Pitkästä aikaa mökille ja isovanhempia katsomaan

Tulin toukokuun alussa kesäasukkaaksi vanhempien luokse ja teen lähihoitajan töitä vanhassa työpaikassani, jossa työskentelin ennen geronomiopintoja. Viime kesänä työskentelin myös siellä. Raha tuleekin tarpeen, kun opintotukea leikattiin tänä keväänä -80€ ja syksyllä siirryn yleisen asumistuen piiriin. Nyt jännittää voinko syksyllä saada sitä, kun kesän ajan on tuloja.  

Eilen alkoi viikonloppuvapaa ja tänään pääsen lähtemään mökille pitkästä aikaan vanhempien mukaan. Ihanaa päästä yöksikin sinne, kun on jotenkin rentouttavaa päästä luonnon keskelle ilman kaupungin meteliä ja vilskettä.  Mikä parasta, pääsen näkemään pitkästä aikaa isovanhempani, isäni vanhemmat. Äidin vanhemmat ovat kuolleet. Äidin isää en ole päässyt näkemään, koska kuoli ennen syntymääni, mutta äidinäiti porskutti menemään 92-vuotiaaksi ja häneen kerkesin tutustua syntymästäni 15 ikävuoteen saakka.

Tunnen olevani onnekas, kun olen saanut tavata ja tutustua melkein kaikkiin isovanhempiin ja heidän kanssa päässyt olemaan varsinkin lapsena olemaan tiiviisti tekemisissä.  Nytkin aina vain, kun vain pystyn, käyn isän vanhempia katsomassa. He täyttävät tänä vuonna molemmat 93 vuotta.  Ihailen heidän parisuhdettaan. He ovat olleet yhdessä lukiosta saakka ja kokeneet ja nähneet elämässään yhdessä kaikenlaista. Pitkä suhde heillä takana ja heistä olisi mallia ottamista ❤  Toivon, että itsekin saisin olla oman kumppanin kanssa yhdessä niin pitkään ja sen olevan sellaista, että ollaan toisen rinnalla niin hyvinä kuin huonoina aikoina 🙂 kunnes kuolema meidät erottaa ❤

Minulla ei ole muihin sukulaisiini yhtä hyvää suhdetta, kuin isovanhempiini on. Kun olin nuorempi suhde isän siskoon ja hänen lapsiinsa oli olemassa ja ihan tiivis ja hyvä. Äidin siskoon ja lapsiin oli myös jonkinlainen suhde, kun mummi asui vielä kotonaan ennen muistisairauden puhkeamista.  Mummin kuoleman jälkeen äidin sisko ei ole paljoa pitänyt yhteyttä äitiini eikä kehenkään muuhunkaan. Myös isän sisko ja hänen lapsensa pitävät nykyään hyvin vähän yhteyttä. Facebookissa saattavat syntymäpäivänä toivottaa onnittelut tai vastaavaa, mutta siihen se sitten jää.

Serkkuni ovat sen verran vanhempiakin minua, joka on myös varmasti vaikuttanut siihen, ettei ole niin hyvää ja tiivistä suhdetta heihin. Usein harmittaa se, ettei suhde ole parempi.Toisaalta, jos toisia ei kiinnosta tai eivät halua, niin minkä sille voi. On sentään hyvä suhde isovanhempiin. 

Omiin sisaruksia yritän pitää mahdollisimman hyvän suhteen, sillä olisi kiva, jos omilla lapsilla olisi joskus paremmat suhteet sukulaisiinsa, kuin mitä itselläni on ollut. Varmaan kahdeksaan vuoteen en esimerkiksi ole nähnyt äitini siskoa.

Tänä viikonloppuna aion nauttia luonnon rauhasta ja sen kauneudesta sekä jutella mahdollisimman paljon isovanhempieni kanssa 🙂

Hermolomaa ja stressinlievennystä

Kävin viikonloppuna mökillä ja isovanhempieni luona käymässä. Se tuli tarpeeseen ja oikeaan kohtaan. Sain hieman etäisyyttä arjesta ja sen kieputuksesta. Olinkin pienen hermoloman tarpeessa ja tarvitsin sitä, että saisi jättää aivot narikkaan. Varsinkin sitä kaipasin, että pystyisi nukkumaan yöllä.

Olin ennen viikonloppua hieman stressaantunut koulujutuista, keväästä, jatko-opinnoista, syksystä, töistä sekä ihmissuhteistani ja niiden hoitamisesta ja kaikesta.  Olin tästä kaikesta kerännyt itselleni stressiä, vaikka ei tarvitse niistä kantaa huolta eikä niillä asioilla ole kiire ja olisi pitänyt ajatella, että niiden järjestyvän omalla painollaan. Jotenkin sitä vaan ei osannut olla eikä ajatella niin.

Lisäksi jännitin keuhkojen hengitystutkimusta, joka minulle tehtiin maanantaina, kun en ollut sellaisessa ennen ollut. Sitä kutsutaan myös spirometriaksi.   Jännitin turhaan ei se ollut mitenkään paha. Laitettiin nenänipsutin nenään ja hengitettiin ja puhallettiin semmoiseen laitteeseen. Tämä tutkimus tehtiin siksi, että halutaan tutkia onko minulla astma, koska minulla on yskä, joka on kestänyt yli kahdeksan viikkoa.

En ollut nukkunut kunnolla pitkään aikaan, nukahtamiseen oli mennyt illalla aikaa ja monenlaiset ajatukset sitten pitäneet valveilla. Ei ollut pitkään aikaan tuntunut, että olisi nukkunut tarpeeksi, vaikka kuinka oli nukkunut. Nyt sain helpotusta siihen ja stressiin. Olin paljon ulkona viikonlopun aikana. Kassaralla raivasin ojia ja haravoin isäni lapsuudenkodin pihan sekä muita pieniä syyshommia tein.Ne sopivat hyvin unilääkkeeksi ja stressin lievitykseen.

Kun minulla on stressiä liikunta auttaa hirveästi. Sellainen liikunta,  jossa tulee lämmin ja ei tarvitse kummemmin ajatella. Nyrkkeilysäkkiä lyöminen nyrkkeilyhanskojen kanssa on myös hyvä tai kunnon juoksulenkki, jossa hengästyy. Saa paineita purkaa pihalle. Muukin toiminnallinen auttaa kuten siivoaminen, (vaikka en ole kovinkaan järjestelmällinen ihminen, kysykää vaikka minun äidiltä :D) koska siinä voi järjestellä tavaroiden lisäksi ajatuksiaan.  Tulee samalla myös siistiä 😉 Ehkä. Stressiini auttaa myös se, että annan itselleen aikaa olla paikoillaan. Lehtien lukeminen ja teen nauttiminen sohvannurkassa on myös hyvä juttu ja kuuntelee hyvää musiikkia. Sillä saan usein ajatuksen muualle ja tyhjentää ajatuksensa.

Nyt olo on ollut viikonlopun jälkeen virkeä ja hyvä, vaikkakin nyt alkoi tuo työssäoppimisjakso vuodeosasto ja silleen väsyttää töiden jälkeen. Jaksamista ja energiaa on kuitenkin taas ja jaksaa tehdä töitä sekä töiden jälkeen.  Nyt on muutenkin nukuttanut yöllä paremmin 🙂

Aina on aikaa pienelle tee tai kahvihetkelle :)Nyrkkeile stressi pois