muotilehtiä luen kyllä, mutta otan niistä ne mitkä itseäni viehättävät. Haluan, että persoonallisuuteni näkyy pukeutumisessa. Mekon löysin H&M:ltä
Juu, en todellakaan ole malliainesta (pituutta unohdettiin antaa, riitti vain 157cm), mutta ainakin olen persoonallinen ja aito.
Jukarainen mekon ostin, koska olen menossa elokuussa festareille ja halusin sinne jotain kivaa. Mekon löysin kippari. Voi olla, että vaihdan vyön ja mekon kanssa voisi sopia nahkarotsi taikka farkkutakki. Pinkit korkokengätkin, mutta ne eivät ehkä ole festareille hyvät, vaan kannattaa valita pinkit tennarit. Violetit ballerinat kani tuhosi pienenä ollessaan. Oli kyllä kengillä ikääkin.
värit ja yksityiskohdat ovat minulle tärkeitä. Pahoittelen hiuksiani, en ole ehtinyt vielä parturiin. Tarkoitus olisi tehdä jotain niille, koska mielestäni aurinko on kuivattanut latvat ikävännäköiseksi eikä ole muuta muotoa, kuin luonnonkihara.
Sovitin kesän alussa Kouvolassa shortsejani, mutta sain huomata, että lantioni on leventynyt viime käyttö kerrasta, enkä saanut nappia kiinni. Farkkukangasta kun ovat, eivät jousta yhtään. Sääli, mutta sainpa syyn ostaa uudet. Löytyivät nekin H&M:ltä. Ei ole koskaan ollut yhtä lyhyitä, mutta muut mallit saivat jalkani lyhyiltä ja polveni näyttämään rumilta. Olen kyllä aina häpeillyt polviani, täytyy se myöntää. Jotenkin vaan en pidä niistä, mutta nämä shortsit saivat ne näyttämään siedettäviltä. Muuten tuleekin käytettyä enemmän capreja, kuin shortseja ja polvet peittäviä hameita. Nyt saa kuitenkin maailma kummeksia ja halveksia polviani halutessaan, en välitä 🙂