Oman tiensä kulkija

Olen aina kokenut olevani hieman erilainen kuin muut. Sellaisena, joka ei sovi yhteen muottiin, eikä haluakaan siihen sopia.  Esimerkiksi jo lapsesta saakka olen kuunnellut musiikkia, joka ei ole ollut yleisesti sopivaa. On jopa ollut muiden mielestä noloa kuuneltavaa. Silti jatkanut kuuntelemista.

Ystäväni sanovat, että minut tunnistaa kadulta minun omasta tyylistäni. Oma siskonikin sanoi tyyliäni viikko sitten maailman matkaajan tyyliksi.Minkäs mahdat? Rakastan värejä enkä osaa kuvitella itseäni missään ns. harmaassa ja tylsässä. Toki osaan pukeutua myös neutraalisti, jos johonkin tilaisuuteen tarvitsee olla hillitympi.  Kuitenkin aina olen pyrkinyt oleman aito oma itseni.

Nuorempana pyysin paljon anteeksi olemassa oloani ja ehkä häpesin itseäni. Miksen osaa olla kuin niin kuin muut? Nykyään mietin: ”Miksi minun pitäisi olla niin kuin muut, kun minä olen minä? Jos se ei jollekin kelpaa, se on hänen ongelmansa.”

Kerran minulle tarjottiin mahdollisuutta, että joku olisi tehnyt niin sanotulla pienellä rahalla, että eräs ihminen olisi tehnyt mulle blogipohjan ja kaikki.  Minä olisin voinut keskittyä periaatteessa vain kirjoittamiseen.  Joku voisi kutsua minua hulluksi, mutta minä kieltäydyin.  Haluan olla niin sanotusti oman blogini herra ja tehdä asiat omalla tavallani.  Se ei ehkä ole se yleisesti hyväksytty eikä ehkä ole mikään lukijamagneetti. Ei sen tarkoituskaan ole eikä tarvitsekkaan.  Monet blogioppaat suosittelevat kirjoittamaan säännöllisesti, jotta voi saada lukijoita ja tilaajia. Totta se varmasti on, mutta en halua väkisin kirjoittaa jotain.  Kirjoitan mielummin silloin, kun tunnen inspiraatiota ja halua kirjoittaa, kuin että kirjoitan merkityksetöntä tekstiä.  Minulle blogin pitäminen on tapa ilmaista toteuttaa itseäni . Jos joku siitä saa jotain hieno homma.

Niin blogissa, tyylissäni ja elämän tavassani pyrin siihen, että olen aito ja ylpeä sitä mitä olen. Ei pidä olla liian ylpeä tai itserakas, mutta itseään tulisi myös rakastaa.  Jokainen mokaa, jokaisessa on huonoja puolia ja puolia joita on vaikea rakastaa, mutta täytyy olla itselleen myös armollinen ja löytää mitä rakastaa itsessä.  Esimerkiksi itse vihaan omia polviani, minusta ne ovat kuin perunat lol, mutta hiuksistani ja silmistäni pidän. Ei ole aina helppo rakastaa itseään, mutta sitä on hyvä opetella eikä kaikkea tarvitse heti oppia. Antaa itselleen aikaa.  Minulta meni aikaa 26 vuotta ja siihen vaikuttaneet ihmiset ympärillä.

Mielestäni on parempi olla oma itsensä, kuin esittää jotain muuta, mitä ei ole.  Jos esittää jotain muuta kuin on, silloin on epäaito ja vain kiusaa itse itseään.

 

 

 

Sinä yksin riität

Tein joku aika sitten sivuhuomautuksen: Mitä väliä sillä on mitä teen, jollet sinä välitä siitä.  Viittaan huomautuksella siihen, että välillä tuntuu yrittää tehdä kaiken mahdollisimman hyvin, muttei se riitä.  Pitäisi olla vielä parempi ja enemmänkin. Sitä luo välillä itselleen paineita millainen pitäisi olla ja välillä on epävarmuus siitä, pystynkö minä oikeasti tähän ja merkitseekö tekemiseni kenellekään mitään. Vaatii itseään olemaan mahdollisimman hyvä työntekijä töissä, ystävä itselleen tärkeälle ihmiselle, kumppani rakkaalle ja ihminen joka huolehtii suhteistaan perheeseensä sekä sukulaisiinsa, olla sellainen kuin olettaa toisten haluavan minun olevan. Olettaa, että pitää olla superihminen, vaikka pitäisi riittää sellaisena kuin on. Sen takia millainen joku on, on se syy miksi on valittu/haluttu osaksi toisen elämään.

Saat olla juuri tuollainen
en tahdo valmista, tahdon sinut heikkouksineen
sinä riität minut täyttämään

– Mokoma-

Olisihan sitä hienoa, jos osaisi olla superihminen, joka pystyisi muuntautumaan sellaiseksi ihmiseksi kuin itse haluaisi. Semmoiseksi, joka pystyy saavuttamaan ja tekemään unelmansa todeksi. Osata olla rohkea ja tarttua hetkeen. Kuitenkin todellisuus on se, että harva meistä on superihminen. Ihmisen pitäisi riittää juuri sellaisena kuin on. Jos ihminen ei pysty toista hyväksymään vahvuuksineen  ja heikkouksineen, se on hänen murheensa ja pois häneltä. Jos toinen ei osaa arvostaa toista tai toisen tekoja, tämä ei ole murehtimisen arvoinen. Ei kukaan voi olla täydellinen. Meissä kaikissa on vikoja eikä kaikkea voi eikä pidäkään voida korjata. Mikä muuten tekisi meistä meidät ellemme saisi olla mitä me ollaan?

Kuitenkin pitäisi ymmärtää olla välillä armollinen ja pysähtyä miettimään pitäisikö kaikkeen pystyä ja vaikka voisi luulla, että ulkopuoliset tahot laittavat paineita niskaan, niin kukakohan ne oikeasti laittaa? Kuka määrittelee sen, minkälainen kenenkäkin pitäisi olla?  Ettei vaan ihminen itse. Ihmisen pitäisi osata huomata omat vahvuuteensa sekä hyödyntää niitä. Tulisi osata nauttia jo saamastaan ja osaamisestaan.  Helpommin sanottu, kuin tehty. Olisi myös hyvä arvostaa, mitä muut tekee tai ovat tehneet toisten eteen ja toisten saavutuksia eikä latistaa ja polkea alas kaikkea. Meistä jokainen ansaitsee osakseen arvostusta. Jokainen ansaitsee kultaa.

Tähän rakoon sopii mielestäni Jari Sillanpään SInä ansaitset kultaa. Näin videon ja kuulin biisin tällä viikolla ensimmäistä kertaa ja tykästyin heti. Todella vahvaa tulkintaa Sillanpäältä.

Välillä pitäisi pysähtyä hengittämään rauhassa ja sanoa itselleen: relaa vähän. On tärkeää Järjestää aikaa itselleen ja ajatuksilleen. Voi vaikka lähteä metsään kävelemään ja kuunnella sisäistä ääntään sekä laittaa asiat järjestykseen. Miksi haluaa jotakin ja onko se välttämätöntä? Ja tarvitseeko kaikkea tehdä yksin?

On myös hyvä muistaa, että saa elämässä mokata ja pitääkin mokata sekä puhua niistä muille, jotta niistä pääsee yli. Se kuuluu ihmisen elämään ja auttaa kasvamaan sekä kehittymään ihmisenä. Milloinkaan ei ole ,myöhäistä oppia, kuin vasta sitten kun ollaan haudassa. Mokaaminen on okei, muttei siihen kaada jäädä. Se kannattaa käsitellä ja ottaa opikseen ja jatkaa matkaa. Elämä on liian lyhyt murehtimiseen. Ei kaikkea tarvitse jaksaa tänään, päivä on huominenkin. Joskus on myös hyvä olla ns. sekaisin, jotta löytää taas oikealle tielle.

Muista. Sinä yksin riität.

Näihin kuviin ja tunnelmiin sopii mielestäni Petri Nygård : Tää on niin tätä feat. Toni Wirtanen. En yleensä oikein välitä Nygårdin biiseistä, mutta tämä kyllä kolahti.