Lillumista ja kuulumisia

Lähdettiin avomiehen kanssa käymään extemporereissulla Imatralla ja Imatran kylpylässä lillumassa 🙂

Kylpylän plussat

+ useita altaita

+ monipuolisesti hoitavia suihkuja ja porekohteita

+ esteettömyys huomioitu

+ useampi sauna

+tilava

+ pystyy myös uimaan

+ hoitoaltaissa vesi ei liian korkealla ja altaissa helppo kulkea, ei liikaa virtauksia

+ sopii koko perheen paikaksi

+tunnelmallinen ja erilainen. erottuu muista kylpylöistä

+ Mukava sijainita, nätit maisemat

Kylpylän miinukset

– suihkuista tuli kesken kaiken kylmää vettä

-oli yhteishöyrysauna, muttei kerrottu, ettei ois väliseinää miesten ja naisten välillä

-kaapinavainrannake ei meinannut pysyä kiinni ranteessa ollessaan

Tuli kyllä tarpeeseen se kylpylässä käynti! Olen ollut niin stressaantunut koulujuttujen suhteen, koska on monta tehtävää ja lähekkäin olevia palautuspäiviä. Lisäksi on ollut stressiä mistä kesätöitä ja välillä on ollut tiukkaa rahallisesti, tullut mietittyä miten saa kaikki mitä pitää maksettua ja stessannut ihmissuhteita. Kuitenkin jotenkin tässä selvitty. Oli myös mukavaa viettää laatuaikaa avomiehen kanssa. Yllytti minut jopa laskemaan liukumäestä 😛

Käytiin katsomassa Imatrankoskea, joka oli kylläkin kuiva. Joskus pienenä tuli käytyä Imatralla, kun äidin sisko asuu siellä. Nyt, kun äidin sisko ei ole oikein halunnut olla yhteyksissä äitiini, niin ei ole oikein tullut oltua tekemisissä. Mietinkin eilen, että saattoi olla yli 10 vuotta, kun viimeksi olin käynyt Imatralla. Imatrankosken jälkeen ajettiin Lappeenrannan kautta kotiin.

Kesätyöt ovat nyt ehkä kunnossa. Kävin aikaisemmin täällä uudella asuinpaikkakunnan palvelutalossa työhaastattelussa, mutta jotenkin siitä jäi tunne jälkeenpäin, ettei minua ehkä valita sinne. Haastattelijaa kuitenkin oli vaikea lukea. Päätin sitten soittaa entiselle esimiehelleni ja kysyin, minkälainen tilanne heillä olisi töissä, olisiko tarvetta kesätyöntekijälle. Esimies sanoi, että aika varmasti voi luvata kesätöitä, mutta hänen täytyy varmistaa vielä asia. Nyt odottelen, että hän ottaa yhteyttä minuun ja kertoo, mitenkä asiat ovat. Jos saan vanhastatyöpaikastani töitä, olen onnesta soikea, sillä se oli todella mukava paikka työskennellä ja käytännöntyö olisi mukavaa vaihtelua:) Äitini luota saat tarvittaessa katon päänpäälle. En vielä tiedä miten kanien suhteen tehdään, jääkö ne avomiehen kanssa nykyiselle paikkakunnalle vai tuleeko ne mukaani tai tuleeko avomies ja kanit mukaan. Aika näyttää.

Kyllä varmasti jollakin tavalla niistä koulujutuista selviää 🙂 Tekemällä, jossei muuta 🙂 Vaikka tässä välillä miettii onkohan tämä koulutus minua varten, mutta saa nähdä. Nyt keväällä olisi ensimmäinen  harjoittelu, jospa se antaisi tuntumaa mitä tuleman pitää.

Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä Tampereelle käymään ystäväni luona! Odotan ihan hirmuisesti, sillä en ole nähnyt häntä pitkään aikaan ❤ Ensin matkustan Helsinkiin ja sieltä sitten jatkan Tampereelle 🙂 Tulee kyllä bussissa istumista, mutta on se sen arvoistakin. 🙂

Kiva, kun välillä on muutakin elämää, kuin vain koulu. Mieli ja peppu kiittää! Paljon on joutunut koneella olemaan ja tietokoneen näyttöä tuijottamaan koulujuttujen merkeissä.

Rakasta,välitä ja halaa, silloin kuin toinen on vielä elossa

Turhan usein pidämme asioita itsestäänsevyyksinä silloin kun meillä on ne ja vasta, sitten kun olemme menettäneet ne osaamme arvostaa sitä. Jos meillä on ystäviä, rakastavia ihmisiä, suhteet kunnossa sukulaisten kanssa tai paljon rahaa, saatamme pitää itsestäänselvyytenä niitä ja alamme unohtaa ettei asioiden eteen tarvitse tehdä mitään. Tosiasiassa niitä ei pitäisi missään vaiheessa ajatella itsestäänselvyyksinä vaan tehdä töitä niiden eteen. Tavata, pitää yhteyttä ja huolta toisesta. Muistaa osoittaa toiselle kuinka paljon arvostamme toista ja senkin voisi ilmaista pienin sanoin ja teoin. Ei eleen tarvitsisi olla iso. Pienikin voi riittää.  Kehua toista jostain tai antaa pienen lahjan tai lähettää postikortin netin tai etanapostin kautta tai viettää aikaa tai halaa. Jonkun tutkimuksen mukaan ihminen tarvitsisi neljä halia päivässä, jotta mielenterveys olisi hyvä.

Miksi turhan usein unohdamme arvostaa silloin toista kun hän on elossa? Miksi muistamme hänet silloin vasta kun tapahtuu jotain tai hän poistuu keskuudestamme?

Elämä on rajallinen. Koskaan emme tiedä milloin aikamme tulee ja kuinka paljon aikaa meille on annettu toisen kanssa. Viettäisimmepä mahdollisimman paljon aikaa toisen kanssa ja muistaisimme häntä silloin, kun hän on elossa eikä sitten kun hän on kuollut ja perintöä aletaan jakamaan. Muistaisimmepa sanoa tarpeeksi toiselle miten paljon rakastamme ja välitämme toisesta.