Muutto edessä

Nyt on muutoksen tuulia ilmassa 🙂 Sain tietää heinäkuun alussa, että olen päässyt opiskelemaan geronomiksi eli vanhustyön asiantuntijaksi  toiselle paikkakunnalle 🙂 vihuu. Geronomin työtehtäviin voi muun muassa kuulu, vanhan ihmisen ja hänen läheisensä hyvinvoinnin, terveyden, toimintakyvyn ja voimavarojen arviointi, yksilöllinen palveluohjaus ja terveysneuvonta, arjessa seviytymisen tukeminen ja vanhan ihmisen toimijuuden vahvistaminen.  Geronomilla on myös monenlaisia työllisyysmahdollisuuksia. 🙂 Opinnot alkavat 24.elokuuta 🙂

Viimeisen työvuoroni nykyisestä työssäni palvelutalossa teen 16. elokuuta.  Virallinen muuttoaika toiselle paikkakunnalle on 21.-22.elokuuta ja meille on varattu muuttoauto. Ennen sitä olisi tarkoitus yrittää päästä pesemään paikat.

Toisaalta odotan innolla opintojen alkua ja mitä jännää uusi kaupunki tuo tullessaan. Toisaalta myös haikeaa lähteä mukavasta työpaikasta. Vaikka sitä sanotaan, että ammattilaisen ei pitäisi kiintyä ihmisiin, mutta jos olet useamman vuoden lähes päivittäin tekemisissä samojen ihmisten kanssa, niin kuinka moni siinä oikeesti pystyy olla kiintymättä? Olisi minusta sellainen ihminen aika kylmä ja epäinhimillinen.  Ja kuitenkin itsekin olen nyt  1,5 vuotta ollut samassa työpaikassa, ollut ihanat hoidettevat ja mukavat työkaverit. Tietysti myös haikealta tuntuu jättää kotikaupunki ja kaverit. Niin ne kaverit, jotka tänne palattua olen saanut ja ne kaverit, jotka  tuntenut jo vanhastaan.

Kuitenkin elämässä täytyy mennä myös eteenpäin ja tarttua uusiin haasteisiin 🙂 Paljoa emme tarvitse uuteen asuntoon vanhojen tavaroiden lisäksi, ainakaan alkuun.  Vanhempieni kanssa vaihdamme ruokapöytää ja tarvitsemme työpöydän, sen saamme joko siskoltani taikka vanhemmillani on ylimääräinen.  Jossain vaiheessa saatamme hommata uuden sängyn ja ehkä sohvan, kunhan nyt olemme asettuneet uuteen asuntoon. Nukumme tällä hetkellä avomieheni kanssa 120cm leveässä sängyssä. Olisi kyllä ihan kiva saada hieman lisää tilaa eli leveämpi sänky 🙂

Toiselle paikkakunnalle mukaani lähtee avomieheni ja meidän kuukauden tuore nyt 3 kuukautta vanha Nestori kani 🙂 Nestori tuli meille tytöltä, joka oli tullut kanille allergiseksi. Nestorin vanhemmat ovat risteytyksiä olleet. Nestori on touhukas kani ja kova nuolemaan. Ihana, mutta osaa käydä myös hermoille 🙂 Varsinkin, jos sattuu pääsemään sänkyyn livahtamaan, saattaa pissata sinne.  Sitä yritetään estää pääsemästä sinne tai jos menee laitetaan lattialle. On se kuitenkin tosi rakas ja ihana valopilkku elämässä ❤ Nestori saa olla meillä vapaana silloin, kun olemme kotona, yöllä ja silloin kuin olemme poissa se on häkissä.

20150720_001205
Nestori omasa häkissään 🙂

Uusi kämppämme tulee olemaan 45 m2 ja se onkin hieman reilu 14m2 isompi kuin mikä meillä nyt on. sitten on Nestorillakin enemmän neliöitä pompittavana 🙂 Harmi vaan, ettei sitten enää ole parveketta käytössä ja joudun lupumaan parvekekukistani. Onneksi työkaverini suostui ottamaan yrttini omaan hoivaansa 🙂 Kukat vien työpaikalle 🙂

Vielä on paljon tehtävää ennen kuin vanha asunto on paketissa, mutta eiköhän se tästä 🙂

 

 

 

 

Muuttopuuhia

Viime yö oli viimeinen yö,jonka vietin omassa asunnossani. Viimeiset viisi päivää ovat kuluneet pakatessa tavaroita.

Olen muuttamassa takaisin vanhempieni luokse. Se johtuu siitä,että olen ollut nyt hieman yli kuukauden työtön eikä uutta työtä ole vielä löytynyt. Toisinsanoen tilanteeni vuoksi on järkevintä muuttaa siksi aikaa vanhempien luokse kunnes uusi työpaikka löytyy ja pystyn taas maksamaan vuokraa ja asuntoon liittyviä muita kuluja. Kyllähän  siinä säätää rahaa ja pystyy näkemään itselleni tärkeitä ihmisiä paremmin.

Kuitenkin tänään on hieman haikea olo. Kyseessä on kuitenkin ensimmäinen oma asunto ja olen viihtynyt täällä hyvin. Asuin seutu on ollut mukava ja rauhallinen verrattuna isoihin kaupunkeihin joissa ihmisillä on aina kiire jonnekin.Nyt siitä pitää luopua ja jäljellä on epävarma tulevaisuus. Tietysti se on vain tilapäistä,mutta kuluttavaa. En ole saanut kunnolla öitäni viimeaikoina nukutuksi kun olen stressannut ihmissuhteita, työtä ja muuttoa. Kyllä se varmasti tästä pikkuhiljaa alkaa helpottaa ja en aio antaa tämän lannistaa itseäni. Kyllä tästä kaikesta vielä jotenkin selvitään ja kaikella on varmasti syynsä. Ainakin niin on tähänkin asti ollut 🙂

Pilannut kaiken ?

Arvostan ystävyyttä.

Kuten olen aikaisemmin asiasta puhunut, niin minulla ei ole ollut koskaan kauhean paljon ystäviä. Se ei sinänsä ole haitannut minua, sillä muutama todella hyvää ystävää merkitsee enemmän kuin 100 kaveria.

Kuitenkin arvostan niitä jotka ovat osanneet säilyttää ystävyytensä lapsuudesta aikuisuuteen saakka. Itse en ole saanut ystävyyssuhteita säilymään kovinkaan. Jotkut niistä ovat kariutuneet elämässä tapahtumien muutoksien jälkeen kuten eri kouluihin menemiseen ja luultavasti siihen, etten osaa päästää ihmisiä lähelle ja osaan olla aika itsekäs.

Lukion alettua ja tutustuttuani parhaimpiin ystäviin koskaan halusin tällä kertaa kunnolla yrittää pitää ystävyyden yllä loppuelämäni ajan. He olivat niin ihania ja kannustavia. Puhuivat, että jos joskus alkaa tuntua pahalta, voi soittaa milloin vaan.  Minä yritin olla parempi ystävä kuin olin koskaan ollut kenellekään. Ovat he edelleenkin ihania, mutta kuitenkin muutettuani toiselle paikkakunnalle on alkanut tuntua, että olemme etääntyneet kovin ja sen jälkeen kun aloin seurustelemaan.

Minusta oli jonkun aikaa tuntunut, että ystävyyssuhteessamme on jokin pielessä kun aloin seurustelemaan poikaystäväni kanssa,  En tiennyt mikä. Tuntui, että ystäväni eivät halunneet pitää yhteyttä eikä heitä kiinnosta enää nähdä minua. Jotenkin tuntui että olin useimmiten se joka ehdotti kahville tai muualle lähtöä. Sitten ajattelin, että jos pidän hiljaiseloa niin ehkä he sitten ottavat yhteyttä. Kuitenkaan niin ei käynnyt.  Sitten kun taas aloimme nähdä toisiamme tuntui tunnelma vaisulta enkä tiennyt syytä. Mietin onko ystävieni välillä sattunut jotain vai mistä mahtaa olla kyse.

Syy kaikelle on selvinnyt asioille. Nyt olo on jotenkin sekava. Enkä oikein tiedä mitä pitäisi tehdä tai ajatella. Välillä olen suruillinen. Välillä vihainen. Surullinen siksi, että olen mahdollisesti pilannut elämäni parhaimman ystävyyden tahtomattani ja tietämättäni. Vihainen itselleni kun en huomannut tekeväni väärin. Surulliseksi siksi, että olen hämmentynyt asioista. Luullut toista kuin miten asiat oikeasti ovat.

Voin nyt vain toivoa, että saisin ystäviltäni anteeksi sen kuinka huono ystävä olen ollut ja saisimme välimme korjattua. Toivon myös sitä, että saisin väärinkäsityksen selvitettyä. He ovat minulle niin mielettömän tärkeitä, tärkeämpi kuin arvaavatkaan. En koskaan tahallisesti haluisi heitä satuttaa millään tavalla. Kuitenkin vaikka olenkin minä, olisin toivonut, että he olisivat puhuneet asioista suoraan. Ehkä silloin olisin voinut osata thedä jotain toisin.

Eksynyt oikealta tieltä

En enää tiedä mikä on totta ja mikä valhetta

Päässäni kaikki ajatukset pyörii ympyrää

Itken silmäni pilalle

Olen vihainen itselleni

Ei mieli kykene ymmärtämään mihin pitäisi uskoa

Omaa itseään ja sisäistä ääntään vaiko muiden ihmisten sanoja

Olenko käsittänyt kaiken väärin

Onko se kaikki mitä olen luullut oikeaksi väärin

Olenko huono ihminen ja tehnyt kaiken väärin

Luulin toimineeni oikein ehkä erehdyin

En enää tiedä mistään mitään

Olen eksyksissä