Nahkojen luontia

Kaatunut maahan monta kertaa, noussut sieltä ylös, horjuvin askelin, mutta kuitenki eteenpäin jatkanut kulkuaan.Täytynyt kaatua yhä uudestaan ja luoda nahkansa, sille ei tunnu tulevan loppua, mutta lopulta oppii omilla jaloillaan kulkemaan.

Ei pidä luovuttaa, vaikka tuntuis pahalta. Täytyy vaan yrittää jaksaa koetta uudestaan, jotta jonain päivänä voi huomata, että selvinnyt on monesta tilanteesta vaikka näyttänyt pahalta. Täytyy vaan oppia se kun on selvinnyt kerran, voi selvitä uudelleen. Se tekee vahvemman ja saa itsevarmemman.

Täytyy uskaltaa uskoa itsensä ja löytää itsensä. Kuunnella omaa ääntä sisällä.  Ei pidä antaa minkään seistä tiellä vaan antaa mennä, sitä voi olla vain itse itsensä tiellä. Itsellä on avaimet omaan elämään, jos jotain siltä haluaa, täytyy sen eteen tehdä töitä. Se on hieno tunne, kun saa sen.

Kun tän kaiken läpi on tullut, voi sanoa itselleen kiitos ja myös niille, jotka ovat matka rinnalla kulkenut ja niille jotka ovat keskenkin matkan mukaan tullut. Se on arvokasta.

Jokainen on siis lopulta itsensä nainen tai herra. Täytyy vaan muistaa, ettei kannata menneisyyttä kelata,  vaan tärkeintä keskittyä siihen mitä nyt on menossa ja kuka tietää vielä mitä on tulossa, mutta sen takia ei kannata menettää yöunia. Voihan sitä olla jotain hyvääkin tiedossa, selviää  huomenna tai yli huomenna. Ei sitä voi etukäteen tietää. Kyllä sen sitten näkee,kun se tulee vastaan, joskus tulevassa.

Ei pidä myöskään unohtaa luottaa myös muihin ihmisiin uskoa vaikka miehet osaavat olla sikoi ja naiset juorulijoit ja selkäänpuukkottelioit,kaikki niist ei kuitenkaan o niitä. On myös olemassa uskollisia ja hyviäkin, vaikka tuntuukin välillä, että näkee harvoin näkee niitä. Jos omassa elämässä on niitä, jotka jaksaa tukea niin hyvässä ja pahassa, sellaisista tiukasti kiinni. Ne auttavat pitämään kiinni elämässä.

Kyllä se aina siitä, kunhan muistaa aina pitää huolta itsestään sekä ystävistä ja läheisitään. Tärkeä muistaa sanoaa niille, että niistä välittää ja rakastaa. Kukaan ei tiedä mitä elämässä voi sattua ja kenen vuoro täältä on poistua. Tärkeää on välittää ajoissa. Ja jos huomaa, että jonkun suun vinossa,ei kannata ohi vain kulkea, on tärkeää kysyä onko jokin vinossa, sillä kenties pystyy yhden ihmishengen pelastamaan ja saamaan elämäänsä jatkamaan, joka voi johtaa hänet parempaan suuntaan

 

 

 

Muuttopuuhia

Viime yö oli viimeinen yö,jonka vietin omassa asunnossani. Viimeiset viisi päivää ovat kuluneet pakatessa tavaroita.

Olen muuttamassa takaisin vanhempieni luokse. Se johtuu siitä,että olen ollut nyt hieman yli kuukauden työtön eikä uutta työtä ole vielä löytynyt. Toisinsanoen tilanteeni vuoksi on järkevintä muuttaa siksi aikaa vanhempien luokse kunnes uusi työpaikka löytyy ja pystyn taas maksamaan vuokraa ja asuntoon liittyviä muita kuluja. Kyllähän  siinä säätää rahaa ja pystyy näkemään itselleni tärkeitä ihmisiä paremmin.

Kuitenkin tänään on hieman haikea olo. Kyseessä on kuitenkin ensimmäinen oma asunto ja olen viihtynyt täällä hyvin. Asuin seutu on ollut mukava ja rauhallinen verrattuna isoihin kaupunkeihin joissa ihmisillä on aina kiire jonnekin.Nyt siitä pitää luopua ja jäljellä on epävarma tulevaisuus. Tietysti se on vain tilapäistä,mutta kuluttavaa. En ole saanut kunnolla öitäni viimeaikoina nukutuksi kun olen stressannut ihmissuhteita, työtä ja muuttoa. Kyllä se varmasti tästä pikkuhiljaa alkaa helpottaa ja en aio antaa tämän lannistaa itseäni. Kyllä tästä kaikesta vielä jotenkin selvitään ja kaikella on varmasti syynsä. Ainakin niin on tähänkin asti ollut 🙂

Tulevaisuus, mitä se tuo tullessaan?

En aina vaikuta siltä, että suunnittelisin asioita kovinkaan pitkälle. Tosiasia on se, että ahdistun helposti, jos ei ole jonkinlaista suunnitelmaa tai asiat eivät tiedetyllä tavalla ole selvät. Suunnitelman ei tarvitse olla tarkka eikä sitä tarvitse noudattaa pilkulleen, mutta sitä on helpompi joustaa ja tehdä asioita, kun on tietynlaiset raamit joiden puitteissa toimia. Yllätyksistä kyllä pidän, mutta elämän suhteen ja töissä pitää olla jonkunlainen suunnitelma olemassa. Aina ei ole helppo tietää mitä haluaa elämältä, mutta on hyvä jos on jokin asia mitä kohti pyrkiä.

Tällä hetkellä on pieni ahdistus työpaikan suhteen ja siitä täytyykö pian taas muuttaa toiselle paikkakunnalle. Tämän hetkinen työsopimukseni on voimassa elokuuhun ja asunnon vuokrasopimus sovittu elokuun loppuun. Nyt ei ole varmuutta siitä saako työsuhteeni tässä nykyisessä jatkoa, sillä elokuussa tällä kunnalla alkaa lomautukset.  Kun lomautukset ovat päällä, sijaisia ei saa ottaa, vaan hommia pyöritellään oman henkilökunnan voimalla. Olisi kyllä hienoa, jos saisin jatkaa vielä kesän jälkeen tässä työpaikassa, sillä pidän kovasti siellä työskentelystä. Tämän asunnon pitäminen vielä jonkun aikaa olisi hieno asia. Olisi mukava edes vähän pidemmän aikaa kiva pysyä yhdessä paikassa. Se on kuitenkin varmaa, että vanhempien luokse en aio palata. Kun kerran sieltä lähtenyt, en aio enää palata.

Sitä aina puhutaan kuinka sosiaali- ja terveysalalla on helppo saada töitä, mutta ei se niin vain aina ole. Netistä yrittää katsoa mahdollisia työpaikkoja, mutta niitä on julkistettu hakuun aika niukasti. Täytyy nyt vaan alkaa katsella työpaikkoja ja muita asuntoja siltä varalta, etten voi enää jäädä paikkakunnalle.  Kai se olisi lähdettävä paperit kourassa kiertelemään ja kyselemään paikkoja.

Kuitenkaan en haluaisi joutua muuttamaan minnekään kauas poikakaverista, kavereista ja vanhemmista. Haluaisin, että heitä pystyisi sopivan matkan päästä käydä tapaamassa ja niin usein kuin mahdollista. Vaikka pidänkin omillani asumisesta, haluaisin olla läsnä itselleni tärkeiden ihmisten elämässä.

Haluan kyetä panostamaan parisuhteeseeni niin paljon kuin pystyn. Rakastan poikakaveriani enemmän kuin ketään muuta ja tuntuu, että hän on minulle Se Oikea. Hänen kanssaan olen ollut onnellisempi kuin olen koskaan ennen ollut. En halusi hänen kanssaan mitään monen sadan kilometrin kaukosuhde. Välillämme on nytkin n. 63 kilometriä ja kun näkemiset ovat välillä harvassa, usein miten enimmäkseen kolme päivää putkeen viikosta parin viikon aikana, sekin tuntuu pitkältä ajoittain. Toista kaipaa niin mielettömästi jatkuvasti. Toisen lähtö ja omat lähdöt tuntuvat raskailta. Sitä ei haluasi toisen lähtevän eikä itse lähteä, mutta on pakko lähteä. Kuitenkin yhdessäolo on sen arvoista ja toista arvostaa enemmän ja yhdessä vietetyistä hetkistä osaa ottaa enemmän irti. Mutta kyllä sitä sellaista tavallista arkea kaipaa. Kuitenkin uskon, että se koittaa aikanaan. Vielä en olisi valmis muuttamaan yhteen, sitä vaan nyt haluaa vähän aikaa elää itsekseen. Haaveilen kuitenkin siitä, että saisi herätä joka aamu herätä oman kullan kanssa ja nauttia aamukahvia yhdessä, kihloihin ja naimisiinmenosta, lapsien haaveilemisesta sitten jossain vaiheessa.  

Kuulostaa varmaan jotenkin ristiriitaiselta, mutta kun sitä ajattelee enemmän, niin ehkei se kuullosta. Jos ajatellaan, että kaikki menee hyvin, ennemmin tai myöhemmin muutamme yhteen ja tulemme kenties koko loppuelämän viettämään yhdessä. Kuka tietää etukäteen? Niin on koko elämä aikaa elää toisen kanssa ja sitten lapsien kasvatusta. Siinä on omat kuvionsa ja on ajateltava sekä otettava toisia ihmisiä huomioon yms. Niin on mukava ns. nauttia yksin asumisen mahdollisuudesta. En siis sano sitä, että asuminen toisen kanssa olisi epämieluisa ajatus, vaan ihana ja haluan sitä jossain vaiheessa ja jakaa arjen. Kuitenkin haluan vähän aikaa nauttia vielä tästä mitä minulla on tässä ja nyt.

Saa nähdä nyt sitten miten tämä elämä tästä etenee. Toivottavasti hyvin ja niin, että myös poikakaverin asiat järjestyisivät hyvälle mallille ja että hän voisi olla onnellinen. Toivon hänelle vain parasta.

 

 

.